Ville Vahalahti. Kauden 2010–2011 TPS-joukkueen yksinäinen valopilkku. Vahalahti pelasi viime kaudella 27 ottelua ja teki 24 tehopistettä ennen kauden päättänyttä loukkaantumistaan. Kova saavutus joukkueessa, joka oli jo alkukaudella jumittunut sarjataulukon pohjalle ja hävinnyt 13 ottelua peräkkäin.
Vahalahdelle on luvassa suurta roolia myös alkavalla kaudella. TPS:n kapteeni ja ykköshyökkääjä pystyy tappamaan alivoimaa, pelaamaan ylivoimaa ja sekä tekemään että alustamaan maaleja myös tasakentällisin. Viimeisessä kohdassa tuli kuitenkin viime kaudella ongelma, sillä Vahalahti ei pysty toimimaan kaikissa maaleissa sekä maalaajana että jakelijana. Tällä kaudella samaa muuria ei edes välttämättä tarvitse kohdata, sillä Turussa voitetaan, hävitään, hyökätään ja puolustetaan joukkueena. Kirjaimellisesti.
Yhtenäinen viisikko pitää pelikirjan koossa
Pekka Virta tuo Turkuun kiekkokontrollin äärimmäisen muodon. Kai Suikkanen luotsasi turkulaisia kiekkokontrolliin perustuvalla pelitavalla jo pari kautta sitten, mutta nyt Turkuhallissa mennään radikaalimpaan suuntaan.
Onnistuessaan Palloseura pelaa näyttävää jääkiekkoa, huonommassa skenaariossa koko kaupunki hakkaa päätään seinään.
Kaiken keskipisteessä on hyökkäysten rakentelu. Virran pelityyli on ollut julkinen salaisuus jo pidemmän aikaa, mutta toimii silti edelleen. Lyhyet syötöt, koko viisikon hyökkäys- ja puolustuspeli sekä kova työnteko ovat menestyksen ehdot.
TPS:n joukkue on mukautunut uuteen pelitapaan ja etenkin turkulaisten puolustus on korvannut fyysisyyttä kiekollisuudella. Kiekolliset kyvyt tulevat tarpeeseen, sillä turkulaisten pakiston rooli Virran kiekkokontrollipelaamisessa on merkittävä. Virta haluaa joukkueensa pitävän kiekkoa, pelaavan lyhytsyöttöpeliä sekä välttävän ylipitkiä avauksia.
Kiekollisella pelaajalla on aina oltava vähintään kaksi syöttövaihtoehtoa, ja syöttöjen on pysyttävä helppoina. Pelikirja vaatii puolustukselta paljon, sillä pakisto aloittaa hyökkäykset ja on se joukkueen osa-alue, jolle kiekko palautetaan, mikäli keskialue on tukossa. Vaihtoehtona on nopea hyökkäys, jossa päätykiekon jälkeen on voitettava peliväline tehokkaan kulmapelin kautta.
Alkavan kauden TPS-pakistolta odotetaan järkeviä avauksia ja huolellisia hyökkäyksiinlähtöjä, ja entistäkin vastuullisemman puolustuspelin oikeaoppisessa toteutuksessa kokemus on hyödyksi. Sitä TPS menetti uransa lopettaneen Aki Bergin mukana, ja kaipaa Miika Huczkowskin toipuessa vaikeasta polvivammasta.
SM-liigakokemuksen vähäisyys nostaa Timo Seppäsen roolin suureksi, ja Virran alaisuudessa aiemminkin kiekkoillut, itsekin vasta 24-vuotias Seppänen oli Palloseuran johtavia pelaajia jo harjoitusotteluissa.
Samaisesta kokemuksesta on suurta hyötyä kiekon palautuessa alakertaan. KalPasta tutun pelitavan mukaan TPS rakentaa hyökkäyksensä kärsivällisesti ja jos kaikki keskialueen väylät ovat tukossa, kääntyy peli oman maalin suuntaan. Palloseura palauttaa kiekon puolustukselleen ja aloittaa uuden hyökkäyksen. Kierrätys toimii, mutta ennen pitkää vastajoukkueen paine kovenee. Tällöin päätökset on tehtävä nopeasti, mutta silti pelikirjaa noudattaen.
Jotta pakki-pakki –syöttöjen, puolustussiniviivalle pysähtyvien nousujen ja takaisin kääntymisen oravanpyörä pysähtyy, on koko viisikon osallistuttava rakenteluun. Välien on pysyttävä pieninä, jotta syötöt voidaan pitää lyhyinä. Tämä puolestaan edellyttää työntekoa ja liikkuvuutta.
Lokerot täytetty oikeanlaisilla pelaajilla
Näihin asioihin vuosimallin 2011–2012 TPS sopii hyvin. Joukkuetta ei ole kasattu muutamien tähtien ympärille, vaan TPS:n kokoonpanossa on duunaripelaajia. Virran pelitapa ei todennäköisesti edes toimisi tähtisikermässä, joka pystyy luomaan painetta puhtaasti taitotasoonsa luottaen.
TPS:ssä Tomas Plihalin ja Tapio Laakson kaltaiset kahden suunnan huippusentterit mahdollistavat hissiliikkeen puolustamisen ja hyökkäämisen välillä, kun taas Michal Birnerin, Timo Salon ja ainakin alkukauden sivussa olevan Marko Virtalan tapaiset työmyyrät pitävät viisikon tiiviinä helpottaen samalla pelinrakentelua.
Yksittäistä kapellimestaria tärkeämpää on koko viisikon yhteispeli, ja Turussa se on jo ensimmäisissä otteluissa alkanut löytää uomiaan.
TPS:n päästyä hyökkäysalueelle pitäisi kiekko saada pelattua maalintekosektorille. Pyöritys painottuu hyökkäyspäädyn kulmiin, jossa pelinjohtamisesta ovat viime kausina vastanneet muiden muassa Jamie Johnson, Ilari Filppula, Antti Erkinjuntti ja Vahalahti. Samaa joukkue esitti myös tämän kauden harjoitusotteluissa.
TPS sai pelin pyörimään hyökkäysalueella sujuvasti samanlaisella ruletilla kuin puolustusalueella nousua rakennellessa, ratkaisut ovat kuitenkin ymmärrettävästi vielä hakoteillä. Pelinrakentajaa TPS ei tarvitse, ratkaisijoita kylläkin. Yksittäistä kapellimestaria tärkeämpää on koko viisikon yhteispeli, ja Turussa se on jo ensimmäisissä otteluissa alkanut löytää uomiaan. Virran KalPa-vuosina syöttöpisteiden tapaan myös maalit jakautuivat joukkueen sisällä. Varsinaisia yksittäisiä maalitykkejä ei ollut, vaikka pääosa maaleista tulikin kahden kärkiketjun lavasta.
Samat ainekset ovat myös Turussa. Tomas Plihal, Ryan Stone, Jarkko Hattunen, Tuomas Suominen, Marko Anttila, Janne Hauhtonen, Vahalahti, Birner ja Laakso ovat kaikki hyökkääjiä, jotka voivat vastuun tasaisella jakamisella kerätä vähintään kymmenen maalin saldon.
Enempää ei edes vaadita. Yhdistelmä toimi Kuopiossa, jossa viime kaudella kymmenen maalin rajan ylitti neljä ja edelliskaudella kahdeksan pelaajaa. Päälle lisätään vielä pakiston osumat ja muiden hyökkääjien hajamaalit, ja lopputuloksena on riittävä, mutta tasaisesti jakautunut maalisaldo.
