| haastattelu Tapparan viimeinen kotiottelu ennen joulua - Saarisen lahjatoiveet ja muita mietteitä
[lue lisää] |
Mestarivalmentajan paluu oli huomioitu pelin järjestelyissä: yleisölle annettiin mahdollisuus aplodeihin, kun Lukon valmennusjohto ilmoitettiin myös vieraiden avauskentälliseen. Rautakorpi saikin sangen iloiset suosionosoitukset yleisöltä, joka myöhemmin laukoi hymy suupielessä "kahvakiekkoa"-huutojaan.
Ensimmäinen erä oli suurimmaksi osaksi melko mitäänsanomatonta kiekkoa, ja vaikka maalivahdeilla oli erän jälkeen yhteensä 28 torjuntaa, ei varsinaisia huippupaikkoja kovin montaa ollut. Ottelun alun jännittävin tapahtuma oli valitettavan negatiivinen, kun ensimmäistä otteluaan loukkaantumisen jälkeen pelannut Pekka Saravo jäi kivuliaan näköisenä jäähän makaamaan. Mies palasi kuitenkin kentälle jo myöhemmin samassa erässä, joten mistään vakavammasta ei ollut kyse.
Lukko tuli otteluun puolivauhdilla, ja erää mentiinkin varsin Tappara-voittoisesti. Erän puolen välin tienoilla nähtiin ensin Kontiolan johtaman kolmosketjun upea pyöritys, joka tuotti Lukolle jäähyn. Seuranneen ylivoiman aikana Tappara loi useita upeita maalintekopaikkoja. Barkovin kenttä järjesti ensin pari huipputilannetta, ja "Sasha" itse hauskuutti yleisöä yrittämällä pelimiehen maalia maalin takaa veskarin varusteiden kautta. Seuraavassa vaihdossa Öhmanin ketju onnistui pelaamaan kultakypärä Venäläisen aivan vapaaksi maalille. Suorastaan häikäisevän illan pelannut Lukko-vahti Petri Vehanen piti kuitenkin ottelun vielä tasalukemissa.
Vehanen piti puolivauhtista Lukkoa pystyssä
Tuon ylivoiman jälkeen peli taantui jälleen melkoiseksi neppailuksi pitkäksi toviksi. Molemmat joukkueet saivat kertaalleen kokeilla ylivoimaansa. Lukko ei saanut aikaiseksi juurikaan vaarallisen näköisiä paikkoja, Tappara sen sijaan pyöritti peliä, mutta tulosta ei tullut. Kotijoukkueen ylivoimapeli on kuitenkin nyt aivan toisen näköistä kuin joitakin kierroksia sitten - kiekko saadaan useimmiten tuotua alueelle, ja syötöissä on usein malttia ja ajatusta. Ilman Vehasen loistotorjuntoja olisi ylivoima tuottanut tulosta tässäkin ottelussa.
Rautakorven Tappara-aikanaan luoma "Suomen paras neloskenttä" herätti nuokkuvan yleisön ajassa 17.48. Roikkukiekko pomppi siniviivan tuntumaan, ja etenkin Koskenkorva tanssahteli sen näköisesti viivan päällä, että heikkohermoisempi linjuri olisi viheltänyt tilanteesta paitsion. Paitsio se ei kuitenkaan ollut - allekirjoittanut istui aivan viivan kohdalla - mutta useinhan näissä on tapana viheltää "varman päälle". Pomppukiekko saatiin asettumaan, ja koko hyökkäysketju pääsi rynnistämään kohti maalia Lukon yhtä vastaan.
Usein näkee, että vastaavat nopeasti syntyvät tilanteet tuhritaan, mutta kolmikko hyödynsi tilanteen upeasti: Kimmo Koskenkorva tarjoili maalin eteen Marko Mäkiselle, joka upotti suoraan syötöstä Vehasen poikittaisliikkeen tulosuuntaan eli takakulmaan. Tapparalla oli tilanteensa heti tämän maalin jälkeenkin, kun Vehanen torjui Johannes Alasen vedon korkeuksiin ja ei hetkeen tiennyt missä kiekko on - hänen onnekseen se kuitenkin putosi kentän puolelle.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen erä oli lähinnä muutamaa Tapparan hienoa painostusjaksoa lukuun ottamatta aika tapahtumaköyhä. Lukko-luotsi Jukka Rautakorpi kommentoikin pelin jälkeen, että heidän starttinsa peliin oli heikko:
- Etenkään vieraskentällä ei voi lähteä pelaamaan SM-liigaa tuolla tavalla kuin me ensimmäisessä erässä teimme. Se on selvää, että vastustaja silloin rankaisee - vaikka tänään heidän maalinsa tulivatkin hieman halvalla tavalla. En tiedä mistä johtui, mutta ei tällä tavalla voi antaa vastustajalle vieraskentällä eteen. Jos ensimmäinen erä tuosta jätetään laskematta, niin sitten voidaan puhua kunnon jääkiekosta, summasi Rautakorpi.
