Turkuhalliin oli saatu paikalle todella komea yleisömäärä – yli 11 000 ihmistä. Edellytykset hienoon perjantaiseen kiekkoiltaan olivat siis olemassa, mutta kentällä nähty esitys oli kaikkea muuta. TPS oli ilmeisesti unohtanut työmoraalinsa Oulun matkalle, eikä Kerhokaan ihmeitä esittänyt, vaikka sinänsä ehjästi pelasikin.
Vaisu alku
Ensimmäinen erä oli suorastaan uskomattoman heikko. Molemmat joukkueet pelasivat niin sanottua virkamieskiekkoa ja mitään elämää suurempaa ei kentällä nähty. Varsinkin kotijoukkueelta olisi panokset huomioiden odottanut enemmän, mutta kun ei niin ei. Pelin tempo oli vaisu, ja sellaisena se myös säilyi muissa erissä.
Mainittavin tapahtuma ensimmäisessä erässä oli Max Kenigin erän loppupuolella saama 2+10 minuutin rangaistus selästä taklaamisesta. Kyseisen niitin kohteeksi jääneelle Suoraniemelle ei onneksi käynyt tilanteessa ihmeemmin. TPS-ylivoima oli tänään poikkeuksellisen huonoa, tosin yksi erinomainen tekopaikka jäähyn aikana saatiin luotua. Kiekko pelattiin takatolpalle nousseelle Kimmo Peltoselle, ja sivuttaisliikkeeseen joutunut Mikko Rämö meni jäihin. Peltonen ampui ylös, mutta Rämön onneksi kiekko osui ylärimaan. Jukka Koivu ei ottelun jälkeen juuri sanojaan säästellyt erikoistilannepelaamisen suhteen:
- Ylivoimalla siirrettiin vastuuta. Kiekon ylöstuonti oli huonoa. Heitettiin kiekkoa päätyyn, jossa kaverin ”libero” kiitti ja heitti aina pelivälineen takaisin. Sitten kun saatiin kiekko sisään, niin ei levitetty peliä. Jos levitettiin, niin syötön laatu oli huono ja jos tuli laukaus, niin sen taso oli vielä huonompi. Omaan piikkiini otan kyllä tuon asian, valmennuksellinen juttuhan se on. On se ylivoima toki tässä toiminutkin, mutta täytyy nyt miettiä sitä tässä, että miten saadaan kuviot kuntoon pudotuspeleihin.
Haukottelu katsomossa jatkuu
Toinen erä oli melko lailla ensimmäisen näköinen. Kerho sai erän alkuun tilaisuuden siirtyä johtoon, kun Eloranta passitettiin jäähylle. Maalia ei Kerho kuitenkaan pystynyt luomaan, eikä oikeastaan kunnon tilanteitakaan. Sama tahti jatkui myös jäähyn jälkeen. Vierasjoukkueen fanit tosin saivat pientä riemunaihetta Toni Mäkiahon ja Tuomas Eskelisen taklauksista.
Kerholta toinen erä oli loppua kohti parempi. Kenties paras esimerkki joukkueiden asenteiden erosta tuli hetki erän puolivälin jälkeen, kun Hulkkosen kiekonmenetyksen jälkeen Jukka Voutilaisen ketju sai luotua painetta TPS-maalille, ja sentteri itse pääsi hakkaamaan omaa reboundiaan 3-4 kertaa TPS-maalilla pelanneen Tuomo Karjalaisen suojista, tosin kuitenkaan onnistumatta maalinteossa. Hulkkonen saikin tilanteen jälkeen Jukka Koivulta rutkasti niin sanottua ”rakentavaa palautetta” vaihtoaitiossa.
