KooKoon suurin vahvuus on viisikkopeli. Viime kauden Liigan runkosarjan kolmanneksi parhaalla laukaustasapainolla sarjan toiseksi ahkerimmin ampunut KooKoo pärjäsi tiiviin ja ahkeran viisikkopelin ansiosta erinomaisesti erikoistilanteiden ulkopuolella.
KooKoon viisikkopeli oli niin vahvaa, että se riitti tasapainottamaan sen umpisurkeaa erikoistilannepelaamista. Sarjan heikoimmalla ylivoimalla harvoin pääsee pudotuspeleihin, mutta kouvolalaisia eivät tämän tyyliset yleiset lainalaisuudet kiinnostaneet.
Kiitos viisikkopelin vahvuudesta kuului päävalmentaja Olli Salolle ja hänen valmennusryhmälleen, joka sai paperilla altavastaajalta näyttäneen ryhmän uskomaan täysillä sille ohjeistettuun pelitapaan. KooKoon viesti niin kentällä kuin lehdistönkin edessä oli selkeä. Se oli työmisejoukkue, se pyrki olemaan sitä ja se halusi olla sitä.
KooKoon joukkue on kehittynyt kesän aikana, mutta sen identiteetti on pysynyt hyvin samanlaisena. Arttu Ilomäki ja Otto Paajanen ovat esimerkkejä pelaajista, joiden pelifilosofia vastaa KooKoon tyyliä, mutta jotka ovat samalla taidollisesti kehityksiä edeltä poistuneisiin Kasperi Ojantakaseen ja Miska Siikoseen.
KooKoon siirtokesä oli normaalin tutun runkopelaajien menettämisen sijaan harkittua vanhojen luottohevosten korvaamista samantyylisillä, mutta paremmilla yksilöillä. Ei ole syytä epäillä, etteikö KooKoo olisi jälleen sarjan kärkijoukkueita tasaviisikoin.
Synkkä, synkempi, ylivoima
Työmiespohjassa on yksi suuri heikkous ja se on yksilötaidon puute. Yksilötaidolla on suuri vaikutus varsinkin ylivoimalla ja oikukas ylivoimapeli tulee jälleen olemaan oranssimustien suurin heikkous. Ville Leskisen, Arttu Ilomäen ja Radek Koblížekin hankinnat varmistavat, ettei KooKoon ylivoima ole enää sarjan heikointa, mutta romahtanutta julkisivua on hankalaa korjata muutamalla ikkunalasilla.
KooKoon ylivoimasta puuttui kaikki se kaavamaisuus ja usko omaan tekemiseen, joita viisikkopeli suorastaan säkenöi. Pelaamisesta oli hankala löytää jatkumoita tai ylipäänsä sitä, mitä kautta maalintekoon pyrittiin. Kirsikkana kakun päällä toimi koostumusten niskaan kiivennyt eläintarha, joka sai tasaviisikoilla hyvinkin tuottavat yksilöt unohtamaan täysin, miten hallinnan saa käännettyä tehokkuudeksi.
Erityismaininta on annettava Charle-Edouard D'Astous'lle, jonka ylivoimapeli näytti ajoittain yhtä vaikealta kuin hänen nimensä foneettinen aakkosto. KooKoon fanit pääsevät heti ensi kauden alusta nälkäisenä seuraamaan, kun heidän puolustuksensa kiekollinen johtaja jahtaa Liigan runkosarjauransa toista ylivoimalla tehtyä tehopistettä.
Uhka vai mahdollisuus?
Kouvolalaisten kiekkofanien pitäisi olla tulevan suhteen innoissaan. Joukkueen suurimpia heikkouksia on tilkitty, seura on vakaalla taloudellisella pohjalla ja sen oma junioripolku on onnistunut tuottamaan muutaman mielenkiintoisen lupauksen. KooKoolla on kaikki mahdollisuudet suoraan pudotuspelipaikkaan.
Tilanne josta KooKoo lähtee kauteen, on täynnä mahdollisuuksia. Niiden seassa piilee kuitenkin myös sen suurin uhkakuva. KooKoo palasi suomalaisen pääsarjajääkiekon pariin vuonna 2015 ja on ensimmäistä kertaa asemassa, jossa se ei ole enää altavastaaja.
Vahvoja joukkueita Kouvolassa on ollut, mutta ne ovat saaneet pelata rauhassa ilman sen kummempaa takapainetta. KooKoo on asettanut itsensä tilanteeseen, jossa sen on kirittäjän sijaan kiritettävänä ja ensimmäistä kertaa huipulle palaamisen jälkeen herää kysymys: Kestääkö kouvolalaisilla pää?