Lukko pääsee mukaan peliin, mutta Tappara kasvattaa johtoaan
Toisen erän alkupuolella erityisesti Tapparan ykkös- ja kakkoskentälliset tarjosivat toinen toistaan hurjempia paikkoja vieraille nousta peliin mukaan. Joukkue ei ollut päästä omalta alueeltaan liikkeelle Lukon karvatessa kovaa ylhäältä. "Avauspeli" piti todellakin jonkin aikaa kirjoittaa lainausmerkeissä, ja oli kotijoukkueen maalivahdin Lehdon vuoro loistaa. Kontiolan ja Kukin johtamat ketjut saivat kuitenkin painetta myös vastustajan päätyyn.
Erän alkupuolen Lukko-tilanteista huikeimman sai aikaan kentällinen, jossa mukana oli ainakin Mika Viinanen. Tappara-pakki Pukka kaatoi ensimmäisen yrittäjän, mutta kiekko tuli toiseen aaltoon täysin vapaalle miehelle. Tämä yritti tuloksetta jallittaa Lehtoa, seurauksena irtokiekko ja tilanne jossa Lehto oli täysin ulkona. Lukko-pelaajan laukauksen kohti tyhjää maalia torjui kuitenkin eteen heittäytynyt Stefan Öhman.
Kun Lukko ei paikoistaan tehnyt, iski Tapparan nelonen jälleen. Tälläkin kertaa oli hieman onnea mukana, mutta tulos oli yhtä kaikki kaunista katseltavaa. Kolmikko lähti terävään vastahyökkäykseen omasta päädystä. B-pisteiden välissä kiekko näytti jo hukkuvan, mutta Marko Mäkinen sai sen törkättyä kiekon vasemmalta maalille vauhdilla nousseelle Koskenkorvalle, joka kahvitti Vehasen upeasti ja nosti kiekon jäätävästi rystyltä ylämummoon. Näin Marko Mäkinen kommentoi hienoa syöttöään:
- Koitin Kossulle aikaisemmin siinä syöttää, mutta se osui Kukin luistimeen, ja tuli siitä takaisin minulle. Siinä sitten näin että Kossu on taas viilettämässä miljoonaa sinne maalille, ja törkkäsin kiekon sinne, ja sattui menemään hyvin syöttö perille. Harmi vain, että siinä meni Kukin Artsilta syöttöpinna, kun kiekko tuli siltä minulle takaisin - sitä koitettiin kyllä tuomarille sanoa, mutta se vain väitti että osui vastustajaan. Ei niitä pisteitä kuitenkaan niin usein tule, että olisi ihan kiva jos saisi ne jotka kuuluu, selvitti Mäkinen.
Tuomari meni "Rautakorven vipuun"
Erän puolivälissä Lukolle oli tulla läpiajo, ja Mikko Pukka hauskuutti yleisöä kaapaisemalla kiekon alimpana miehenä alleen ja tuikkaamalla sen hetken kuluttua joukkuetoverille. Tämän jälkeen nähtiin pari Lukko-ylivoimaa, joiden aikana kunnostautui etenkin kotijoukkueen alivoimapeli, jälkimmäisen kakkosen puolivälissä jopa niin hyvin että Lukko joutui ottamaan jäähyn. Tappara voitti alivoimalla hyökkäyspään aloituksen 100-0, ja sai upean vedon siniviivasta. Toni Porkka kaatoi selvääkin selvemmin Petri Variksen ja joutui istunnolle. Tässä kohtaa vieraiden aitiosta ei oikein tuntunut pelimiehiä kentälle löytyvän, ja Rautakorvella oli sanottavaa päätuomarille. Tämä kismitti ottelun jälkeen kotijoukkueen luotsia Mika Saarista:
- Kun Lukko sai siinä toisessa erässä jäähyn, niin tuomari meni aika alkeellisesti ja läpinäkyvästi tuohon Rautakorven vipuun, ja sen jälkeen ei sitten vihellettykään kuin toiselle joukkueelle. Se on aika hälyttävä merkki, jos sädekehä on niin kestävä että pystyy tuomarit puhumaan puolelleen ottelun aikana. Kun saivat jäähyn, niin Rautakorpi ei laittanut miehiä jäälle ja kun tuomari meni sinne varoittamaan, niin suurimman puheenvuoron käytti vastustajan valmentaja. Ja kyllä se vain jätti jälkensä tuohon loppupeliin aika radikaalilla tavalla, Saarinen summasi.
