| haastattelu "Ihan ookoo peli" - Anssi Salmelan liigadebyytti
[lue lisää] |
Jokin salainen ase HPK:lla täytyy Tapparaa vastaan olla, sillä vaikka viime vuosien kohtaamiset ovat olleet hyvin tasaisia, on HPK:lla niistä nyt jo kymmenen runkosarjaottelun tappioton putki. Tällä kaudella Tappara on viidessä ottelussa onnistunut nappaamaan HPK:lta vain kaksi pistettä, toisen tasapelillä ja toisen jatkoaikatappiolla.
HPK näyttää ylivoimamaalin tekemisen mallia
Ensi erässä kotijoukkueelle tarjoutui useita tilaisuuksia kaunistella surullista ylivoimatilastoaan. Jo reilun minuutin kohdalla Mike Stapleton oli päästä yksin läpi, mutta häntä koukittiin niin paljon, ettei ratkaisu onnistunut. HPK:n tuore vahvistus Oliver Setzinger merkkautti nimensä saman tien pöytäkirjaan saamalla tuosta tilanteesta jäähyn. Isäntien ylivoimapeli yllätti positiivisesti, sillä niin Barkovin kuin Kukinkin ketjut pyörittivät peliä vaarallisen näköisesti. Pitkästä aikaa isäntien ylivoimapelissä oli tekemisen meininkiä. Sama toistui erän puolivälissä, kun Barkovin laidalla pelannut Petri Kontiola murtautui maalille, ja Teemu Aalto joutui ottamaan tilanteesta jäähyn. Ensi erän parhaan Tappara-paikan järjesti Kontiola, joka syötti ylivoimalla maalin edustalla täysin vapaana päivystäneen Petri Variksen lapaan. Konkarin kädet kuitenkin jäätyivät ja ohjaus meni rutkasti ohi.
Kun omia tilaisuuksiaan ei käytä, iskee vastustaja. Marko Mäkinen sai estämisjäähyn tilanteen takaa aikaan 12.58. HPK vyörytti alueelle, laittoi kuvion kuntoon ja iski maalin. Janne Lahti antoi kiekon Tony Virralle, joka antoi kulmasta oivallisen syötön viivaan Teemu Aallolle. Tämä täräytti suoraan syötöstä lämärin, joka painui Mika Lehdon patjan kautta etukulmasta sisään. Tilanteessa Lehto ei todennäköisesti nähnyt yhtään mitään, niin hurja maski maalilla oli. Kerho tarvitsi ylivoimaa vain 39 sekuntia ottelun avausmaalin värkkäämiseen.
| haastattelu Valmentajien mietteitä uudesta tuomarilinjasta
[lue lisää] |
Erän loppupuolella Tapparalle tarjoutui vielä kahdesti tilaisuus yrittää ylivoimamaalia, mutta Kerhon maali ja hukkaan valuneet aiemmat ylivoimayritykset taisivat aiheuttaa liian kovat paineet kotijoukkueelle. HPK nimittäin selvisi jäähyistään todella helpolla, kun Tapparan ylivoima vajosi entiselle tasolleen. Näin asiaa kommentoi pelin jälkeen Tapparan valmentaja Mika Saarinen:
- Tämä meidän ylivoimaongelmamme on viime kädessä itseluottamuskysymys. Kun ei ole rentoutta ja itseluottamusta, niin kiekko ei mene sinne maaliin, ja kun se ei mene niin aletaan koittamaan jotain muuta, Saarinen pohtii.
Toinen erä yksipuolinen, silti maalit tasan
Toinen erä alkoi hieman rusettiluistelumerkeissä, joskin kotijoukkueen pitäessä kiekkoa enimmän aikaa. Kentällä alkoi tapahtua, kun tuomari vihelsi pari jäähyä. Ensin Mike Stapleton sai keskialueella kakkosen koukkaamisesta melko löyhin perustein, ja vajaata minuuttia myöhemmin Markku Kruus paikkasi tilanteen passittamalla Teemu Aallon poikittaisesta mailasta istunnolle.
Näin syntyi kentälle tilaa, ja sen käytti HPK hyväkseen. Oliver Setzinger teki vahvan nousun kentän oikeaa laitaa pitkin. Kaksikin Tapparan pelaajaa keskittyi katkaisemaan miehen taivalta, mutta jollain ilveellä tämä sai potkittua kiekon mukaansa ja syötettyä sen eteenpäin Eskeliselle. Tässä vaiheessa tuo Tapparan kaksikko oli tilanteesta ulkona, ja Eskelinen sai syötettyä kiekon Kucharcikille täyteen vauhtiin. Näin syntyi parilla syötöllä puhdas läpiajotilanne, jonka Kucharcik päätti harhauttamalla vuorenvarmasti Mika Lehdon ja sijoittamalla kiekon jäitä pitkin etukulmasta sisään.
