- Ei johdu Pelicansista, hän pyysi välittämään onnittelut hienosta pelistä, mutta olisi tullut painokelvotonta tekstiä jokeriorganisaatiosta, joukkueesta, kaikista. Oli parempi, että minä edustan joukkuetta tänään, kakkosvalmentaja Waltteri Immonen selitti.
Suurin syy Jokereiden suurinumeroiseen tappioon oli joukkue itse. Lähes kaikki Pelicansin maalit syntyivät puolustajien verkkaisen toiminnan takia, eikä maalivahti Pasi Häkkiselläkään ollut paras päivänsä. Glen Metropolitin johtama ketju ei ollut huono, mutta onnistumisten puute vei parhaan terän. Muu joukkue oli tasaisen harmaata massaa.
Eipä silti, Pelicans ansaitsee pitkästä aikaa vilpittömät onnittelut hienosta esityksestä. Kuusi maalia ja yhtä monta maalintekijää kielii siitä, että joukkue ei ollut yhden ketjun varassa. Itse asiassa herrat Kauppila ja Koivunen olivat muuhun joukkueeseen verrattuna pimennossa.
Erityisen kunniamaininnan joukkue ansaitsee asenteestaan, sillä tällä kertaa vellit eivät juuttuneet housuihin takaiskun jälkeen. Sean Bergenheim iski avausmaalin vieraille jo ajassa 1.19 päästyään läpi Martti Järventien hienosta pystysyötöstä.
- Joukkueen asiat kiinnostaa. Yksilöitä on nyt turha nostaa esiin, ja joukkueen on turha miettiä itseään yksilöinä, Immonen kommentoi Bergenheimin kauden avausmaalia.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia olivat miltei kaameaa katseltavaa. Jokerit yritti maalin johtaneen syötön kaltaisilla avauksilla puhkoa Pelicansin puolustusta, mutta yrityksiksi jäivät. Pussileukojen esityksestä näytti vielä tässä vaiheessa tulevan entisiäkin aneemisempi. Etenkin oman maalinedustan siivoaminen tuotti suuria vaikeuksia.
Kun pieni onni ja vastustajan huolimattomuus astuivat peliin, mailan liikapuristamisesta ei ollut enää merkkiäkään. Jokereiden puolustajat keskittyivät kulmaväännössä monen miehen voimin Ville Hirvoseen, joka lopulta onnistui punnertamaan kiekon maalin takana olleelle Daniel Widingille. Tämän nopea syöttö vapautti Mike Lephartin, ja jenkin ensimmäisen liigamaalin syntyminen jouduttiin varmistamaan videotuomarilta.
- Kai tässä oli vähän ketsuppipulloilmiötä. Tänään tuntui, että pitkästä aikaa myös jääkiekon jumalat olivat meidän puolella, Pelicans-valmentaja Petteri Sihvonen myhäili.
Tulppa oli todellakin avattu. Nopea hyökkäys seuraavassa vaihdossa näytti ensin saavan palkinnon ylivoiman muodossa, mutta siihen ei tarvinnutkaan tyytyä. Lasse Jämsen lähti jokeripelaajan rikkeen jälkeen kiertämään maalia ja löysi vauhdilla maalille nousseen Tommi Hannuksen, joka laukoi suoraan syötöstä kiekon maaliin vain 20 sekuntia edellisestä.
Peli-iloa uhkunut Pelicans jatkoi vahvaa hyökkäyspeliä aiheuttaen Metropolitin poikittaisena mailana ilmenneen turhautumisen. Ylivoimalla Ossi Grönholm pujotteli kovalla itseluottamuksella jokeripakan lomitse, ja laukauksiakin saatiin aikaan, mutta 3-1-maali antoi vielä odottaa itseään.
Mutta vain muutaman minuutin. Ajassa 16.53 Widing taisteli kiekon itselleen kulmassa, nousi ahdasta väylää maalin eteen ja pujotti kiekon Häkkisen jalkojen välistä maaliin.
Kuin yö ja päivä
Katsotaan nyt koko peli ennen kuin juhlitaan, moni lahtelainen varmasti ajatteli ensimmäisen erän jälkeen. Pelicans on tällä kaudella tehnyt johtoaseman hukkaamisesta miltei taidetta, eikä pelko vastaavasta ollut vierasta Jokereitakaan vastaan.
Pelko oli täysin turha, sillä maalittomuudesta huolimatta joukkueet tarjosivat yhden Pelicansin tämän kauden tilannerikkaimmista eristä – ja puhtaasti pelillisin ansioin. Tilanteiden luomiseen ei juuri tarvittu vastustajan lepsuilua tai virhetuomioita, vaan aktiivinen peli tuotti viihdyttävää kiekkoa. Ero tällä kaudella tyypilliseen Pelicans-kiekkoon – jota myös ottelun alussa nähtiin – oli kuin yöllä ja päivällä.