Huuto ei kuitenkaan ehkä Hulkkosta lukuunottamatta muuta Tepsiä herättänyt, ja Kerho oli hyvin pelissä mukana toisen erän lopulla. Paras paikka maalintekoon oli Olli Sillanpäällä, joka kuitenkin haki yhtä syöttöä liikaa, vaikka oli itse hyvässä laukaisusektorissa. Kotijoukkueen paras paikka tuli puolestaan erän lopulla pirteästi läpi ottelun pelanneelle Mikko Rauteelle, jonka laukauksen Rämö kuitenkin torjui. Rämö pelasi kokonaisuutena erinomaisesti, ja saikin ottelun jälkeen kehut HPK-valmentaja Jukka Jaloselta:
- Rämö oli erittäin varma - eleetön ja rauhallinen esitys. Hänen mailapelaaminensa oli myös hyvällä tasolla.
Erän viimeisellä minuutilla Kerhon Tuukka Mäkelä sai vielä jäähyn kampituksesta. Valitettavampi episodi nähtiin hetkeä myöhemmin jäähyn aikana, kun Kimmo Peltonen piti kiekkoa keskialueella ja pelaajat odottivat erän loppumista. Kaikki paitsi Tony Virta, joka huitaisi Peltosta käsille samaan aikaan summerin soidessa. Peltonen piti pitkään rannettaan, ja antoi melkoisen suoraa tekstiä Virran suuntaan volyymillä, joka kuului helposti lehtereille. Samoin teki Jukka Koivu, kohteenaan Levonen. Jäähyä tilanteesta ei kuitenkaan vihelletty.
Kerho kuittaa pisteet, TPS jännittää Kärppien kohtaloa
Toisen erän aikana katsomossa oli manattu sitä, että tarvittaisiin Kärppien tasoitus ottelussa HIFK:ta vastaan, jotta Palloseura heräisi. Kärpät tekivät työtä käskettyä ja peli Helsingissä oli tasan kolmanteen erään lähdettäessä. Se ei kuitenkaan Turussa mustapaitojen peliin heijastunut.
Palloseura sai aloittaa erän ylivoimalla, mutta esitys oli luokaton. Herätyskelloksi ei myöskään riittänyt se, että Max Kenig pelattiin erän alussa puhtaaseen läpiajoon Markus Seikolan unohdettua miehen selkänsä taakse. Loistosyötön tilanteessa tarjoili Joni Lappalainen. Kenigin laukaus kilpistyi kuitenkin Karjalaisen suojiin.
Jukka Koivu yritti herättää joukkuettaan desibelien lisäksi myös ketjumuutoksilla. Mika Alatalo siirrettiin kolmannessa erässä Joni Liuksen vierelle ykkösketjuun, kun taas Kai Nurminen siirrettiin Mikko Koivun vierelle. Tehoja ei silti edelleenkään syntynyt. Koivun ketju sinänsä – sekä ottelun alkupuolen että lopun koostumuksessaan – oli isäntien paras kokonaisuus.
Kun ei kotijoukkueelle maistunut pelaaminen, iski puolestaan Kerho, joka siirtyi johtoon Tony Virran laukauksen painuessa TPS-maalin yläkulmaan ajassa 51.02. TPS oli maalin jälkeen kuin sähköiskun saanut, ja luistelu parani silmämääräisesti arvioiden noin 75%. Voikin huoletta kysyä, miksi heräämiseen vaadittiin yli 50 minuuttia ja vastustajan avausmaali? Joka tapauksessa, TPS pystyi luomaan painetta Kerhon päätyyn ja joukkue halusi tasoitusta. Takaa-ajolle tuli tosin turha katko Marco Tuokon otettua rangaistuksen kuusi minuuttia ennen loppua.
Lopussa TPS otti vielä aikalisän ja haki tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla, tässä kuitenkaan onnistumatta. Paras paikka oli Alatalolla, mutta Rämö torjui jälleen. Tieto HIFK:n johtomaalista ja myöhemmin voitosta jäi siten ainoaksi kotiyleisöä todella ilahduttaneeksi tapahtumaksi.
