Ottelu alkoi vahvasti vierasjoukkueen merkeissä ja kun Pajunen passitti heti kärkeen parit SaiPan miehet istunnolle, monien mielestä hiukan kevein perustein, alkoi illan kuvio olla selvä. Lukko hallitsi peliä suurelta osin ja SaiPa taisteli mukana minkä pystyi. Lukon avausmaalin syntymisen ennen ensimmäisen erän puoltaväliä estivät loistavasti torjunut Juha Kuokkanen, sekä lukkopelaajien huolimattomuus. Kuokkanen onkin Jarmo Myllyksen lähdön jälkeen esittänyt erittäin hyviä otteita maalin suulla, ikävä kyllä liian usein mies jää totaalisen yksin oman maalin edustalla.
Lähes yhtä varmasti kuin SaiPa on viime aikoina pelejään hävinnyt, niin on vastustajan valmentaja kehunut sputnikkien taistelua. Ja kas kummaa niin kävi myös tänään, tiedä sitten kuinka paljon vastustajien valmentajat tuntevat sääliä Heikki Mälkiää kohtaan, mutta kyllähän SaiPa taistelee.
- Tiedettiin että kaveri pelaa hyvin aktiivisesti ja rohkeesti tällä hetkellä peliä. Peli lähtikin sillä tavalla liikkeelle hyvin vauhdikkaasti ja ei siinä mitään, jos oltain huonommin oltu liikkeellä, niin ois voitu olla ihmeissään tossa pelin alussa, kommentoi Rautakorpi pelin jälkeen.
Terävästi Lukko kuitenkin oli liikkeellä ja meni ansaitussa maalin johdossa ensimmäiselle erätauolle. Maaliin kiekon siirsi Kuokkasen puolittaisen torjunnan jälkeen Toni Porkka, Janne Niskalan avopaikasta lähteneen laukauksen jälkeen.
Pitkästä aikaa kotimaali
Toinen erä alkoi kuten ensimmäinenkin, pääosassa Juha Pajunen. Kaksi saipalaista jäähylle sellaisista rikkeistä joita nähtiin myös lukkolaisilta, mutta ne eivät Pajusen mielestä jäähyn kriteereitä täyttäneet. Kahden miehen ylivoima toi tulosta, kun Pasi Saarela pääsi ampumaan kunnon unelmalämärin yläkulmaan, syöttäjänä jälleen Niskala.
Toisessa erässä alkoi SaiPakin saada yhä enemmän ja enemmän kiekollista peliä aikaiseksi. Se näkyi selvästi myös katsomoon, sillä kiekko alkoi liikkua vaarallisesti myös Petri Vehasen tontin laitamilla. Hieman ennen erän puoltaväliä nähtiinkin asia, joka oli viimeeksi nähty 20.1. Kotijoukkueen maali nimittäin. Edellisen maalin jälkeen SaiPan olivat nollanneet niin Ilves kuin TPS:kin. Kahdella yhtä vastaan hyökkäyksen päätti Petri Kokko, joka näin juhlisti neljättäsadatta SM-liigaotteluaan.
Kun vauhtiin oli päästy, niin joukkueet antoivat mennä. Heti seuraavassa vaihdossa tälläsi Jaakko Harikkala noudatti Saarelan esimerkkiä ja pisti lämärillä kiekon aivan yläpesään. Seuraavaksi SaiPaa kuritti Mikko Luovi, joka pääsi Harri Tikkasen estelyistä huolimatta laukomaan tolpan juureen ja lukemiksi 1-4. Luovin maalin jälkeen saatiinkin sitten uusi mies liigassa maalin tehneiden kartalle, kun toisen polven liigakiekkoilija Teemu Paakkarinen laukoi jälleen yläkulmaan ja ensimmäinen liigamaali oli tosiasia. Sen verran mies maalistaan häkeltyi, että meinasi unohtaa tuulettamisen kokonaan. Paakkarinen pelasi kauttaaltaan vahvan ottelun ja sai tunnustusta myös Mälkiältä ottelun jälkeen.
