Vaikka ottelu ei pelillisesti juuri kummempia riemunhetkiä katsojille tarjonnut, oli Bluesin juhlaottelun muissa antimissa aineksia enempään. Ensimmäisellä erätauolla yleisölle esitellyn Kiekko-Espoon 13 vuotta sitten liigaan nostaneen joukkueen näkeminen jäällä oli ainakin pidemmän linjan kannattajille hieno hetki, eikä Areenan mediakuutiolla esitetyillä kuvilla menneistä vuosista, sekä videopätkällä nousun ratkaisseen ottelun viime hetkistä, ainakaan vähäisempiä vaikutuksia ollut.
Kevään -92 nousujoukkueen kapteenin Jan Långbackan ja tuolloisen junioritähden, nykyisen Stanley Cup –voittaja Jere Lehtisen pudottaman aloituskiekon jälkeen kuultiin vielä hitunen historian havinaa kummankin joukkueen pelatessa vanhoilla peliasuillaan. Nykyisiin tilkkutäkkeihin verrattuna mainoksettomat, yksinkertaisen tyylikkäät ja selkeät peliasut olivatkin todella miellyttäviä silmille. Liekö sitten niiden aiheuttama nostalgia sokaissut silmiä, sillä ensimmäinen erä näytti ajoittain jopa erinomaiselle kiekolle. Ainakin kotijoukkueen vinkkelistä.
Yhtä maalia
Harvoin on nähty niin jyrän alla ollutta joukkuetta kuin mitä vierailija Pelicans oli tänään. Ensimmäisen erän torjuntatilastot suorastaan mairittelevat joukkuetta, niin heikkoja porukan otteet olivat. Pelicansin peliä kuvaa hyvin Kari Haakanan ajassa 15.02 ottama jäähy, jonka aikana lahtelaiset eivät päässeet edes hyökkäysalueelle.
Avausmaalin tekikin odotetusti Blues, maalintekijänä vähemmän odotetummin Jarkko A. Immonen. Nelosketjun laiturina pelannut Immonen nousi röyhkeästi siniviivalta maalia kohden, mutta menetti kiekon hetkeksi lahtelaispuolustajalle, joka kuitenkin lahjoitti pelivälineen hetimiten takaisin espoolaiselle. Immonen pääsikin vapaasti sivaltamaan kauden toisen maalinsa lähietäisyydeltä Rämön längeistä, vastustajien juuri estelemättä.
Pelicansin huonous korostuikin juuri oman pään pelaamisessa, pakkien tehdessä jatkuvia hasardisyöttöjä ja merkkausvirheitä. Immosen lisäksi Niko Nieminen pääsi lähelle maalia kilauttaessaan tolppaa ensimmäisen erän loppupuolella.
- Parissa ensimmäisessä erässä oltiin kaksinkamppailuissa ja liikkeessä liikaa jäljessä. Annettiin tänään liian monta helppoa maalia: alivoimalla maali kaverille, ensimmäinen maali kiekonmenetyksestä ja sitten tosta alotuksen jälkeen suoraan [maali], Pelicansin valmentaja Petri Matikainen manasi suojattiensa esitystä.
Toiseen erään lähdettäessä mikään ei ollut muuttunut, paitsi pelipaitojen väri. Blues vei peliä edelleen miten halusi ja teki jopa alivoimalla maalin. Kun Lauri Tukonen sai ajassa 28.40 2+2 minuuttia korkeasta mailasta, tarjottiin Pelicansille teoreettista mahdollisuutta tulla peliin mukaan. Se ei siinä kuitenkaan onnistunut kun hyvin läpi pelin pelannut Mike Ribeiro veivasi lahtelaisten maalin kulmalla kiekon kanssa ja löysi vapaana b-pisteiden välissä olleen Niko Niemisen, joka täräytti kiekon verkkoon. Alivoimamaali ja peli oli käytännössä ohi.
- Silmät kiinni vaan ja sinnepäin, vaatimaton maalintekijä veisteli.
