Lukon ja HPK:n ottelusarjaa arvioitiin ennakolta tiukimmaksi puolivälieräsarjaksi. Onneksi tapahtumat kaukaloissa kuitenkin vielä ratkaisevat, ja niinpä HPK toisti historiaa keväältä 1993. Tuolloinkin hämeenlinnalaiset jatkoivat tietään eteenpäin ilman ensimmäistäkään tappiota.
| Uutinen SM-liiga piti hiljaisen hetken
[lue lisää] |
Molemmat joukkueet joutuivat lähtemään otteluun ilman nimellistä ykköskeskushyökkääjää. Quinn Hancockin taklaus Jani Keinäsen päähän joukkueiden edellisessä kohtaamisessa piti HPK:n sentterin poissa kokoonpanosta. Hancock sai tilanteesta vielä ensi kauteenkin ulottuvan pelikiellon ja seurasi niin ikään ottelua katsomon puolelta.
HPK kärsi tilanteesta selvästi enemmän kuin Lukko. Keinäsen puuttuminen näkyi todella selvästi aloitustilanteissa. Aikaisemmissa otteluissa juuri Keinänen oli toiminut HPK:n pääkapellimestarina, mutta tällä kertaa etenkin Sami Torkki nosti reippaasti aloitusprosentiaan. Daniel Tkaczukin ja Mika Viinasen naamat sen sijaan eivät tuntuneet miellyttävän linjatuomareita, sillä molemmat poistettiin monta kertaa aloituksesta jo ennen kuin he ehtivät tilanteeseen kyyristyä.
Lukon valmentaja Jukka Rautakorpi oli herätellyt joukkuettaan asettamalla maaliin uransa ensimmäiseen pudotuspeliotteluun Antti Jokelan. HPK:lla ei tarvetta maalivahdinvaihtoihin ollut, olihan Joni Puurula nollannut Lukon jo kahdesti peräkkäin.
Avauserässä ei maaleja
Ottelun alkuhetket saivat raumalaiskannattajat pelkäämään maanantaisen teurastuksen uusiutumista. Ennen kuin ensimmäinen minuutti oli ehtinyt umpeutua, HPK oli jo kahdesti ajanut maalintekopaikkaan. Antti Jokela selvitti kuitenkin Jukka Voutilaisen ja Tuomas Eskelisen lähentelyt ja sai hyvän startin illan taistoon.
Viiden minuutin pelin jälkeen Lukko loi ensimmäiset todelliset maalintekotilanteensa. Ensin Pasi Saarela kaivoi Sami Torkille avopaikan maalin eteen, mutta Torkin kova suoraan syötöstä ammuttu laukaus kilpistyi HPK-vahti Joni Puurulaan. Tilanteen purkauduttua Saarela taisteli itsensä uudelleen oikealta hyökkäysalueelle ja tälläsi hurjan lyöntilaukauksen kohti takaylänurkkaan. Sihti ei kuitenkaan ollut kohdallaan, vaan kiekko meni reilusti ohi maalin.
Lukko sai ylivoimamahdollisuuden ajassa 7.31 kun Marko Toivonen niittasi polvellaan Teemu Normion ilmalentoon, ja Tom Laaksonen passitti vierailijoiden paidassa pelanneen Lukko-kasvatin miettimään tekosiaan rangaistusaitioon.
Vaikka HPK:lla oli yksi mies vähemmän jäällä, keskialueen ylittäminen ei ainakaan helpottunut. Erikoistilanteen ensimmäinen "laukaus" oli Joe Murphyn punaviivalta lähettämä kuti. Aivan rangaistuksen loppuhetkillä Daniel Tkaczukin ketju sai kuvion kuntoon, ja siniviivalta saatiin aikaiseksi yksi laukauskin, mutta Teemu Normio ei ehtinyt tarpeeksi häiritsemään Joni Puurulaa, eikä tällä ollut vaikeuksia torjunnassa.