Heti erän ensimmäisellä minuutilla Lephartin ollessa jäähyllä Marko Jantusella ja Glen Metropolitilla olivat omat paikkansa, mutta laukaisutarkkuus ei riittänyt. Juuri jäähyn loppuessa Toni Koivunen sai kiekon ja lähti 2-1 hyökkäykseen Lephartin kanssa. Rynnistyksen päätteeksi Lephart yritti pelata kiekon maalille Koivuselle, mutta jokeripuolustaja sitoi tämän mailan oikeaoppisesti.
Pelicans painoi hyvin hyökkäyksiä vastustajan päätyyn, mutta maaliin asti kiekko ei muutamista läheltä piti -tilanteista huolimatta pomppinut. Maukkaimmat paikat siunaantuivat vieraiden Jantuselle, joka ei kuitenkaan tuntunut tietävän, mitä tehdä ratkaisupaikoissa. Ilman laukausta kiekko ei tunnetusti mene maaliin. Tosin väitteen todistaminen vääräksi oli lähellä Metropolitin syötön kimmottua Jermu Piston luistimista vaarallisesti kohti Pelicans-maalia, mutta Mikko Rämön refleksit pelastivat kotijoukkueen.
Kososella useamman voiton päivä
Joukkueiden toimitusjohtajat Jorma Kosonen ja Matti Virmanen ottivat mittaa toisistaan toisella erätauolla jäällä ajetussa mikroautokilpailussa. Varmaotteisesti ajaneen Kososen voitto löi alkutahdit Pelicansin tehokkaalle erälle.
Vain 17 sekuntia päätöserää, ja ilmassa oli lopun alkua. Jokereita ei näyttänyt edes kiinnostavan vastustajan pysäyttäminen, sillä Lasse Jämsen ehti Santeri Heiskasen päätyyn heittämään kiekkoon ensimmäisenä, vaikka tilanne vaikutti aluksi täysin kiireettömältä vieraille. Suora laukaus lähietäisyydeltä ohi vaille mahdollisuuksia jätetyn Häkkisen, peli oli 4-1.
Vajaat kaksi minuuttia myöhemmin oli Häkkisen vuoro lahjoittaa maali. Jussi Saarisen vapaa nousu laitaa pitkin oli toki osittain puolustajien hitauden syytä, mutta pienestä kulmasta tulleen, epätoivoisen sutaisun imurointiin ei tarvitse etsiä yhtä syyllistä enempää. Maali oli 20-vuotiaan Saarisen liigauran ensimmäinen.
Lopullisen niitin myötä pelin intensiteetti katosi. Pientä yritystä nähtiin molemmilta joukkueilta, mutta taistelun kriteerit täyttävää vääntöä ei enää nähty. Vaikka Petri Pakaslahti onnistui ohittamaan Rämön, vieraat eivät enää syttyneet. Kolme maalia kymmenessä minuutissa ei olisi ollut aivan mahdoton urakka.
Tämän päivän Jokereista siihen ei ollut. Toni Saarinen pääsi tyylittelemään loppunumerot 6-2 Sami Heleniuksen istuessa jäähyllä.
Immonen tuimana
Vaikka Hannu Jortikka ei lehdistötilaisuuteen saapunutkaan, Jokereiden edustajan ilmettä ei voi kovin mairittelevasti kuvailla. Waltteri Immosen olemuksesta päätellen joukkue olisi saanut aikamoisen ripityksen ilman tiukkana tunnettua Jortikkaakin.
- Jääkiekko-ottelu on mahdoton voittaa, jos ei voita kaksinkamppailuja. Tänään Pelicans vei järjestään kaikki kaksinkamppailut. Eka kymppi oli meiltä jonkunlaista, mutta sen jälkeen oli yksi joukkue kentällä.
Mahdollisiin vahvistuksiin Waltteri Immonen ei uhrannut paljon ajatuksia.
- Tämän kuun loppuun asti on aikaa, mutta ei sieltä tule mitään jumalaa, joka tämän kurssin kääntää. Se on nämä pelaajat ja nämä valmentajat, jotka sen kääntää.
Petteri Sihvosen ilme oli lähes samanlainen kuin tappiopelienkin jälkeen, mutta puheesta huokui tyytyväisyys.
- Me oltiin tosi nälkäisiä ja voitettiin kaksinkamppailuja omassa päässä ja keskialueella. Siitä seurasi, että päästiin jokeripakkeihin kiinni hyökkäysalueella. Ansaittiin kyllä selkeästi tämä voitto.
- Olen ennen kaikkea onnellinen pelaajien puolesta, että ne on näissä oloissa jaksanut tehdä töitä.