Kerhon kahden maalin johto herätti myös Tapparan, joka siis pääsi tasavajaan jälkeen pelaamaan vajaan minuutin ylivoimaa. Ylivoima oli alkuun hyvin sekavan näköistä, mutta lopulta onnistui. Dale Clarke antoi viivasta hienon rystysyötön vasempaan laitaan Sami Venäläiselle, joka huomasi että Tapparan molemmat Ojaset on unohdettu takatolpan tienoille vapaaksi. Venäläisen syöttö oli vaikea pomppukiekko, mutta jonkinlaisella yhteistyöllä Ojaset saivat sen hallintaan, ja heistä Marko täräytti kotijoukkueen maalin päähän.
Tapparan saatua vihdoin ylivoimalla maalin kaappasi se pelin täysin hallintaansa. Jonkin aikaa pelattiin kuin yhtä maalia, ja etenkin kaksikko Barkov-Kontiola pyöritteli hyökkäyspäässä miten halusi, mutta kaivattu tasoitus jäi tekemättä. Aikaan 32.42 Kerho sai ottelun kolmannen ylivoimatilaisuutensa, ja näytti jälleen mallia sen hyödyntämisestä. Joukkue sai ylivoimakuvionsa rauhoitettua muutamassa sekunnissa aivan kuin se olisi maailman helpoin asia. Janne Lahti syötti neliön keskelle Vujtekille, joka yritti laukoa suoraan syötöstä. Onneakin oli hieman matkassa, sillä laukaus epäonnistui ja ohjautui sen seurauksena suoraan takatolpalla päivystäneen Tony Virran lapaan. Puolustajia ei näkynyt mailla halmeilla, ja mies sai asetella ja tähtäillä kaikessa rauhassa - tuloksena komea nosto yläkulmaan. Tällä kertaa Kerho tarvitsi ylivoima-aikaa vain 15 sekuntia. Tapparan päävalmentaja kommentoi voittomaalia pelin jälkeen näin:
- Tehtiin pelinlukuvirhe. Totta kai se oli sinänsä helposti annettu maali, kun kaveri on aivan vapaana maalin kulmalla. Mutta virhe tapahtui jo siinä, että mies pääsi ampumaan neliön keskeltä, se oli sitten enemmän sattumaa että se pomppi suoraan Virran lapaan, Saarinen totesi.
Maalin jälkeen Tappara otti pelin jälleen komentoonsa. Erän lopulla Pekka Saravo kahvitti näyttävästi vastustajan alimman miehen ja oli päästä vapaasti maalille, mutta hänet kaadettiin. Tappara oli tilanteessa jo ylivoimalla, eikä toista jäähyä kuulunut.
Tapparan kavennus erän lopussa oli todellinen työvoitto. Johannes Alanen ja Stefan Öhman karvasivat raivokkaasti, ja Alasen onnistui ujuttaa kiekko Öhmanille. Tämä löysi Marko Ojasen maalin edestä, ja "Pomo" laittoi vuorenvarmasti kiekon sisään ajassa 39.17. Heti perään Sami Venäläinen oli lähellä tasoittaa, mutta Puurula veti pidemmän korren.
Kaiken kaikkiaan kaksi ensimmäistä erää olivat Tapparan huonon ja HPK:n hyvän viimeistelytaidon näytöstä. Ensi erässä torjuntoja kertyi Puurulalle 9 ja Lehdolle 3 - tilanne silti vieraille 0-1. Toisessa erässä molemmat tekivät kaksi osumaa, ja Puurulalle kirjattiin huikeat 26 torjuntaa Lehdon yhdeksää vastaan. Moista lukemaa harvemmin näkee.
Tapparan painostus hiipui loppua kohden
Kolmannessa erässä Tapparalla oli useita paikkoja tasoittaa peli. Puolen minuutin pelin jälkeen Johannes Alanen päätti ylivoimahyökkäyksessä jälleen laukoa itse, ja kilautti ylärimaa. Kaiken kaikkiaan Kerho oli kuitenkin päätöserässä paremmin pelissä mukana kuin aiemmin, ja istui johtonsa päällä melko tukevasti.
