Lukolle vuoden ensimmäinen kotitappio

LIIGA / Raportti
Lukko oli hävinnyt kotiareenallaan Äijänsuolla viimeksi joulun alla 2003. Raumalaisten kymmenen kotivoiton putken katkaisi Helsingin IFK, joka näin varmisti runkosarjan kolmannen sijan. Hyvin liikkunut ja kurinalaisesti puolustanut IFK oli vahva kaksinkamppailuissa, eikä päästänyt Lukkoa kunnon maalipaikoille. Niukka, mutta ansaittu voitto Stadin kingeille.

Ensimmäisen erän alkuminuutit olivat hienokseltaan Lukon hallintaa, mutta kokonaisuutena erä sujui IFK-merkkisesti. Jo reilun puolen minuutin jälkeen Lukolle tarjottiin ylivoimaa, kun Brett Harkins sai jäähyn korkeasta mailasta. STT-ketju Saarela-Tähtinen-Torkki pyöritti minuutin, mutta ilman tulosta. Lukon näennäinen painostus jatkui, vaikka Lukko-pakki Toni Porkka otti estämisjäähyn ajassa 4.55.

Porkan jäähyn kettupaidat siis kestivät hyvin, luoden jopa alivoimallakin yhden tekopaikan. Mutta reilu minuutti jäähyn jälkeen IFK iski avausmaalin tasaviisikoin. Hyvän ottelun pelannut Arttu Luttinen kiersi Lukon maalin takaa ja syötti B-pisteelle Jere Karalahdelle. Tämän veto näytti ensin menevän maalivahti Vehasen suojuksista maaliin, mutta tekijäksi merkittiin lopulta Mikko Laine, jonka mailasta kiekko ohjautui perille.

Erän puolivälissä Lukko sai taas mahdollisuuden yrittää ylivoimalla Ladislav Benysekin istuessa estämisrangaistustaan. IFK kuitenkin pelasi nöyrästi ja viisaasti alivoimaa, heitti komeita purkukiekkoja, eikä Lukon yv-kuviot auenneet juuri lainkaan. Tasakentällisin Lukko sai hetkeksi taas otteen, mutta pahimmat maalipaikat syntyivätkin yllättävistä tilanteista Petri Vehasen nenän eteen. Kerran kiekko oli lähellä mennä puolustajan jalasta omaan maaliin. Kohta perään slovakkihyökkääjä Lubomir Hurtaj pääsi yksin nokitusten Vehasen kanssa, mutta Lukko-vahti torjui. Erän loppu oli melko sekavaa molemmilta, kun molemmat vain pyrkivät tukkimaan keskialuetta.

-Ensimmäiseen erään olen kaikkein pettynein. Olimme kokoajan vastustajan jaloissa. Tekemisen taso ei ollut erässä lainkaan sitä, mitä se kevään tässä vaiheessa pitäisi olla. Tarkalleen en tiedä mistä se johtui, mutta tuon tason joukkuetta vastaan intensiteetin olisi kuulunut olla paljon parempi, murehti Lukon päävalmentaja Jukka Rautakorpi.

Tasaisempi toinen erä

Viime viikolla TPS-ottelussa kätensä loukannut Markku Tähtinen säästeli voimiaan toisen erän aikana ja 13. hyökkääjä Jarkko Kauvosaari nostettiin välillä sentterin tehtäviin. Ketjumuutokset elävöittivät hieman Lukon peliä ja tilanteita alkoi syntyä. Ei IFK:n syke silti mihinkään ollut kadonnut ja näin tapahtumia riitti kaukalon molemmissa päissä.

Erän puoleenväliin saakka tilanteet aaltoilivat tasaisesti. Hyviä tekopaikkoja oli Lukosta mm Janne Niskalalla ja Toni Koivistolla. Tuulennopea Koivisto spurttasi vauhdilla tekopaikkaan, mutta viimeistely oli hänelle jälleen kerran liian vaikeaa. IFK:sta parhaimmat kudit esittivät Pasi Saarinen ja Toni Söderholm. Lukon parhaimmistoon kuulunut Petri Vehanen kuitenkin kesti.

Ottelun puolivälissä Lukko sai joukkuerangaistuksen väärästä vaihdosta. Alivoima toimi kotijoukkueella nyt hyvin. Viimeinen lukko Vehanen poimi pari nättiä hanskatorjuntaa ja piti Lukon mukana taistelussa. Erän loppua kohti mentäessä meininki kentällä alkoi näyttää lähinnä keskialueen miekkailulta ja kumpikin yritti vain pelata tilaa pois toiselta.

Pari minuuttia ennen erätaukoa Lukon puolustajien löysäily omalla alueella kostautui. IFK painosti, eikä kiekkoa saatu purettua turvallisesti ulos alueelta. Vierailija ei jättänyt tilannetta käyttämättä. IFK-kapteeni Söderholm sai kiekon siniviivalle josta hän lähetti tarkan rannelaukauksen. Vehanen oli yllättetty, kun kiekko kilahti aivan yläputken alle. Lukko oli näin joutunut kahden maalin takaa-ajoasemaan.

Erän lopussa, ajassa 38.30 Lukko pääsi vielä miesylivoimalle Pasi Saarisen jäähyn ansiosta. Ponneton puolitoistaminuuttinen ei muuttanut tilannetta ja näin kolmanteen erään Rautakorven suojattien oli keksittävä paremmat lääkkeet.

