Ottelu ei espoolaisittain juuri kohokohtia tai suuria elämyksiä tarjonnut. Kaukaa saapuneet vieraat näyttivät kaapin paikan heti alkuminuuteilla ja saivat isännät näyttämään liigajoukkuetta vastaan pyristelevältä junnujengiltä. Tasoero oli niin suuri, että suurempilukuinen Kärppä-voitto ei olisi ollut vain oikeus, vaan myös kohtuus.
Ensimmäinen erä oli niin puhdasta Kärppä-pyöritystä, että pahaa teki sinipaitaisten sekä yllättävän runsaslukuisen kotiyleisön puolesta. Oululaiset hallitsivat kentän jokaista osaa ja pelin jokaista osa-aluetta. Vain hitusen vajaa kolme minuuttia oli pelattu, kun kiekkoa jo kaivettiin ensimmäisen kerran Mika Oksan vartioiman espoolaismaalin kätköistä. Kuten koko ottelun ajan, oli espoolaispakisto juuri siellä missä ei olisi pitänyt päästäen Mikko Lehtosen viimeistelemään kohuhankinta Vladimir Machuldan syötöstä 0-1:een.
Vierasjoukkueen mukaan oli tarttunut enemmänkin jäävettä kotikonnuilta napapiirin tuntumasta ja jo ennen erän puoliväliä se pääsi kaatamaan saavillisen sitä espoolaisten niskaan pelatessaan alivoimalla. Juha Silvanderin istuessa kaksiminuuttista kiinnipitämisestä Jari Viuhkola kiitti saamatonta Blues-puolustusta ja iski pelivälineen, kuin toisintona ensimmäisestä maalista, maalinedushässäkästä sisään.
Kotijoukkueen mielikuvitukseton hyökkäyspeli yhdistettynä toinen toistaan huonompiin avauksiin ja hävettävän huonoon ylivoimaan varmisti Kärppien hallinnan myös erän toisella puoliskolla. Erän torjuntatilastot Oksa 13, Rinne 6 mairittelee espoolaisia, sillä varsinaisia maalipaikkoja joukkueella ei voi sanoa olleen yhtään.
Blues herää pelaamaan - näennäisesti
Toista erää jatkettiin samoissa tunnelmissa, joihin ensimmäinen lopetettiin. Bluesin epäonnistuneet ylivoimat saivat jatkoa Jussi Jokisen ottaessa 2+2 minuutin jäähyn korkeasta mailasta ajassa 24.56. Sinipaidat eivät saaneet peliä kertaakaan rauhoitettua, ja Kärpillä oli helppo työ purkaa jatkuvasti kiekkoa omalta alueeltaan pois. Kuvaavasti Kärpät ajoittain jopa hallitsi alivoimalla peliä, vaikkei tällä kertaa maalia tehnytkään.
Erän puolessa välissä Bluesin ainoisiin valopilkkuihin jälleen kuulunut Ladislav Kohn teki kotijoukkueen ainokaiseksi jääneen maalin. Kohn nousi väkisin ohi Kärppäpuolustajan ja sai vielä kaatuessaankin lauottua terävästi kohti Rinnettä, joka ottelun ainoana kömmähdyksenään hörppäsi vedon. 1-2-kavennus jäi kuitenkin espoolaisten ainoaksi ilonhetkeksi, sillä näennäisestä peliin mukaan pääsemisestä huolimatta ottelun kulussa ei tapahtunut todellisuudessa pienintäkään muutosta.
Myös Kärpät pääsi testaamaan ylivoimansa toimivuutta muutama minuutti Kohnin maalin jälkeen. Jos Blues näytti aiemmin, miten ylivoimaa ei tule pelata, oli Kärppien opetus juuri päinvastainen. Vaikkei vierasjoukkue maalaamisessa onnistunutkaan, pyöri sen pakkopeli ihailtavan hyvin. Vain Mika Oksan hyvät torjunnat ja pitkää vaihtoa pelanneiden Kärppäpakkien väsymys pelastivat espoolaiset takaiskulta.
Kärpät vie pisteet tyylillä
Kahden erän jälkeen oli selvää, että peli oli jo pelattu. Vaikka Blues jonkinmoista otetta pelistä saikin, ei Kärpillä ollut hätäpäivää kotijoukkueen onnettomien hyökkäyksentynkien turmelemisessa ja oman maalinsa varjelemisessa. Vain ajoittain, Jan Calounin ollessa kentällä, sai Blues edes jotain ajatusta hyökkäyksiinsä ja Kärppien puolustus vipinää puntteihinsa. Caloun on kuitenkin edelleen toipilas, eikä pysty joukkuetta yksin kantamaan, kuten hän on niin monesti tällä(kin) kaudella tehnyt.