Vahvimman kirivaihteen kotijoukkue sai päälle erän puolivälissä. Se tuottikin maalintekopaikkoja, muiden muassa Mike Stapleton oli täysin puhtaassa läpiajossa ja päätti laukoa, mutta Puurula torjui kiekon yli maalin. Tuo saattoi olla pelin tärkein torjunta, sillä pian sen jälkeen Tapparan kirivaihde alkoi hyytyä ja usko tasoitukseen loppua. Erän lopulla tulleen ylivoimatilanteenkin joukkue hukkasi täydellisesti. Viimeisen kunnon tekopaikan kotijoukkue sai, kun reilu kolme minuuttia ennen loppusummeria viivaan pelattiin vetopaikka suoraan aloituksesta. Puurula torjui kiekon eteensä, ja se jäi pyörimään siihen miesten jalkoihin. Tapparan miehet eivät kuitenkaan saaneet väännettyä itseään vapaiksi, ja lopulta Puurulan onnistui korjata kiekko hanskaansa.
Puurulan lisäksi myös Mika Lehto pelasi oivan pelin. Kolmannessa erässä HPK:lla oli useita paikkoja iskeä ottelulle niitti, eikä vähiten Tapparan pelaajien henkilökohtaisten virheiden vuoksi. Muutamaan otteeseen Tapparan alin mies kuskasi kiekon oman maalin eteen kuin tarjottimelle, mutta takaiskua ei näistä tilanteista seurannut.
Tappara hallitsi, Kerho vei pisteet
Ottelun jälkeen vieraiden luotsi Jukka Jalonen summasi ottelun aika tyhjentävästi:
- Tappara on ollut melkein jokaisessa keskinäisessä pelissämme hallitsevampi ja niin oli tänäänkin. Varsinkin kaksi ensimmäistä erää Tapparalla oli enemmän maalipaikkoja. Kolmas erä oli meiltä hyvä. Oma putki ei kulkenut kovin hyvin, mutta pystyttiin tukkimaan keskialue ja saatiin muutama vastaiskukin.
- Tänään peli ratkesi pitkälti meidän hyvään alivoima- ja ylivoimapelaamiseen. Ei ollut montaa ylivoimapaikkaa, mutta tehtiin kaksi maalia ja alivoima toimi tänään erittäin hyvin, Jalonen kiitteli.
Jalosen arvioon on helppo yhtyä. Etenkin alkumetreillä Tapparan ylivoima oli parempaa kuin aikoihin, mutta Puurulan ja hyvän alivoimapelin ansiosta HPK säästyi takaiskuilta. Koko ottelusta voisi sanoa, että Tappara vei peliä, mutta aina välillä Kerho kävi iskemässä maalin - ja maalithan tässä lajissa lasketaan. Etenkin vieraiden ylivoima oli murhaavan tehokasta - kolme yritystä, kaksi maalia.
Tapparan valmentajan arvio ottelusta oli hyvin samansuuntainen:
- Jos ei itse tee paikoistaan maalia, niin silloin yleensä häviää. Ei sitä käy kiistäminen, että erikoistilanteisiin tänään hävittiin. Päästettiin alivoimalla kaksi maalia, itse pystyttiin tekemään ylivoimalla vain yksi.
- HPK pelasi puolustusvoittoista taktiikkaa, niin kuin tiesimmekin että tulevat pelaamaan. Liike ja röyhkeys meillä sinänsä riitti kaksi erää, mutta kolmannessa ei sitten enää, ja vastustajakin nosti tasoaan loppua kohti, Mika Saarinen totesi.
HPK vei siis pisteet ja nousi sarjataulukossa pisteen päähän Tapparasta. Suurta aihetta riemuun ei Hämeenlinnassa silti ole. Kaikki kunnia Kerhon hyvälle alivoima- ja maalivahtipelille, mutta mikäli joukkue antaa tällaisen määrän tekopaikkoja vastustajalle, ei voittaminen normaalisti ole mahdollista. Tämän totesi myös Jukka Jalonen:
- Ei tääkään peli pelillisesti mikään hyvä ollut. Pisteet oli vähän kuin buranaa vaivaan. Ei se vaivaa poista, mutta helpottaa. Vaivan syy pitää löytää jostain muualta. Pisteet on tärkeitä, mutta paljon tässä on työmaata. Mieluummin tänkin pelin olisi voittanut hallitsemalla ja luomalla enemmän paikkoja kuin Tappara. Yleensä siinä käy niin, että kun on alakynnessä, niin häviää enemmän otteluita kuin voittaa. Meillä on jostain syystä ollut tällä kaudella usein niin, että kun ollaan selvästi alakynnessä, niin tehdään enemmän maaleja. Ja sitten ollaan taas hallittu otteluita, muttei saada millään maaleja. En tiedä onko se hallinta sitten vain näennäistä, Jalonen pohti.