Saarela nostattaa toiveita

Kolmannen erän juoni oli selvä. Lukon oli pakko nostaa hyökkäystään, jotta taistelu voitosta olisi voinut jatkua. Innokas hyökkääminen oli kostautua useampaan otteeseen, mutta Vehanen maalilla piti Lukon mukana kamppailussa. Päätöserän alussa vieraiden Toni Häppölä karkasi läpiajoon. Tolpat ovat tunnetusti maalivahdin parhaat kaverit. Niin tälläkin kertaa, sillä päätuomari Timo Favorin tarkisti videotuomarin avulla, että tolppa pelasti Lukon kolmannelta takaiskulta.

Pian tämän jälkeen Lukon pelatessa ylivoimalla, riskeeraukset hyökkäyspäässä olivat jälleen käydä kalliiksi. Nyt Turo Järvinen sai läpiajon päätteeksi todeta Vehasen paremmuuden. Lisää hikeä Vehasen otsalle tuli pian Karalahden äskeisen jäähyn jälkeen, kun Joonas Vihko kävi kokeilemassa maalintekoa, mutta ampui vähän ohi.

Hurjia minuuttimääriä jälleen pelannut IFK:n ykkösnyrkki Pärssinen-Harkins-Kuhta pyöritti rajusti Quinn Hancockin jäähyn aikana, mutta Lukko oli päätänyt vielä taistella. Kun alivoima oli tapettu ja erä kallistunut jälkimmäiselle puoliskolle, astui esiin kokenut kettu Pasi Saarela. Vieraiden Häppölän istuessa kampitusjäähyä, Sami Torkki avasi omassa päädyssä Janne Niskalalle, jonka tarkka syöttö puhkoi IFK:n puolustusrintaman. Saarela nousi tekopaikalle eikä erehtynyt, vaan nosti hallitusti kiekon maalivahti Dave Stathoksen hanskapuolen yläkulmaan.

Maalista Lukko sai vielä kosolti virtaa ja Äijänsuon yleisö säesti rytmikkäästi. Lopussa HIFK:lle tuomittiin jäähy väärästä vaihdosta. Tämä tuomio aiheutti vierasjoukkueen leirissä vastalauseryöpyn tuomarikolmikolle, mutta raitapaidat olivat päätöksensä tehneet. Lukon oli pakko ottaa vielä riskejä tasoituksen toivossa. Siksi Turo Järvinen pääsi taas alivoimalla läpiajoon. Vehanen teki kuitenkin voitavansa ja lopussa hän yritti jättää kaukalon pariin kertaan. Maalivahdin pois ottaminen ei lopussa juuri kannattanut, kun reilu minuutti ennen loppua Jeff Ulmer otti vielä kampitusjäähyn. Timo Pärssinen oli lyödä lopussa kiekon vielä tyhjään maaliin, mutta päätössummeri ehti pärähtää juuri ennen.

Aravirta tyytyväinen välitavoitteen täyttymisestä

IFK:n valmentaja Hannu Aravirta myhäili voittoa ja saavutettua kotietua pudotuspeleihin:

-Tiedettiin, että täällä on hyvässä kunnossa oleva kotijoukkue ja tunnelma katossa. Onnistuttiin kuitenkin jäädyttämään vastustajan pelifiilis hyvällä puolustuspelillä ja aktiivisella liikkeellä.

-Peli oli tasainen, mutta meillä oli kyllä enemmän maalipaikkoja ja ansaittiin voitto. Huippupeli, selvästi playoff-pelin tuntua jo. Välitavoite on nyt saavutettu, eli paikka neljän sakissa. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä, hykerteli Aravirta.

Lukko-luotsi Jukka Rautakorpi kertasi tapahtumia seuraavasti:

-Huonon ekan erän jälkeen päästiin paremmin mukaan peliin. Tasaista oli toisessa erässä ja kolmannen erän lopussa meillä oli jo todella hyvä ote. Ottelun viimeisillä minuuteilla meillä oli jäällä kuin aivan eri miehet huonoon alkuun verrattuna, pohti Rautakorpi.

HIFK:sta erottui edukseen kaksi syöttöpistettä saalistanut Arttu Luttinen. Tehokas ykkösketju pyöritti peliä totutun vaarallisesti, mutta pörssipisteet jäivät vähiin. Pakkipari Söderholm-Karalahti osoitti olevansa siniviivapelote parhaimmasta päästä. Dave Stathosin kauden yhdeksäs nollapelikään ei ollut kaukana.

Lukon ykkösmies oli kahdesta takaiskusta huolimatta Petri Vehanen. Läpiajojen torjujana mies on huippuluokkaa. Pasi Saarelalla puhtia riittää myös kiitettävästi. Oman puolustuspään pari pientä virhettä koituivat Lukon kohtaloksi. Niistä huippujoukkue IFK rokotti armotta.

Lukolle koitti tilastotappio, sellaiseksi tämä kaiketi voidaan luokitella. Koko tammi-helmikuun hyvää tulosta tehnyt Lukko palasi välillä jään pinnalle. Taistelu varmasta puolivälieräpaikasta jatkuu jo tänään keskiviikkona, kun kettupaidat suunnistavat Espooseen Bluesin vieraaksi. Kotiedun varmistanut IFK voi vähitellen valmistautua
pudotuspeleihin. On täysin mahdollista että Lukko ja IFK kohtaavat puolivälierävaiheessa. Ilmassa oli jo selvästi havaittavissa Aravirran mainitsemaa playoff-henkeä.

» Lähetä palautetta toimitukselle