Lappeenrantalaisilla oli torstai-iltana harvinaisen selvä tilanne kauden jatkon suhteen. Pudotuspelipaikka oli yhden pisteen päässä ja kuntopuntari näytti hyvältä, mutta timanttisesti varsinkin kiekottomana pelaava Tappara oli liian kova vastus.
3-2 -loppunumerot mairittelevat pelin kulun valossa SaiPaa, vaikka yrityksen puutteesta tekokuita ei voinut taaskaan syyttää. Tappara pelasi kaksi ensimmäistä erää idioottivarmaa ja tasapainoista jääkiekkoa.
– Meidän reagointi pelin sisällä oli nopeampi. Mitattiin heidän hyökkäyspelin nopeus ja meidän puolustuspelin nopeus. Toisessa erässä taas saatiin omaa hyökkäystä nopeammaksi ja SaiPa oli vaikeuksissa, Tappara-valmentaja Jukka Rautakorpi ilmaisi näkökulmansa.
SaiPan tavaramerkki on tällä kaudella ollut etelä-pohjoinen -suunnassa möyryävä taistelujääkiekko, johon kuuluu ahnas karvaaminen kahdella hyökkääjällä, pelin nopea kääntäminen ja kiekon painaminen ensisijaisesti niin syvälle hyökkäyspäätyyn kuin mahdollista.
Tappara vastasi haasteeseen hoitamalla viisikkopuolustuksensa yhtä työteliäästi kuin ennenkin. Joukkue turhautti karjalaisten hyökkääjät silmiinpistävän kärsivällisillä volttilähdöillä ja palautuksilla. Vieraat eivät olleet pois raiteiltaan, mutta jotain jäi puolitiehen.
– Viimeinen terävyys meiltä jäi puolustamisessa ja maalinteossa. Tarpeeksi oli paikkoja lyödä tasoitus ja vaikka voittaakin, mutta muutama pieni herpaantuminen tuli ja Tappara rankaisi niistä. Sähäkkyys puuttui, myönsi Pekka Tirkkonen SaiPa-käytävältä.
Isäntien sankarilista tutun oloinen, Giliati törsäili miljoonia taaloja
Ottelu eteni kaksi erää Tapparan kasvavassa hallinnassa. Maalinteon aloitti Juha Leimu perinteisellä lämäri suoraan aloitusvoitosta -strategialla, eikä Hannu Toivosella ollut maskin takaa järin paljoa tehtävissä. Kirvesrinnat ehtivät tekemään muutkin maalinsa ennen SaiPan heräämistä, sillä toisessa erässä Toivonen yllätettiin myös Jukka Peltolan eleettömän rysty-ylähyllyn sekä Ville Niemisen toimista.
Lannistuneen oloinen SaiPa nousi tuhkista vielä ennen toista taukoa. Jesse Mankinen oli jo alkupelin väläytellyt tutkaparimaisesti Brad Moranin kanssa ja työnteko palkittiin pudotuspelihenkisellä sählymaalilla.
– Tappara on hyvä ja kärsivällinen porukka pelaamaan sitä omaa juttuaan. Näytti jo, että usko meinasi loppua, mutta maali oli meille tärkeä ja toi kolmanteen uutta uskoa, Tirkkonen sanoi.
Lisääntyneen uskon lisäksi SaiPan kiriä pyrkivät vauhdittamaan epäselvät jäähyt – ja varsinkin Tapparan pelaajien hermostuminen niihin. Asiassa jo aiemmin kunnostautuneen Ville Niemisen metakka kantautui lehdistöparvelle saakka, ja isäntien hallinta alkoi mureta. Brad Moran laittoikin sisään vieraiden toisen kavennuksen kahdeksaa minuuttia ennen loppua.
SaiPa painoi kiekkoa lopun aikaa voimalla Tappara-päätyyn, mutta paikoista huolimatta tasoitus ei onnistunut. Epäonnistuminen henkilöityi isäntäveskari Juha Metsolan hyvän pelin lisäksi kultakypärä Stefano Giliatiin, jolla oli tontteja enemmän kuin suomalaisilla olympiavoittajilla yhteensä.
Valmentajat jättivät tuomarit haukkumatta ja keskittyivät itse otteluun. Rautakorpea tasainen lento miellytti.
– Joka peli on uusi peli. Jätkät ovat sitoutuneet tekemään hommia ja motivaatio on korkealla. Vaatimustaso yritetään pitää äärettömän korkealla harjoituksissakin, ettei vaan kurvailla. Se on se juttu tässä.
– Mutta sehän se raadollisuus on, että tästä pelistä ei saa mitään matkaan. Seuraavassa taas pitää sitoutua ja parantaa. Hämeenlinnassa pelattiin hyvää hyökkäyspeliä, nyt meiltä vaadittiin puolustuspelaamista, joka kyllä kieltämättä olikin ihan ookoo.
SaiPalla on vielä kaksi yritystä täyttää tavoitteensa, vaikka kympin sakki saattaa jo nykyisillä saldoilla olla tosiasia.
– Piste tarvitaan. Se viimeinen raivo, himo ja kamppailu täytyy saada lauantaina. Puolustuksessa on oltava kovempia, irtokiekkoihin on mentävä herkemmin, Tirkkonen naulasi.
Runkosarja loppuu joukkueiden osalta lauantain otteluihin KalPa-Tappara ja SaiPa-HIFK sekä päätöskierroksen Tappara-Pelicans- ja Lukko-SaiPa -vääntöihin ensi viikon tiistaina.