Jalosen mukaan peli oli sen verran kehnoa, että muutoksia on seuraaviin peleihin luvassa. Millaisia ne ovat, sitä mies ei osannut sanoa, mutta totesi että muutoksia tulee "varmaan joka osa-alueelle."
Vierasjoukkueesta parasta hyökkäyspeliä esittivät Kerhon ykkös- ja kakkoskentälliset, joiden nopeat vastahyökkäykset olivat melkoista myrkkyä Tapparan puolustukselle. Uusi tulokas Oliver Setzinger oli istutettu kakkoskenttään Kucharcikin ja Vujtekin vierelle, ja tuloksena oli yksi maaliin johtanut syöttö. Muuten miestä ei kovin paljon kentältä huomannut. Valmentaja oli joka tapauksessa häneen tyytyväinen:
- Olen erittäin tyytyväinen Setzingeriin. Toi jalkoja, liikettä ja energiaa. Tosi positiivinen vaikutelma jäi. Tulee auttamaan meidän joukkuetta, Jalonen arveli.
Tappiosta huolimatta hyviäkin asioita
Tapparan tilanne taas on käänteinen. Pisteitä ei tullut, mutta peli oli niin selkeästi hallussa, että jos tämän ottelun kahden ensimmäisen erän tyylistä vauhtia ja hallintaa pystytään pitämään jatkossa yllä, on voittojakin pakko tulla. Marko Ojanen juhlisti äskettäin tekemäänsä jatkosopimusta kahdella maalilla. Samassa ketjussa hyökkäävät Öhman ja Alanen, ja koostumus alkaa näyttää aika valmiilta.
Muutenkin näyttäisi siltä, että Tapparan hyökkäykseen on nyt löydetty hieman pysyvämmät kokoonpanot. Sami Venäläinen pelasi erinomaisen pelin Janne Ojasen laidalla, ja toi hyvin kaivattua vauhtia ketjuun jonka toiselta laidalta löytyy Mike Stapleton. Kukin johtama kentällinen taas on todettu toimivaksi jo viime kaudella.
Tässä ottelussa myös Barkovin johtama kentällinen esitti pitkästä aikaa sangen mallikasta peliä. Mika Saarinen oli keksinyt laittaa ketjun laitaan aiemmin liigaa vain keskellä pelanneen Petri Kontiolan. Katsomoon näytti siltä, että Barkovin ja Kontiolan ajatukset osuivat todella hyvin yhteen. Sen sijaan ketjun kolmas lenkki eli Petri Varis on edelleen aika lailla tuuliajolla. Saarinen kuitenkin uskoo, että tämä kenttäkoostumus voi hyvinkin muodostua pysyvämmäksi:
- Uskon, että Barkovista ja Variksesta tulee meille vielä hyvä pari, mutta se ottaa oman aikansa, kun molemmilla on hieman erikoinen tapa pelata jääkiekkoa. Kontiola sopii mielestäni siihen kenttään hyvin. Hän on nyt osoittanut harjoituksissa pystyvänsä pelaamaan laidassa, vaikkei vähään aikaan ole sitä paikkaa pelannutkaan, ja uskon että tämä on meidän kolmoskenttämme nyt jonkin aikaa, Saarinen totesi.
Tapparan maalilla pelasi Mika Lehto, joka ei takaiskuille juuri mitään mahtanut. Ottelu oli myös maalivahdille todella vaikea, sillä pitkät tovit mies sai pitää itse itsensä lämpimänä Kerhon seuraavaa vastahyökkäystä odotellessa.
Ylivoimapelissä Tappara käytti tällä kertaa vuoron perään kaikkia kentällisiään. Myös pakkeja peluutettiin laajalla rintamalla, eli niin Dale Clarke kuin hienon liigadebyytin tehnyt Anssi Salmelakin pääsivät pelaamaan myös ylivoimaa. Alun pari ylivoimaa osoittivat, että tämänkin vuoden Tappara pystyy ylivoimaa pyörittämään. Niitä onnistumisia vain pitäisi saada, muuten iskee kipsi päälle, kuten nyt alun jälkeen kävi.
Tapparan pelissä oli siis paljon myönteisiäkin asioita. Huolestuttavaa on sen sijaan se, että kaikkein kokeneimman osaston kädet jäätyivät ratkaisuhetkillä. Niin Varis, Stapleton kuin Janne Ojanenkin olivat kukin ainakin kertaalleen avoimessa tekopaikassa, mutta eivät onnistuneet maalinteossa. Näiden miesten pitäisi kuitenkin sitä kuuluisaa esimerkkiä näyttää.
Molemmat joukkueet pelaavat seuraavan kerran tiistaina. Tapparan vieraaksi "saapuu" tuolloin Ilves, ja HPK puolestaan matkaa Lahteen.