- Se oli lähellä päästää Lukon peliin tiiviisti mukaan. Toisaalta se kyllä lisäsi meidän adrenaliinia tuohon taisteluun, että etenkin lopussa alivoimalla oli kovaa yritystä, valmentaja toisaalta kiitteli omiaan.
Totta onkin, että päätuomari Teemu Salminen ei tuon jäähyn jälkeen viheltänyt enää vieraille yhtään jäähyä, vaikka aihetta olisi kyllä ollut. Kolmannessa erässä Tappara pääsi kertaalleen ylivoimalle, mutta silloin räikeän väärän vaihdon vihelsi linjatuomari.
Vaikka Rautakorvella näytti olevan tuomareiden kanssa kana kynittävänään jo Tappara-aikanaan, tuntui usein myös siltä että hänellä on langat käsissään siihen suuntaan. Säätelemällä sopivasti pää punaisena huutamista ja viileää "no comments" -linjaa hän osaa kyllä tuomareihin vaikuttamisen taidon, sitä on paha mennä kieltämään.
Tasavajaalla peliä hallitsi vielä Lukko, mutta ylivoimalla Tappara onnistui jälleen luomaan tekopaikkoja. Pian ylivoiman päätyttyä pirteästi esiintynyt Kontiolan kenttä sai aikaiseksi upean pyörityksen. Ensin pääsivät koittamaan Tambijevs ja Koskinen, ja sen jälkeen toisesta aallosta Kontiola pääsi itse nokikkain Vehasen kanssa. Ensimmäinen liigamaali jätti kuitenkin edelleen odottamaan itseään, sillä Vehanen seurasi nuorukaisen ratkaisun hienosti. Samaan syssyyn Tapparalle siunaantui muitakin paikkoja ratkaista ottelu - mm. Barkovin kenttä järjesteli upeita paikkoja, mutta Vehanen torjui niin ykkös-, kakkos- kuin kolmoskiekotkin.
Toisen erän loppuun nähtiin sitten pari hienoa Lukko-tilannetta. Ensin Toni Porkka antoi upean syötön viivasta takatolpalla vapaana odottelevalle Sami Torkille, joka ampui tyhjästä maalista ohi. Aivan erän lopulla Teemu Kesä sooloili hienosti itsensä vapaaksi Tappara-maalille, mutta sinne päästyään ei oikein enää tiennyt mitä olisi tehnyt, ja Lehto torjui miehen sutaisun helponlaisesti.
Peli menee jännäksi
Heti kolmannen erän alkuun Tapparan ykköskenttä oli niitata maalin: Öhman jätti oivaltavasti Varikselle, joka ampui vihaisesti ylärimaan. Pleksin kautta kiekko palautui maalin eteen Venäläiselle, joka kuitenkin nosti hyvästä paikasta maalin yli.
Vaihteeksi näin päin: kun Tappara ei käytä tilaisuuksiaan, iskee Lukko. Öhmanin kenttä oli Tapparasta läpi ottelun eniten vaikeuksissa omassa päässään, ja vieraiden kanukit käyttivät saamansa tilan hienosti hyväkseen. Kiekko pelattiin viivaan Toni Porkalle, jonka tulinen veto hurjan maskin takaa painui maaliin. Ilmeisesti sitä ohjasi vielä matkalla Joe Murphy, jolle maali merkittiin. Syöttöpisteen sai myös Quinn Hancock.
Rautakorpi oli ottelun jälkeen tyytyväinen omiensa taisteluun kahdessa viimeisessä erässä, ja kehui erikseen kanadalaiskentän panoksen päätöserässä. Pirteältä tuo vaikuttikin, ja oli tuottaa enemmänkin kuin tuon yhden maalin, joka siis syntyi ajassa 43.08. Rautakorven paluu Hakametsään sekoitti hetkeksi ottelun toimitsijatkin, jotka alkoivat soittamaan kotijoukkueen maalilaulua vieraiden maalin kunniaksi.
