Ennen kuin ensimmäistäkään luistimenpiirtoa oli otettu Turkuhallin jäähän, piti kaiken olla pedattu Kärppien voitolle. Ratkaiseva ero syntyi kuitenkin vierasjoukkueen korvien välissä.
TPS iski Kärppiä vastaan heidän omilla aseillaan puolustamalla etenkin keskialueella nöyrästi ja tiiviisti. Kärppien viisikkopeli oli pahasti hajalla ja TPS onnistui viemään vieralijoilta tilan pois sekä katkomaan Kärppien huolimattomat syötöt.
Kärpät osoitti toki myös sen, että joukkue pystyy huonostikin pelatessaan rankaisemaan vastustajan virheistä. TPS teki niitä muutaman ja juuri niistä syntyivät myös Kärppien maalit. Kolmannessa erässä Kärpillä oli tarpeeksi maalipaikkoja, joista ratkaisumaalin olisi voinut tehdä, mutta jälleen pelipäällä ollut TPS-vahti Fredrik Norrena otti tarvittavat torjunnat. Norrenan esitys vei TPS:n jatkoajalle, jossa kotijoukkue haki ratkaisua rohkeasti saaden kovasta työstään myös palkinnon.
TPS keskialueen herra
Tiistain ottelu oli tavallaan luontaista jatkumoa TPS:n lauantain puolustustaistelulle Lukkoa vastaan pelatussa ottelussa, mutta tällä kertaa laariin kertyi myös sarjapisteitä.
TPS:n näkyvin osa oli kapteeni Tero Koskirannan johtama kakkosketju, joka sai kunnian viimeistellä joukkueen kaksi viimeistä maalia.
− Erittäin kurinalainen peli meiltä. Yksi nukahdus tuli koko pelin aikana ja sekin meidän kentälle, mutta muuten pelasimme kokonaisuutena hyvän pelin, Koskiranta tiivisti.
Keskialueen puolustaminen on ollut läpi kauden yksi TPS:n murheenkryyneistä. Vaikka viisikko aiemminkin on pysytellyt pelin alla, niin vastustajilla on ollut helppo työ murtautua keskialueen läpi. Tällä kertaa TPS noudatti valmennuksen ohjeita ja tukki keskialuetta ansiokkaasti.
− Ennen peliä puhuimme siitä, että pidämme keskialueen erittäin tiiviinä ja iskemme vastahyökkäyksistä maaleja, Koskiranta valotti.
Lähtökohdat eivät olleet kotijoukkueelle helpot, sillä vakiokokoonpanon pelaajista oli käytännössä puolet sivussa. TPS joutui pakon edessä paikkaamaan aukkoja A-junioreillaan, joista puolustaja Matias Pulli ja hyökkääjä Niklas Salo pelasivat uransa ensimmäisen SM-liiga ottelunsa. Tilanne ei kuitenkaan millään lailla masentanut TPS:n kokeneempaa kaartia ennen ottelua.
− Kaikesta huolimatta oli hyvä fiilis. Tuoreita jalkoja tuli koppiin sopivasti, kun olemme kovalla kuormituksella joutuneet menemään ja hienostihan pojat pelasivat. Ei voi kuin kiittää heitä siitä, että noin hyvin tulivat mukaan, kiitteli TPS-kippari Koskiranta.
− Varsinkin Pullilta nähtiin loistavia avauksia, joilla hän pelasi Marko Virtalan pariin kertaan läpiajoonkin. Niistä voivat vakiokokoonpanon äijätkin ottaa mallia, hän jatkoi.
Myös päävalmentaja Kai Suikkanen suitsutti debytanttien esitystä.
− Hienoa oli se, että he uskalsivat nimenomaan pelata, eivätkä vain menneet sinne selviytymään. He olivat eilen meidän kanssa ensimmäistä kertaa jäällä. Kerroimme heille, että siihen on syy, miksi heidät on meidän mukaan nostettu, ja että heidän tulisi käyttää juuri niitä avuja, mitä ovat tottuneet käyttämään.
Rohkeus palkittiin
Vaikka TPS:ltä ei tulekaan ottaa mitään pois, niin Kärppien huonoa asennetta ei sovi jättää huomioimatta. Vierasjoukkueen heikko valmistautuminen välittyi jäällä myös TPS:n pelaajille.
− Ehkä he luulivat, että tulee helppo ilta ja siinä vähän oli sellaista neppailun makua. Toki niinhän se on, että toinen näyttää hyvältä ja toinen huonolta, mutta ainakin itse olimme hereillä ja se on pääasia, Koskiranta hymyili.
Kolmannen erän vanhetessa alkoi Kärppien peli näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että pisteet saattaisivat vierasjoukkueelle maistua. Nousu alkoi kuitenkin liian myöhään ja TPS kesti paineen mallikkaasti.
− Saimme aika hyvin pidettyä heidät pois ykkössektorilta ja Norrena pelasi hyvin. Tässä liigassa ei pelejä voita, ellei maalivahtipeli ole kunnossa, Koskiranta totesi.
Jatkoajalla TPS jatkoi viime aikoina omaksumaansa tapaa, eli joukkue lähti rohkeasti hakemaan voittoa pelaten kolmella hyökkääjällä. TPS saikin pidettyä paineen Kärppien alueella ja onnistui myös iskemään voittomaalin.
− Alkukaudesta pelasimme vielä normaalisti kahdella pakilla ja kahdella hyökkääjällä, mutta sillä tavalla emme saaneet tarpeeksi tilanteita ja miltei joka kerta hävisimme, niin nyt olemme lähteneet enemmän hyökkäämään. Itse ainakin pidän enemmän siitä, että hyökkäämme enemmän. Silloin hyökkääjät uskaltavat tukea enemmän ja omalla alueella pelaataan kuitenkin mies miestä vastaan -peliä, niin sillä ei ole niin väliä, että minkä paikan pelaajia jäällä on, Koskiranta analysoi.