Tällä kertaa pitävimmät sukset oli Ässillä. Porilaiset olivat alakynnessä liki koko mittelön ajan, mutta nappasivat silti Hämeenlinnan turnauksen finaalista voiton. Kovin montaa kehua Ässien esityksestä ei voi kuitenkaan esittää. Suurin syy porilaisten voittoon oli oikeastaan SaiPan surkea hyökkäyspelaaminen.
Savinainen läimäytti avausmaalin
Aluksi tiimellyksestä näytti vielä tulevan vikkelärytminen. Silloin kummatkin joukkueet nousivat nopeasti hyökkäyksiin kiekon saadessaan. Alun nopeatempoisuudesta kertoo jo sekin, että ottelun ensimmäinen pelikatko vihellettiin vasta muutaman minuutin pelin jälkeen. Syynä siihen oli lappeenrantalaishyökkääjän Tommi Jokisen kahden minuutin rangaistus.
Patapaidat onnistuivat hyödyntämään erikoistilanteensa, osuma syntyi sujuvan kumilaatan siirtelyn ansiosta. Ässät rakenteli vikkelästi viimeistelypaikkoja koko alun ajan ja se tuotti tulosta. Stephen Dixon passitti kiekon maalin takaa sen edustalla tapittaneelle Veli-Matti Savinaiselle, tämä huiskutteli maaliverkkoa.
Porilaisten häkin jälkeen matsin otti haltuunsa SaiPa, mutta lappeenrantalaisten hyökkäämisestä ei tullut mitään. Suurelta osin sen vuoksi, että Ässät oli aktiivisesti keltamustaisten iholla kiinni ylhäältä lähtien Täten SaiPan hyökkäystila kävi ahtaaksi, eikä sikermä kyennyt rakentelemaan organisoituja maalintekotilanteita.
Erän viimeiset minuutit olivat luokatonta tahkoamista. Kummatkin riitapukarit pyrkivät kuskaamaan kiekkoa hyökkäyspäähänsä huonolla tuloksella. Molempien ryhmien ansioksi on tosin mainittava erän lopun osalta tarkka puolustaminen, joka osaltaan tekikin pelivälineen kuljettamisesta hankalaa.
Keskimmäisessä erässä Ässät jatkoi onnetonta esiintymistään. Sen peli-ilme oli haluton ja vaikuttikin siltä, että SaiPa olisi pyöritellyt ylivoimaa miltei koko erän ajan. Sen verran paljon joukkue liikutteli kumilaattaa patapaitojen puolustuspäässä. Patapaidat käyttivät aikalisänsäkin erän ensimmäisellä puoliskolla, mutta sekään ei avittanut.
Keltamustapaidat olivat avauserän jälkeen lisänneet vauhtia luistimiinsa ja siksi se ryhtyi saamaan enemmän luoduksi maalintekopaikkoja. Kuvaavaa SaiPan hallinnasta oli jo erän torjunnatkin, Ässien maalivahdille Juha Järvenpäälle kertyi erässä kymmenen torjuntaa, kun vastaavasti lappeenrantalaisten torjujalle Jani Niemiselle vain kaksi.
Yksi SaiPan viimeistelytilanteista päättyi maaliin Per Savilahti-Naganderin tykittäessä ylivoimalla joukkueensa tasoihin. Syötön häkkiin antoi Anssi Löfman. Lappeenrantalaisilla olisi ollut paikkoja useampaankin osumaan, mutta sen viimeistely ei ottanut luonnistuakseen.
Erän viimeiset minuutit olivat sitten jo niin mitäänsanomatonta pelailua, että niistä ei riitä kirjoitettavaa tätä lausetta enempää.
Hyökkääminen aikamoista väkertämistä
Voittomaalinsa Ässät värkkäsi heti kolmoserän toisella minuutilla. Sen pamautti Aki Juusela, joka pääsi melko helposti maalin edestä livauttamaan kiekon pömpeliin. Passit Juuselan osumaan jakoivat Patrik Parkkonen ja Miko Malkamäki.
Viimeinen erä kiekkoiltiin hyvin tahmeasti. Peliä piti ohjaksissaan SaiPa, mutta hallinnastaan huolimatta se ei onnistunut järjestelemään kuin pari varteenotettavaa viimeistelytilannetta. Lappeenrantalaisten hyökkäyspelaaminen oli kehnoa, mutta toisaalta Ässät puolustikin tiiviisti.
Mikäli oli huonoa SaiPan hyökkäysten järjestely, niin sitä se oli myös Ässilläkin. Näytti siltä, että kummallakaan joukkueella ei ole vielä selkeää käsitystä, miten ne pyrkisivät maalipaikkoja luomaan. Sen verran nuhjaamista molempien joukkueiden hyökkäyspelaaminen ajoittain oli.