Reilun viiden minuutin pelin jälkeen Lukko pelasi kuudella kenttäpelaajalla ties miten pitkään, kunnes toinen linjatuomareista sen vihdoin huomasi ja Tappara pääsi ylivoimalle. Ylivoima oli muuten aiempaa heikompaa, mutta sen aikana nähtiin Vehasen upein pelastus koko ottelussa. Varis nousi Vehasesta katsoen vasemmalta kohti maalia, ja olisi voinut itsekin ampua, mutta syötti vielä aivan maalin eteen suoraan Stefan Öhmanin lapaan. Tämä laukoi suoraan syötöstä kohti maalin kattoa, mutta jollakin konstilla Vehanen venytti jonkin suojan kiekon tielle. Mikäli Lukko olisi vielä pisteille noussut, niin tässä olisi ollut se kuuluisa "game save".
Pian kotijoukkue sai neljännen peräkkäisen kiinnipitämisjäähynsä. Kun alivoima sujui loistavasti, päätti ilmeisesti Mika Lehto että hänellekin täytyy järjestää tilaisuutensa loistaa kuten virkaveli toisessa päädyssä. Ensin Kimmo Koskenkorva lähti railakkaasti hyökkäämään, mutta toiselta laidalta ei löytynytkään Marko Mäkistä, koska tämä oli juuri koukattu tuomarin silmien alla nurin. "Kossu" syötti kiekon alaspäin, mutta jostakin syystä Tapparalla oli vain kolme miestä kentällä, ja näin kiekko painui Lehdolle saakka. Tämä viivytteli maalin takana ratkaisunsa kanssa sen verran, että kun syöttö lopulta tuli, napsahti se suoraan Lukon karvaajan lapaan. Tämä toimitti sen suoraan maalin eteen, mutta kuin ihmeen kaupalla Lehto ennätti paikkaamaan virheensä. Ja myönnetään - torjunta oli yhtä näyttävä kuin Vehasella hetkeä aiemmin.
Viimeisen kymmenen minuuttia käsikirjoitus oli suhteellisen selvä: Lukko vei, Tappara yritti puolustaa minkä ehti ja onnistuikin siinä. Vieraat saivat kyllä aikaan todella vaarallisen oloisen kirin, ja kotijoukkue joutui iskemään lukuisia pitkiä kiekkoja. Lopussa nähtiin Lukko-pyöritystä vielä ilman maalivahtia kuudella neljää vastaan, kun pillinsä pitkään jäässä pitänyt Salminen lopulta vihelsi Arto Kukin jäähyaitioon ajassa 57.56. Lukon pyöritys noudatti Rautakorven Tappara-ajoilta tuttua kaavaa: pari miestä maalille, ja vetopaikkoja viivaan. Tappara kuitenkin eliminoi tämän kohtuullisen tehokkaasti, eikä aivan vapaita laukaisupaikkoja päässyt juurikaan syntymään. Myös Mika Lehto pelasi viimeiset minuutit aivan upeasti. Näin pisteet jäivät siis Tampereelle tiukan taistelun jälkeen lukemin 2-1.
"Hallin ovella oli sellainen erityinen hetki"
Ottelun teemana oli luonnollisesti Rautakorven paluu Hakametsään, ja toimittajia oli saapunut paikalle tätä todistamaan runsain mitoin. Lukuisista uteluista huolimatta mies itse ei suostunut myöntämään, että ottelu olisi ollut jotenkin erityinen. Tampereelle tullessa olivat sentään muistot tulvahtaneet mieleen.
- Ei siellä kaukalossa ehdi mihinkään fanikatsomoon vilkuilla, kyllä siellä katsotaan lähinnä omia pelaajia silmiin. Se on kokonaisvaltaista hommaa, kun siinä peliä johdetaan. Mutta kyllähän kun tänne tuli ja tuota luiskaa asteli alas tänne halliin, niin siinä oli sellainen erityinen hetki. Mutta kun kiekko putosi jäähän, niin ammattitoiminnastahan tässä on pohjimmiltaan kysymys.
Rautakorpi ei myöskään myöntänyt, että olisi sisään tullessaan vanhasta muistista kääntynyt pukukoppikäytävällä väärään suuntaan.
- No ei, niin kuin sanoin, siinä oli sellainen hetki että kyllä täytyi keskittyä että käveli oikeaan paikkaan, Rautakorpi totesi.
