Liigan ja seurojen junioriorganisaatioiden ympärillä oleva julkisuus ei ole ollut viime aikoina pelkästään positiivista. Jatkoajan veteraanit Matti Koski ja Antti Wennström poimivat näistä aiheista osan ja käsittelivät niitä väitteiden kautta.
Suomalaista jääkiekkoa ovat kuohuttaneet nykyisten ja entisten pelaajien raiskaustuomiot, rikosepäilyt ja muut väärinkäytökset, kuten alaikäisille pelireissuilla tarjottu alkoholi. Jääkiekko hyötyy näiden paljastumisesta.
Koski: Kipeää tekee, mutta niin sen pitääkin. Rattijuopumukset ja erityisesti raiskaukset ovat vakavia rikoksia, joiden paljastumisen tuleekin vavahduttaa, oli kyseessä sitten filatelisti, jääkiekkoilija, metsuri tai muu yhteisön jäsen.
Kiekkomaailma alkaa havahtua siihen, että lajin sisällä sattuu ja tapahtuu myös tuomioistuimia kiinnostavia rikoksia. Tuoreimmat paljastukset ovat järkyttäneet monia, mutta kipu mahdollistaa myös yhteisön vahvistumisen ja kasvun.
Mikäli jääkiekkoyhteisö käsittelee rasismin, raiskaukset, rattijuopumukset ja muut rikokset asiallisella, kattavalla ja läpivalaisevalla tavalla, lajiyhteisö viestii sekä sisään- että ennen kaikkea ulospäin kypsyydestään. Kaikki saa pelata, mutta mitä tahansa ei voi tehdä – tämä rohkaisee niin nuoria lahjakkuuksia kuin miksei myös mainostajia osallistumaan lajitoimintaan.
Loka lentää, mutta jääkiekko nousee tästä entistä vahvempana – jos se niin päättää.
Wennström: Todellakin! Linnakkeeseen pesiytyneet negatiiviset ilmiöt täytyy tuoda esille ja hajottaa pieniksi palasiksi.
On täysin turhaa yrittää vähätellä ilmiöitä. Täytyy olla päivänselvää, että kaikkeen tätä ruokkivaan puututaan. Olennaista on se, että kaikki kuvottavia ja toksisia tekoja vahvistava puretaan. Oletko valmis ja sitoutunut, jääkiekkoyhteisö? Ihan turha valittaa jostain turhasta leimaamisesta. Jos et ole osallistunut kulttuurin luomiseen, olet valmiiksi oikealla puolella. Jos taas ruokit sitä, olet osa ongelmaa, roolissa kuin roolissa.
Kaikkein karmeinta ovat alaikäisiin ulottuvat teot. Ilta-Sanomien paljastus SM-liigajoukkueen junioriseuran nöyryytyksistä ja alaikäisten kaljottelusta on pahimmanlaatuinen esimerkki toiminnasta, johon pitää puuttua ankaralla kädellä. Odotan ja toivon, että tonkiminen poikii jatkojuttuja ja vastuussa olevat aikuiset on potkittu seurasta pihalle. Kommenttien perusteella en ole tästä vakuuttunut. Vastuulliset ovat väärässä paikassa ohjatessaan nuorten urheilua tähän suuntaan.
Severi Lahtisen tuomion ja Topi Rönnin syytteen osalta käsittely seuroissa ja mediassa on ollut monipuolista sekä kattavaa. En ole kuitenkaan aivan varma, onko koko yhteisö ymmärtänyt ihan perustavaa laatua olevia juttuja, kuten somepäivityksen ja oikeudenkäynnin eroja. Toisille Lahtisen somepäivitykset olivat tapauksen "toinen puoli", vaikka tämä käsitys on täysin virheellinen tasapainoharha. Oikeudenkäynnissä on käyty läpi tapauksen kaikki puolet, mukaanlukien Lahtisen puoli, joka ei todellisuudessa ole puolet, vaan yksi monista käsitellyistä todisteista.
Tappara sai seurana tapauksesta paremman arvosanan kuin JYP, jolle osa aikajanasta näyttää olevan vielä hieman ristiriitainen. Tässä on toki suhtauduttava kriittisesti asioihin, joita käräjäoikeuden tuomion saanut Lahtinen nyt ja jatkossa kertoo julkisuuteen.
Tapparan kuherruskuukauden päättymistä saa odotella ensi kesän mestaruusjuhliin asti. Ylivoimaisuuden kiistäminen on katkerien toimittajien ja kiekonseuraajien toiveunta.