Ajassa 14.24 nähtiin ensimmäisen kerran kunnon play off -vääntöä, kun Tuukka Mäkelä survoi Teemu Normion Puurulan päälle ja jatkoi tämän kouluttamista nyrkeillä. Jatkotilanteessa Daniel Tkaczuk hiipi taustalta Vladimir Sicakin kimppuun, ja Laaksonen lähetti kaksikon rangaistusaitioon. Tilanteen aloittaja Mäkelä selvisi ilman tuomiota.
Tasavajaalla ainut kunnollinen maalintekopaikka avautui vierasjoukkueelle. Pasi Saarelan harhasyöttö keskialueella vapautti tuulennopean Oliver Setzingerin nokikkain Antti Jokelan kanssa, mutta Jokela teki yhden erän 16 torjunnasta ja pelitilanne säilyi maalittomana.
Kellon näyttäessä 18.22 Lukko pääsi jälleen ylivoimalle, kun Jyrki Louhi ronkki hyökkäyssiniviivalla Sami Torkin nurin. Ylivoimamaalia ei nähty, paras paikka aukeni HPK:n kultakypärälle Tony Virralle.
14 sekuntia ennen erätaukoa alkoi jälleen tapahtua. Tuukka Mäkelä löi vihellyksen jälkeen Jeff Ulmeria päähän ja ansaitsi tilanteesta 2+2 minuutin rangaistuksen. Tilanteeseen Ulmeria puolustamaan tullut Joe Murphy lähti niinikään jäähylle, mutta hänelle tuomittiin vain kaksiminuuttinen. Hetken neuvottelun jälkeen Lukko pääsi 36 sekunnin ajaksi kahden miehen ylivoimalle.
Erän loppuun Lukko sai vielä myllyn pyörimään, ja Toni Porkka pääsi kahdesti kokeilemaan Puurulan torjuntavirettä. Ratkaisut kestivät hieman liian kauan, eikä Puurulalla ollut vaikeuksia pysäyttää kiekkoja.
Muistot maanantailta heräilevät
Toisen erän alku ei ollut raumalaisten parasta aikaa. Jyrki Louhen vapautuessa rangaistusaitiosta HPK pääsi nousemaan kolmella yksinäistä Lukko-puolustajaa vastaan, mutta kiekkoa kuskannut Teemu Aalto käytännössä lahjoitti pelivälineen Toni Porkalle. Hetkeä myöhemmin Louhi karvasi kiekon ja polki tekopaikkaan, mutta Jokela torjui. Ja kun Mäkelän rangaistusta kärsinyt Olli Sillanpää pääsi aitiosta, purkukiekko napsahti suoraan hänen mailansa lapaan. Sillanpää päätyi lyöntilaukaukseen siniviivan jälkeen, mutta Jokelalla ei tälläkään kertaa ollut vaikeuksia.
Erän neljännellä minuutilla rangaistusaitioiden ovet kävivät tiuhaan tahtiin. Ensin Janne Niskala ja Hannu Väisänen lähtivät nahistelunsa jälkeen jäähylle, ja 15 sekuntia myöhemmin Sami Torkki teki Niskalalle seuraa.
HPK sai välittömästi kuvionsa kuntoon, ja Teemu Aalto ampui kovan lyöntilaukauksen poikittaissyötöstä. Jokela torjui, ja peliä jatkettiin B-pisteeltä. Toisella yrityksellä kuvio tuotti tulosta: Aalto pyssytti Marko Tuulolan poikittaissyötöstä pari metriä ohi maalin, mutta Jukka Voutilainen oli tarkkana ja siirsi päädystä ponnahtaneen kiekon verkkoon. Kuinka hyvin muistuikaan mieleen maanantaisen ottelun avausmaali.
Lukon paikka tuli minuuttia myöhemmin, kun Marko Tuulola menetti kiekon omalla siniviivallaan Toni Koivistolle. Vikkeläkinttuinen polkukone karkasi läpiajoon muttei pystynyt viimeistelemään.
Hetkeä myöhemmin Tuomas Eskelinen joutui miettimään kolttosiaan rangaistujen penkille, ja Lukko pääsi jälleen ylivoimalle. Tälläkin kertaa paras paikka avautui vierailijoille. Pasi Saarela menetti kiekon, Tony Virta nousi ja ampui terävästi Toni Porkan jaloista, kuitenkin ohi maalin.