- Sovittiin, että annetaan Janille muutamia vaihtoja ja ylivoimaa. Hän on tosi pitkään ollut poissa jäältä ja ihan muutamat harjoituksetkin vaan alla, Hannu Virta kertoi Calounin tilanteesta.
- Meillä on neljässä päivässä kolme peliä, niin ei haluttu ylikuormittaa häntä.
Myös Kärpillä oli sairaslistalla yksi joukkueen kantavista voimista Nicklas Bäckströmin loukattua polvensa maaottelussa Venäjää vastaan. Tilanne ei kuitenkaan huolettanut Kärppien valmentaja Kari Heikkilää.
- Media on mun mielestä luonut paineen siihen Bäckströmin tilanteeseen. Kolikolla on myös kääntöpuoli, me nähdään tässä se joukkueen pelaaminen. Jotkut pelaajat joutuu skarppaamaan vähän eri tavalla.
- Ei sitä koskaan toivo kenenkään loukkaantuvan, mutta tästä on meille kyllä hyötyä vielä, Heikkilä vakuutti.
Kärppien vahva esitys sai kruununsa ajassa 56.39 Ari Vallinin viimeisteltyä lukemat 1-3:een. Syöttäjinä toimivat Kärppien kakkosketjun keskushyökkääjä Viuhkola sekä sen toinen laita Petr Tenkrat. Kun tuon kaltaisia miehiä löytyy joukkueen kakkosketjusta ja kolmoseenkin on varaa istuttaa Brett Lieversin ja Janne Pesosen tasoisia kavereita, ei SM-liigan ylivertaisimmasta hyökkäyskalustosta ole epäselvyyttä. Kärppien kolme ensimmäistä ketjua olisivat lähes missä tahansa muussa joukkueessa ykkösketjuja. Nimi- ja teholistan lisäksi asiasta todistivat tänään jokaisen ketjun vahvat esitykset. Kärpillä ei ykkösmaalivahtinsa loukkaantumisesta huolimatta olekkaan syytä hätiköimiseen – joukkue on edelleen TPS:n kanssa sarjan kovin mestarisuosikki.
Espoossa vastaavasta voidaan tällä erää vain haaveilla. Joukkueeseen siirtorajan loppusuoralla hankitut miehet Radek Philipp ja Mike Lephart osoittautuivat ensimmäsen pelin perusteella juuri odotetunlaisiksi – näkymättömiksi, pisteitä tekemättömiksi tusinatyöläisiksi. Eli nykykiekossa kovasti ihailluiksi ”koviksi duunareiksi”. Kun joukkueessa on heidän lisäkseen vastaavanlaisia pelaajia kolmeen kentälliseen, on tulos juuri tänään nähdyn kaltaista murheellista pelailua.
Vieraskorea oululaisvalmentaja näki kuitenkin hyvää vastustajansa pelissä.
- Ei Blues huonosti pelannut. Me tiedettiin etukäteen, että tästä tulee fyysinen ja kova peli.
Tiedä sitten mitä peliä Heikkilä oli katsomassa, mutta katsojissa Bluesin vaisuakin vaisumpi esitys herätti muistoja Matinkylän ajoilta, jolloin sarjajohtajia vastaan oltiin säännöllisesti yhtä pahasti jyrän alla. Pelit tosin päättyivät usein kaksinumeroisiin maalikarkeloihin - eikä suinkaan espoolaisittain mukaviin lukuihin. Noihin aikoihin Kärpät, tämän hetken sarjakärki, pelasi vielä divarissa. Siinä missä oululaisjoukkue on mennyt vuosi vuodelta eteenpäin, on Blues käytännössä samassa tilanteessa kuin minä tahansa Matinkylän vuotenaan: taistelemassa viimeisestä play-off-paikasta. Ainoat muutokset noista ajoista ovat nimessä, hallissa ja sijoituksessa: tuolloin taisteltiin kahdeksannesta sijasta, nyt kymmenennestä. Aika hyvin muuten lähes samalta joukkueelta, joka viime kaudella otti runkosarjassa kotiedun neljännellä sijallaan.
Vaikka peli olikin Bluesin ensimmäinen tauon jälkeen, ei tällaiseen suoritustasoon pitäisi kenenkään olla missään mielessä tyytyväinen. Joukkueella, joka on täynnä alisuorittajia, ei luulisi olevan varaa luistella enää yhteenkään otteluun puolivaloilla; play-off-viiva kun on enää neljän pisteen päässä.