Wennström: En ole havainnut kiekkokirjoituksista muista joukkueista poikkeavaa ennakoinnin ja draaman sekä tuloksen ristiriitaa. Isoimpiin joukkueisiin ja valmennukseen reagoidaan normaalisti vähän isommin kirjaimin, jos joukkue suorittaa selkeästi paremmin tai huonommin. Vai eikö Kärppien tai Pelicansin odotettua huonompaa saldoa ole muka pistetty merkille?
Tappara-leirin on syytä seurata kiekkokirjoitusten sijaan numeroita. Tällä hetkellä seura ylisuorittaa omassa ja vastustajan päässä. Kovalla materiaalilla pieni ylisuorittaminen voi olla kestävääkin, mutta nyt mennään niin korkealla ja kovaa, että normalisoituminen on väistämätöntä. Tappara voittaa loppukauden aikana näillä otteilla vähemmän, vaikka se olisi siitä huolimatta eräs Liigan parhaista joukkueista jatkossakin. Etenkin laukausten onnistumisprosentti, joka huitelee jossain 18 prosentin korvilla, laskee kauden mittaan lähemmäs kymmentä.
Negatiivisesta laukaisuhallinnasta en olisi niin paljon huolissani. Sen suhteen merkitsevämpää on vaarallisten paikkojen laatu ja sitä kautta maaliodottama. Nekin toki ennustavat nyt sitä, että ihan yhtä kovaa pistetahtia ei voida pitää kestävänä.
Koski: Tappara on ollut yllättävänkin väkevä syksyn mittelöissä muistaen joukkueen uudistumisen kesän aikana. Voittoja on tullut kiitettävä määrä. Siitä huolimatta tohdin väittää, että uudistuneen joukkueen ja valmennuksen kuherruskuukausi on jo ohitse.
Joukkue on ollut paikoin horjuva ja haavoittuvainen. Osa selittyy varmastikin muuttuneella, entistä menevämmällä pelikirjalla, osa mestarisuosikin mittapuulla vaillinaisella keskikaistalla. Joukkueen puolustuspelaaminen ja kiekollinen huolellisuus eivät ole olleet Tapolan aikakaudelta tutulla tasolla.
Kirvesrinnat ovat pahimmillaan olleet hätää kärsimässä muun muassa tuskaisen Pelicansin vieraana. Lisäksi karsiutuminen CHL-pudotuspeleistä oli lähinnä noloa hallitsevalla mestarille, joka on aiempina kausina röyhistänyt ylpeänä rintaansa voittamisen kulttuuristaan.
Ratkaisevassa ottelussa joukkue päästi kaksi alivoimamaalia ja yhteensä kolme maalia viimeisen kymmenen minuutin aikana. Vähemmästäkin on huolestuttu ja kyseenalaistettu pelin potentiaali.
Liigassa joukkue on haalinut sarjapisteitä jopa uskomattomaan tahtiin kiitettävän maalinteon tehokkuuden ansiosta. Lukemissa on ilmaa, eikä pelillisestä ylivoimasta voi vielä puhua vakavalla naamalla.
Kuherruskuukausi on ohi, Tapparan on syytä varautua henkiseen pakkaskauteen. Menestyminen on edelleen mahdollista, mutta paljon pitää vielä tapahtua, että Tappara uusisi Liiga-mestaruutensa.
Kärpät on hiipinyt jo kuuden sakkiin oltuaan aluksi jopa Liigan häntäsijoilla. Kärpät onkin kärkijoukkue.
Koski: Pakko se on myöntää: Kärpät osoitti luonnetta, eikä jäänyt piehtaroimaan syysmasennuksessaan. Surumielinen alkukausi kääntyi nopeasti nousukauteen ja pudotuspelipaikkakin näyttää jälleen perustellulta. Myös paljon syystäkin parjattu Lauri Marjamäki voi hengittää hieman vapaammin joukkueen voittaessa otteluita.
Tästä huolimatta varaan oikeuden pitäytyä skeptisenä Kärppien mitalipelien suhteen. Kärppien nousu on tullut sarjan ontuvien joukkueiden kustannuksilla. Oululaiset ovat voittaneet tällä kaudella ainoastaan Sportin, SaiPan, JYPin ja Pelicansin. Tappioita on tullut vastaavasti Lukkoa, Ilvestä, HIFK:ta ja Tapparaa vastaan.
Voitto on voitto ja sarjapisteet ovat aina arvokkaita, mutta Kärppien pitäisi jatkossa voittaa vielä parempiakin joukkueita ennen mestaruusparaatin suunnittelua.