Kovin pitkään ei Lukon etsikkoaikaa edes kestänyt, vaan ajassa 27.01 Markku Tähtinen lähti myös penkille.
Ajassa 28.08 kello pysähtyi, ja HPK juhli maalia. Pienestä kulmasta ammuttu laukaus lirui Jokelan haarojen välistä verkkoon, mutta kaikkien yllätykseksi Tom Laaksonen ei maalia hyväksynyt, eikä hän lähtenyt edes videolta tilannetta tarkistamaan.
Jos Lukon peli ottelusarjassa kärsi ensimmäisessä Hämeenlinnan ottelussa hylätyistä maaleista, ei HPK ainakaan hylättyä maalia jäänyt suremaan. Ajassa 31.50 se pääsi ylivoimahyökkäykseen kahdella yhtä vastaan. Topi Lehtonen ei näyttänyt tietävän kumpaa mustapaitaa pitäisi ottaa, eikä hän lopulta ottanut kumpaakaan. Olli Sillanpää sai aivan rauhassa purjehtia Jokelan nenän alle ja veivata rystyltä kiekon haaroista sisään.
Toni Porkan kaksiminuuttisen aikana HPK otti ison askeleen kohti ottelun ja ottelusarjan lopullista ratkaisemista. Tuukka Mäkelä laukoi suhteellisen kovan kudin Antti Jokelan maskiin, ja irtokiekkoa oli laittamassa tyhjiin kaksikin HPK-peluria. Oliver Setzinger löi lopulta kiekon verkkoon. Ja jälleen saatiin deva ju -ilmiö edellisestä Rauman-ottelusta.
Lukko pääsi vielä erän loppuun ylivoimalle, kun Jeff Ulmer jäi Teemu Aallon jalkoihin. Nyt nähtiin illan parasta Lukko-ylivoimaa, mutta onnikaan ei tuntunut olevan kotijoukkueen puolella. Toni Porkka laukoi viivalta, ja Joni Puurula oli jo ulkona kun Sami Torkki pääsi käsiksi irtokiekkoon. Eipä tilanteessa maalivahtia kaivattu, sillä HPK:n puolustaja luuti Torkin sutaisun väljemmille vesille.
Erik Hämäläisen siniviivatykityksen jälkeen Puurula katsoi jo taakseen, mutta tälläkin kertaa kiekko löytyi miehen varusteista.
Uudestisyntynyt Lukko päätöserässä
Päätöserä alkoi Lukon osalta todella ikävästi, sillä jo ensimmäisellä minuutilla Joni Yli-Torkon polvi hajosi ja kausi päättyi huoltajien tukemana matkaan pukusuojaan.
Kolmannessa erässä nähtiin tyystin toisenlainen Lukko kuin viidessä edellisessä Raumalla pelatussa erässä. Ketjujen tiivistysten myötä muun muassa tähtisentteri Markku Tähtinen löysi paikkansa penkin päästä, ja Lukko heräsi taisteluun.
Ajassa 49.54 nähtiin niitä asioita, joita olisi pitänyt tehdä koko ajan. Aloitusvoitto hyökkäyspäässä, laukaus viivalta ja irtokiekko verkkoon vaikka puutavaraa tulee pohkeille. Maalintekijänä Mika Viinanen, syöttöpisteet Erik Hämäläiselle ja Teemu Normiolle. Joni Puurulan haaveet kolmannesta peräkkäisestä nollapelistä särkyvät kappaleiksi.
Erän jälkimmäisen kymmenminuuttisen HPK oli todella ahtaalla, eikä juuri pystynyt muuta kuin vetämään purkukiekkoja. Eipä sen toisaalta juuri tarvinnutkaan. Heti Viinasen kavennusmaalin jälkeen Tomas Kucharcik tarjoili ylivoimahyökkäyksessä Antti Bruunia vastaan Hannu Väisäselle hienon lätyn lapaan, mutta Antti Jokela venyi jälleen torjuntaan.