- Paakkarisen hieno taistelu, pelasi Oulussakin loistavasti. Hoitaa hommansa pyyteettömästi ja erittäin hyvin, on kyllä isänsä poika tuolla kentällä, loistava taistelija, roolipelaaja.
Toinen erä tarjosi ottelun parasta antia molempien joukkueiden osalta ja osoitti että vaikka liigan tasoa haukutaankin, niin kyllä hyvääkin kiekkoa nähdään.
Taistelua, mutta ei tulosta
Yllä olevan otsikon sanoin voisi kuvailla SaiPan kolmatta erää illan pelissä. Joukkue väänsi ja käänsi jälleen ansiokkaasti, mutta minkäänlaista palkintoa se ei siitä saanut. Usein tuon palkinnon saannin edessä olivat hyvin puolustaneet raumalaiset ja oman lusikkansa soppaan pisti pillipiipari Pajunenkin. Pajusen takia eivät SaiPan maalit toki jääneet syntymättä, mutta kyllä herra ainakin Lukon vastaavien syntyä hieman avitti. Ja kuten hyviin tuomaritapoihin tuntuu kuuluvan, niin Pajunen tasoitteli ottelun jäähytilastoja antamalla Lukolle jäähyjä ottelun jo ratkettua, niin sitä pitää.
Kolmas erä ei katsojille tarjonnut maaleja kuin yhden kappaleen ja senkin teki siis Lukko, Quinn Hancockin lauottua kiekko tyhjään SaiPan maaliin.
Lukon kaikki neljä ketjua pystyivät tasaisen varmaan peliin ja jos joukkue pystyy vielä tasoaan nostamaan, kuten valmentaja Rautakorpi pelin jälkeen antoi ymmärtää, niin Lukko voi olla kevään yllätysjoukkue. SaiPaa vastaan näkyvimmäksi pelaajaksi nousi kolme syöttöä saalistanut ja tuimasti laukonut Janne Niskala. Toinen selkeämmin erottunut oli, jo kypärän värinsäkin vuoksi näkynyt Quinn Hancock, joka pelasi vahvaa peliä jokaisella osa-alueella.
SaiPasta erottuivat jo aiemmin mainittu Paakkarinen ja kahdessa ketjussa Mika Kauppisen kuumeilun takia urakoinut Petr Sachl. Sen sijaan vahvat miinusmaininnat Ville Immoselle, jonka asenteessa on paljon korjaamisen varaa ja Jussi Pekkalalle, jolle sattuu käsittämättömän paljon virheitä kiekollisena ja kiekottomana.
Vielä jotain pientä
Heikki Mälkiä kiteytti pelin ja muisti erikoismaininnalla yhtä peluria seuraavasti.
- Meidän paketti pysy aika hyvin, kiekoton peli ei ollu huonoo. Viis viittä vastaan ihan kelpo esitys, jäähyjä otettiin aivan liikaa. Se oli tän ottelun ratkaisu tietenkin, ei boksista voi näitä pelejä voittaa. Osa aiheellisia, osa aiheettomia, joka tapauksessa liikaa jäähyjä.
- Janne Kolehmainen, ennakkoluuloton b-juniori. Pitää nähdä näitä hyväkin asioita tässä meidän joukkueessa, pojat taistelee hienosti siellä, päätti Mälkiä.
Jotta kaikki ei olisi aina niin hadan vakavaa, niin seuraava sananvaihto lehdistötilaisuudessa huvitti ainakin jutun kirjoittajaa pelin jälkeen.
- Näinhän se kevät kulkee, aina pitää pystyä parantamaan ja tänään parannettiin kyllä selkeästi siitä mitä viime lauantaina pelattiin ja vastustajakin oli huomattavasti parempi, kuin mitä oli lauantainen vastustaja, summasi Rautakorpi.
- Kukas teillä oli, kysyi Mälkiä.
- Pelicans oli lauantaina.
- Ilmankos...