Itse juhlallisuuksia jouduttiin odottamaan, kunnes peli Helsingissä oli päättynyt. Lopulta tieto Kärppien häviöstä saatiin hallille, ja Mikko Eloranta pääsi pokkaamaan runkosarjan voittajalle ojennettavan Harry Lindbladin muistopalkinnon.
Yhteenvetoa menneestä ja katse eteenpäin
Jukka Jalonen aloitti pressitilaisuuden onnittelemalla TPS:aa, ja ilmaisi tyytyväisyytensä Kerhon iltaan ja loppusijoitukseen.
- Ensinnäkin onnittelut TPS:lle. Puoli vuotta kun ollaan vedetty ja yli 50 peliä, niin kyllä siinä erottuu jyvät akanoista. Siinä täytyy jo tehdä asioita oikein. TPS oli runkosarjan paras joukkue, siitä onnittelut heille. Tänään TPS ei ehkä ollut ihan normaali itsensä. Vähän olivat kipsissä ja normaali liike ehkä puuttui.
- Tietysti tyytyväinen tämän illan esitykseen, oltiin kuitenkin kärsivällisiä ja kurinalaisesti pelattiin. Tietyllä tavalla kontrolloitiin peliä ja esitys oli ehjä, vaikka äijiä puuttui rivistä. Äärettömän tyytyväinen olen myös neljänteen sijaan. Kovempi suoritus tämä minusta on kuin viimevuotinen runkosarjan voitto.
- Kun katsoo tätä materiaalia, vaikka hyökkäyskalustoa, ja miettii missä nuo jätkät on vaikka viime kaudella pelanneet, niin aika monta on Mestiksestä ja junnuista tulleita. Henkistä voimaa tässä on ollut joukkueessa. Ollaan sitouduttu hommaan ja joukkue on hitsautunut yhteen ja sitten on itseluottamus noussut voittojen myötä. Nyt toisaalta lähdetään pudotuspeleihin kaikki nollilta. Sinänsä pudotuspeleihin on helpompi lähteä paineettomassa tilassa, jos vaikka viime kauteen vertaa, kertoi Jalonen.
Jukka Koivulta oli turha odottaa kehuja illan pelin suhteen.
- En tiedä mistä tuo haluton esitys johtui. Meidän pelissä ei ollut päämäärää. Tälle yleisölle olisi kyllä pitänyt tarjota parempaa. Nyt oli sillä tavalla apea tunnelma, kun ei pelattu kunnolla. Fyysinen ja henkinen rasitus on kovia, mutta se on sama juttu kaikilla, ei sen taakse voi mennä. Runkosarjan voitto toki on hieno asia, mutta tällä tahtotasolla ja taistelulla lähdetään äkkiä laulukuoroon. Ilmeen pitää muuttua. Nyt treenataan ja haetaan joukkueeseen uudestaan sitä iloista ilmettä.
Suurempaa yhteenvetoa kaudesta ei Koivu ollut halukas tekemään, mutta tuskainen alkusyksy sai häneltä maininnan.
- Tällaisen pelin jälkeen on hieman vaikea analysoida koko kautta… Syksy oli toki karmea. Se oli oikeasti vakava tilanne, koko homma olisi pahimmillaan voinut kaatua tosissaan syliin. Siinä oli joku kahdeksan äijää pois ja vielä sen aikainen ykkösveska loukkaantui. Tukea tuli kuitenkin valmennustiimiltä ja organisaatiolta koko ajan, että sikäli ei ollut vetelät housussa. Jossain toisessa organisaatiossa homma olisi voinut kääntyä eri tavalla.
- Aalto olisi voinut pelata jo tänään, mutta ei haluttu ottaa mitään riskejä. Sillä on sellainen kramppi takareidessä – ei mikään vakava vamma. Hän tulee pudotuspeleissä taas mukaan, lopetti Koivu.