Minuutti edellisestä, ja Lukon uuden ilmeen keulakuva Viinanen rouhi kiekon päädystä ja sai syötettyä Teemu Normiolle avopaikan maalin eteen, mutta tämä ei raumalaisyleisön pettymykseksi osunut kiekkoon.
Puolitoista minuuttia ennen ottelun loppua Viinanen rakensi loistavan paikan Toni Koivistolle, mutta tämän kääntölaukaus suuntautui suoraan päin Puurulaa.
Puolisen minuuttia ennen loppua Viinanen tarjoili vuorostaan Normiolle, mutta jälleen Joni Puurula venytti itsensä laukauksen tielle. Jatkotilanteessa Marko Tuulola tarjoili komean suoran Normion kasvoihin. Pienen käsirysyn jälkeen rangaistusaitioon lähtivät Tony Virta, Tuomas Eskelinen ja Sami Torkki. Torkki keräsi komeimman rangaistussaldon: 2+2+10 minuuttia, syinä väkivaltaisuus ja selästä taklaaminen.
Ajassa 59.46 nähtiin vielä räikeä tuomarivirhe. Jeff Ulmer lähetti kovan lyöntilaukauksen omalta siniviivalta kohti Joni Puurulaa. HPK-kassari veti päätä alas ja kiekko viuhahti hieman yli maalin. Linjatuomari kuitenkin puhalsi tilanteesta pitkän. Tällä tuomiolla ei tosin ottelun lopputuloksen kannalta ollut yhtään mitään merkitystä.
Jukat puhetuulella
Ottelun jälkeen molemmat valmentajat kävivät menneitä ja tulevia läpi perusteellisesti.
- Ei missään nimessä ansaittu enempää. Se maalin hinta, mitä meiän päähän tehtiin, nehän oli ihan lapsuksia mitä kaveri teki. Eihän kaverin tarvinnut maalin eteen tehdä yhtään mitään, kolme ihan ilmasta maalia. Melkeen tyhjään sai tehdä ne, Jukka Rautakorpi soimasi.
- Ite kova työ pyrittiin tekemään maalin eteen ja saatiin yks aikaseksi. Monta hyvää tilannetta hukattiin, hän jatkoi.
- Se oleellisin on ne toisen erän muutamat maalit. Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, että sellaisia maaleja voi pudotuspelivaiheessa tulla. Kaveri käy tyhjiin laittamassa ja se kaks-ykkönen mikä tuli… Sanotaan että ne ei yksinkertaisesti kuulu tän tason pelaamiseen, Rautakorpi kritisoi.
- Tänään oli yrittäminen hyvää tasoa ja tietynlainen taistelumoraali oli hyvä. Siinä mielessä tässä pelissä hävittiin muutamaan virheeseen. Kolmas erä oli yritteliästä, ja paikat oli enempäänkin kuin yhteen, Rautakorpi kiitteli.
- Puurula oli erittäin hyvä, koko ottelusarjan, se täytyy myöntää.
- Tietysti koko HPK pelaa mielestäni hyvää pudotuspelikiekkoa.
- Jos ajatellaan tätä koko ottelusarjaa, niin pienet marginaalit ratkaisivat sen ensimmäisen pelin. Voisi sanoa, että meillä oli jopa hieman huonoa tuuria siinä pelissä, Rautakorpi pahoitteli.
- Sitten kaks seuraavaa tappiota oli ihan selvästi kypsymättömyyttä pelata tän tasoisia otteluita. Ne oli varmasti sellaisia oppirahoja, joita siinä vaiheessa maksettiin joukkueena erittäin kalliisti.
- Tässä pelissä erittäin hyvä ensimmäinen erä, sitten nuo pari virhettä toiseen erään ja kolmas erä oli tietenkin meidän erä. Mutta jos 0-4 häviää ottelusarjassa niin ei paremmuudesta ole epäselvyyttä. Ei kenenkään tarvitse miettiä mitään pomppuja, mitkä on pompannut naamasuojasta tai hylättyjä maaleja, Rautakorpi muistutti.