Lukossa on Rautakorven mukaan vielä paljon töitä tehtävänä, mutta suunta on oikea:
- Nyt ollaan pääsemässä siihen, että yhä useammalla alkaa näkyä se urheilijan intohimo siellä ja perusasiat pelissä kohdallaan. Ei tätä kuitenkaan voi tehdä minään virkamiestyönä, vaan tunteen täytyy olla mukana. Tänään nähtiin hyvin se ero: ensimmäisessä erässä oli pelkkää pelailua, mutta kahdessa jälkimmäisessä saatiin tunnetaso nousemaan.
Tästä voisi päätellä, että Lehkosen Lukossa eivät tunnetaso ja perusasiat olleet kohdallaan. Rautakorpi ei kuitenkaan tätä halunnut lähteä arvioimaan, vaan halusi pitää katseen tulevassa. Tapparaakaan mies ei kovin monisanaisesti suostunut luonnehtimaan:
- No, sanotaan että tänään heillä oli ottelussa hieman laskusuuntainen trendi. Mutta muuten en lähde vastustajaa arvioimaan, se on heidän valmennuksensa ja median tehtävä, Rautakorpi päätti.
Lukon ehdoton ykkönen tänään oli Petri Vehanen, joka torjui kaiken mahdollisen ja pari mahdotontakin. Esiin täytyy nostaa myös Toni Porkka ja Sami Torkki, joista jälkimmäinen tosin pelasi ajoittain hieman rumastikin. Porkan mailasta lähti useita oivaltavia syöttöjä. Myös ykköskenttänä pelannut ja maalin värkännyt kanukkiyhdistelmä oli ajoittain pirteällä pelipäällä. Sen sijaan viime aikoina hyvin pelannut Daniel Tkaczukin ketju oli vaikeuksissa ja olikin jäällä molempien Tapparan maalien aikana.
Mäkinen: makea paikka ratkaista
Tapparasta iloisinta peliä esitti Rautakorven aikanaan kasaama neloskenttä Koskenkorva-Kuki-Mäkinen. "Kossu" pelasi ehkä kauden parhaan pelinsä, ja pelasi maalitilanteiden lisäksi myös erittäin hyvää alivoimaa. Ottelun jälkeen Mäkinen myönsi, että ketjun onnistuminen juuri tänään oli erityisen makeaa:
- No totta kai. Se on hyvä ketju, kivoja kavereita ja ajatukset menevät jäällä samoja ratoja. Kun olen pelannut itse Lukossa, niin on hieman ekstratunnetta sitä kautta, ja nyt kun oli vielä kolmen viime vuoden valmentaja vastassa, niin totta kai se on erityisen kiva voittaa ja onnistua juuri tänään, Mäkinen totesi.
Mäkisen elo Tapparassa on viime aikoina ollut vaihtelevaa: muutamassa pelissä mies on paistatellut ottelun sankarina, mutta välillä hän on saanut hakea vauhtia viltistäkin. Miltä moinen vuoristorata tuntuu?
- Tämä on jääkiekkoilijan arkea, ei siinä mitään. Meillä on valmentaja, joka pitää äijät kurissa. Ne pelaavat, joilla kulkee ja ne joilla ei kulje, istuvat penkillä, ei siinä sen kummempaa ole. Tässä on kuulemma jotain huhuja levitetty että minulla olisi Saarisen kanssa jotain kränää, mutta ei semmoisessa ole mitään perää enkä tiedä mistä moinen on lähtöisin. Välillä vain peli ei ole kulkenut ja olen ollut ylimääräisenä hyökkääjänä - ja ihan samalla tavallahan meidän kultakypärä Sami Venäläinen on joutunut hakemaan vauhtia viltistä, Mäkinen pohtii.
Tänään ketjun peli oli hienoa katseltavaa, ja samoin oli Kontiolan johtaman kolmoskentän peli. Saarisen veto sijoittaa Alanen vaihteeksi kakkoseen Barkovin rinnalle ja Leonids Tambijevs yhdessä Petri Koskisen kanssa Kontiolan kenttään tuntui toimivan hyvin etenkin kolmosketjun osalta. Sekä Öhmanin johtama ykkönen että Barkovin kakkonen saivat ajoittain - etenkin ylivoimalla - aikaiseksi huikeita paikkoja Lukon päätyyn, mutta olivat myös selvästi pahemmissa vaikeuksissa omassa päässä kuin kaksi muuta kenttää. Puolustajista pistivät silmään jäätävän varma Dale Clarke ja vastaavasti Miska Kangasniemi, jolla ei tässä ottelussa tuntunut onnistuvan juuri mikään. Pekka Saravo pelasi sangen hyvän ottelun siihen nähden, että palasi usean ottelun loukkaantumistauolta.