Wennström: Kärpät on tosiaan napsinut pisteitään jännästi juuri helpommista otteluista, olkoonkin, että esimerkiksi Tapparaa vastaan se hallitsi pelistä suuria osia ja vei maaliodottaman. Tärkeintä on seurata pelin kehittymistä, ei niinkään yksittäisiä pelejä suuntaan tai toiseen.
Nythän Kärppien otteluohjelma on todella suotuisa. Alkavalla viikolla se kohtaa tuhnusti suorittavan TPS:n sekä kaksi kertaa kotonaan HPK:n, jolta puuttuu tällä hetkellä peräti kaksi parasta puolustajaa, ja sen jälkeen vielä seuraavalla viikolla vieraissa HPK:n. Kun joukkue on ottelumäärälläkin perässä monia ympärillä olevia joukkueita, niin odotan Kärppien pistenousun jatkuvan. Vaan silti kiinnostavinta on seurata avauspelaamisen juonia ja tasakentällisin tapahtuvaa kehitystä.
Olli Jokinen on Liigan kovin heittämään pelaajia bussin alle, ja sitä kauheampia Jukureissa ovat vain uudet Halloween-pelipaidat
Wennström: Näennäisen asiallinen ja kohtelias Jokinen osaa toden totta pelata mediapeliä. Toisaalta hän on kokenut ja tyyni ulkoisesti, mutta sanat ovat usein terävämpiä kuin puheenvuoron alkaessa vaikuttaisi.
Tällä hetkellä hän on myös kovin bussittelija. Aion kuitenkin odottaa hieman pidemmälle kautta ennen kuin julistan Jokista liigan koko kauden kovimmaksi. Koko kauden mediapelin suhteen Jukurit ja Jokinen ovat erikoisia, ja he näyttävät kontrolloivan kenelle tietoja joukkueesta annetaan. Minusta olisi parasta, että seura ja Jokinen keskittyisivät enemmän pelin ja pelaajien kehitykseen kuin median kanssa säätämiseen, sillä Jokinen on yhä yksi maamme lupaavimmista, hieman eri tavalla kiekkoa katselevista nuoremman polven valmentajista.
Mitä tulee Halloween-paitoihin, niin isot kehut uskalluksesta ja arvostan panostusta erikoistapahtumiin seuroissa. Punainen paita on melkoinen, mutta vaihtoehtoinen logo on hienompi kuin Jukurien normaalilogo. Tokihan paita muistuttaa paljon Dumle-karkkia. Viime vuonna Halloween vietettiin tummassa paidassa ja pääkallologossa, sekin oli ihan mainio.
Koski: Vakaasti, harkitusti ja paikoin viiltävästikin viestivä Olli Jokinen on ollut väriläiskä muiden kotimaisten päävalmentajien rinnalla. Uransa aikana usean kauden karskien päävalmentajien alaisuudessa pelannut Jokinen on kerryttänyt mediapelikirjaansa koruttoman ja suorasanaisen tavan kivittää pelaajiaan.
Pelikirja näyttäytyy julkisuudessa käytävältä sisäiseltä viestinnältä. Jos peli ei kulje, raippa laulaa ja julkinen jalkapuu on valmiina kelle tahansa. Tämä ei toki oli täysi poikkeus Suomessa.
Jokisen tapa toimia on suora ja media saa hänen kommenteistaan vetäviä sitaatteja, mikä ruokkii itsessään keskustelua. Tästä huolimatta palaute on pysynyt tietyllä tavalla jopa asiallisena. Tuskin kukaan pukukopissakaan kiistää, että Jukurit oli jaloissa 5–1-tappioon päättyneessä Kärpät-ottelussa.
Pelillinen nöyryytys ei käänny voitoksi korulauseilla ja pehmeillä virkkeillä. Olennaista on toki se, miten pelaajat itse reagoivat viestiin. Ryhmätyössä keskinäinen luottamus on ytimessä, ja Jokista meritoituneemmat valmentajatkin ovat menettäneet auktoriteettinsa parjattuaan pelaajiaan julkisesti.
Keskustelu Jokisen viestinnästä herätti ajattelemaan otteluiden jälkeisiä valmentajahaastatteluita. Lehdistötilaisuudet ovat järjestään tympeitä ja toisteisia tapahtumia, joiden sisällön voisi ennakoida joko bingoruudukolla tai millä tahansa tekoälyn voimalla pyörivällä puuppageneraattorilla.
Jos jätetään varsinaiset ryöpytykset pois, kenties Jokisen kollegoilla olisi himpun verran opittavaa?