- Kaveri ei tehnyt näissä neljässä ottelussa kovinkaan monta virhettä. Kohtasin HPK:n viime vuonnakin pudotuspeleissä, ja mielestäni HPK on tällä hetkellä parempi joukkue mitä oli viime vuoden HPK. On kurinalaisempi ja pelaa sopivan härskiä pudotuspelikiekkoa. Viime kauden HPK ei sitä vielä ollut. Puurula on selkeesti parempi.
- Toivon ihan vilpittömästi Hämeenlinnan menevän finaaliin asti ja haastavan nää isot siellä.
- Nimet selässä ei ratkase, joukkue ratkaisee, Rautakorpi summasi.
Jukka Jalonen oli luonnollisesti tyytyväisen oloinen.
- Tämän oman pelitavan ja pelityylin syntymisen siemen kylvettiin tammikuussa, kun tehtiin vähän pelaajavaihdoksia. Sen jälkeen pikkuhiljaa tästä ryhmästä tuli joukkue. Saatiin hyviä kavereita, jotka ovat onnistuneet meillä erittäin hyvin, esimerkiksi Keinänen ja Setzinger. On saatu heidän vahvuutensa käyttöön ja molemmat ovat hyödyntäneet tilaisuutensa erinomaisesti. Molemmat ovat tällä hetkellä valtakunnan eliittiä, siitä ei pääse mihinkään, Jukka Jalonen kiitteli.
- Me on jo pitkään pelattu aika hyvin, suht kurinalaisesti. Me on opittu eliminoimaan vastaiskut meiän päähän. Meitä vastaan ei pääse enää ylivoimahyökkäyksiin tai vastaiskuihin. Ei oteta turhia riskejä.
- Nyt pelataan joukkueena. Se on tärkeintä että joukkue voittaa, eivät omat pisteet.
- Nyt saadaan hyvä lepotauko, päästään vähän terävöittään liikettä ja palautteleen ja ollaan valmiita kun pelit taas reilun viikon päästä jatkuu, Jalonen kaavaili.
- Kolme maalia neljässä pelissä omiin kertoo hyvästä joukkuepelaamisesta ja erinomaisesta maalivahtipelistä, joka ennakkoon tuomittiin aika totaalisesti. Pitää muistaa, että Puurula on ennen tätä kautta pelannut 19 kokonaista pudotuspeliottelua ennen tätä kautta, vaikka onkin nuori kaveri. Ehkä se kokemus tässä suhteessa näkyi, Jalonen kiitteli maalivahtiaan.
- Ei varmaan kukaan olisi uskonut, että tää menisi näin nopeasti poikki. Kyllä me oltiin valmistauduttu seitsemään peliin, Jalonen myönsi.
- Meillä kävi tietyissä tilanteissa vähän säkäkin, ei sitä käy kieltäminen. Yksi tän sarjan käännekohtia oli ne kaks Lukon hylättyä maalia. Ei me hirveesti ole kyllä treenattu maalisiirtoa. Ne tuli ja me hyödyttiin siitä ja käännettiin peli kotiin. Ehkä se antoi meille pienen etulyöntiaseman mitä pystyttiin käyttämään seuraavissa peleissä, Jalonen pohti.
- Tää peli olis voitu hävitäkin. Meiän alivoima ratkaisi tämän pelin. Yleensä Lukko noista naulaa, mutta Jonin hyvillä torjunnoilla ja uhrautuvalla alivoimapelillä selvittiin noista, Jalonen totesi.
- Kolmannessa oltiin ns. kusessa, paine oli meiän päädyssä vaikkei avopaikkoja ollutkaan, Jalonen tunnusti.
Jukka Rautakorpi sai vastattavakseen kysymyksen, mitä tapahtui sille joukkueelle, joka runkosarjan loppua lukuun ottamatta kulki voitosta voittoon.
- Toivottavasti ei tullut tyytyväisyyden tunnetta pudotuspeleihin pääsystä, hän vastasi.
- Tiettyjä kuplia puhkeaa nyt. Haluan tuoda esille, mitä tarkoittaa menestyminen jääkiekossa. Pudotuspeleihin tuo oman lisänsä se, että vastustaja on sama illasta toiseen. Se tuo mukaan henkisen tekijän, Rautakorpi muotoili.