Toisen erän lopulla Bluesin tehottomasti jauhanut ylivoima onnistui kerrankin, kun Ribeiro vei vanhanaikaisella pakkien lisäksi Rämön kahvikioskille ja kiekon maaliin. Näin erätauolle lähdettiin lukemista 3-0.
Pelicans rikkoo kuparisen
Kiekko-Espoon aikaisen kuvakavalkadin pyöriessä videotaululla luisteli jäälle voitostaan liian varma Blues. Pelicans oli päättänyt vielä yrittää ja onnistuikin välillä jopa painamaan peliä vaarallisen oloisesti Jere Myllyniemen vartioman maalin suuntaan. Muutamasta vaarallisesta tilanteesta huolimatta kotijoukkueen löysäily kostautui vasta ajassa 48.07 Mikko Kankaanperän ohittaessa huolimattomasti tilanteen pelanneen Myllyniemen. Espoolaismaalivahti lähti katkaisemaan turhaan peliä maalin taakse, vastustaja nappasi kiekon ja kiitti kunniasta. Syöttöpisteen maaliin sai Kari Sihvonen.
- Vähän liian rauhallisesti lähdin siihen. Jos olisin lähtenyt kunnolla tuikkaamaan, olisin saanut sen, Myllyniemi harmitteli.
Maali herätti Bluesin valmennuksen, joka otti aikalisän ja rauhoitti joukkuettaan.
- Painotin siinä lähinnä meidän pelillisiä asioita, mitkä on tärkeitä meidän pelaamisessa. Niistä on pidettävä huoli ja ennenkaikkea tämä on joukkuepeli ja joukkuepeli on se joka ratkaisee, Pekka Rautakallio sanaili tuttuun tyyliinsä pelin jälkeen.
Aikalisän jälkeen peli tasaantui ja kotijoukkue vältti tilanteessa helposti syntyvän paniikin. Loppu olikin lähinnä kosmetiikkaa, henkilökohtaisen SM-liigan piste-ennätyksensä rikkoneen Ladislav Kohnin ja maalipaikkojen tuhlaajana kunnostautuneen Markku Hurmeen kaunisteltua loppulukemiksi 5-1.
Kotijoukkueen parhaimmistoa olivat tehot 1+2 tehtaillut Mike Ribeiro sekä hyvän pelisilmän omaava Jarkko Immonen, joka jostain syystä ei liiemmin peliaikaa maalistaan huolimatta tuntunut saavan.
Pelicansista on vaikea onnistujia löytää. Nuori Karri Rämö maalillaan teki sen minkä voi, mutta kun kenttäpelaajat, niin kokeneet kuin kokemattomatkin, ovat niin pihalla kuin tänään, ei huippumaalivahtikaan voi tilannetta muuttaa. Jopa nollapelillä olisivat pisteet olleet tänään tiukassa. Sääli sinänsä, sillä Pelicansin piristyminen edes loppukaudeksi toisi tulevaisuudestaan epävarmoille kannattajille varmasti jotain iloa.
- Vaikka me hyvin yritettiin valmistautua tähän päivään niin ei saatu auki sitä meidän pakettia ja sitä kautta se työnteko uupu sitten. Meillä on hyvä viikko takana, ollaan harjoteltu kovaa, joten kyllä se oli henkiseltä puolelta tää uskalluksen puuttuminen, joka näkyi, Matikainen mietti.
- Vasta kolmannessa erässä päästiin vähän peliin kiinni kun Blues mukavoitu. Niistä vähäisistä paikoista, mitä me saadaan, pitäis tehdä, että päästäisiin pelirytmiin kiinni. Tänään ne uupu, eikä löytynyt oikein sellasta uskallusta ennenkuin kolmannessa erässä. Siinä vaiheessa peli olikin jo 3-0, lahtelaisvalmentaja lopetti.
Pelicansilla ei liikoja aikoja ole pakettinsa avaamiseen, sillä vastaan asettuu jo torstaina tänään Lukon kaatanut Tappara. Blues puolestaan lepää pari päivää ja kohtaa perjantaina kotiottelussa Helsingin Jokerit.