Oulun Kärppien ja Helsingin IFK:n välinen ottelusarja on ollut taktista taistoa puolin ja toisin. Joukkueiden ero pelitavoissa on kaventunut koko ajan, ja Kärpät on joutunut muokkaamaan omaa sapluunaansa rajustikin.
Välieräsarjan taktisista nyansseista kertovat Jatkoajan toimittajat Otto Leinonen ja Juuso Kokkonen.
Kokkonen: Ensimmäisen kamppailun jälkeen annoimme tunnustuksen HIFK:n pelaamiselle, ja ainakin itse asetin silloin HIFK:n suureksi suosikiksi Kärppiä vastaan. IFK vaikutti taktisesti huomattavasti kypsemmältä ja tasapainoisemmalta joukkueelta kuin Kärpät.
Asetelma on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä Kärpät on voittanut kaksi seuraavaa ottelua ja johtaa sarjaa 2−1. Oululaiset ovat ottaneet sarjasta otteen myös monilla pelillisillä osa-alueilla.
Miten tässä nyt näin kävi?
Leinonen: Niin, HIFK oli kieltämättä parempi ensimmäisessä kohtaamisessa ja tylsytti Kärppien suorat hyökkäykset. Sanoisin, että Kärpät on reagoinut ja mukautunut siihen, minkä haasteen HIFK on tarjonnut. Ja minkä haasteen helsinkiläisten pelitapa on tarjonnut.
Kärpät on lisännyt puolustuspelaamiseensa lisärytmejä, oululaiset eivät enää pelkästään puolusta eteenpäin, vaan myös käyttävät keskialueen trappia. Ensimmäisessä kohtaamisessa HIFK pääsi liian helposti paineen alta pois kiekon kanssa.
Trap-pelaamista näkyi ajoittain jo toisessa kohtaamisessa Helsingissä, mikä oli ymmärrettävää, kun kyseessä oli vierasottelu. Kolmannessa kohtaamisessa piti hieraista silmiä, kun Kärpät pisti kotiottelussaan keskialueelle valuvan trapin. Siihen en uskonut, mutta tämän asianhan nostimme dialogissamme esille jo ensimmäisen kohtaamisen jälkeen.
Myös hyökkäyksiin on tullut lisärytmejä, kun Kärpät on lähtenyt omista ajoittain perinteisillä viivelähdöillä ja ylemmillä viivelähdöillä. Toki HIFK:n puolustuspelaamisen kaksivaiheisuus on ollut ajoittain myrkkyä oululaisille, mutta jos pelin virtaus muuttuu aaltoilevammaksi, on Kärpät silloin vahvoilla. Ja sitä se oli varsinkin lauantaina.
HIFK on ollut hieman vaikeuksissa Kärppien puolustusmuurin murtamisessa.
Kokkonen: On varsin yllättävää, että sarjan on edennyt siihen pisteeseen, että Kärpät on ikään kuin puolustava osapuoli ja HIFK yrittää murtaa puolustussumpun. Kun miettii sitä, miten Kärpät on koko kauden pelannut, en olisi ihan heti arvannut.
etenkin sarjan kolmannessa ottelussa nähtiin lopulta kaksi hyvin samantyylistä joukkuetta.
Trap-pelaaminen erityisesti kolmannessa pelissä johtoasemassa oli toisaalta jossain määrin odotettu, mutta silti hieman yllättävä veto Mikko Mannerin valmennusryhmältä. Manner on halunnut pelitavallaan murtaa suomalaisen jääkiekon pelillisiä myyttejä, mutta trap-pelin myyttiä ei nähtävästi pystytä murtamaan. Voittavaan jääkiekkoon kuuluu myös puolustuksen kaksivaiheisuus.
Ennen sarjan alkua mielenkiintoa toi se, että joukkueet olivat taktisesti hyvin erilaisia. HIFK on tullut kauden aikana tunnetuksi sitoutuneesta, tiiviistä Meidän pelistä, kun taas Kärpät on horjuttanut suomalaista peli-identiteettiä repivämmällä pohjoisamerikkalaistyylisellä pelitavalla.
Sarjan ensimmäisessä kamppailussa joukkueiden taktiset erot olivatkin hyvin näkyvissä, ja IFK oli silloin etevämpi. Suomalainen peli-identiteetti näytti vahvuutensa. Sen jälkeen molemmat joukkueet ovat muuttaneet pelinsä nyansseja, ja etenkin sarjan kolmannessa ottelussa nähtiin lopulta kaksi hyvin samantyylistä joukkuetta.
Kärpät on kuitenkin nähdäkseni joutunut enemmän sopeuttamaan peliään kuin HIFK. Vai mitä olet mieltä?
Leinonen: Sinäpä sen sanoit, ennen sarjaa joukkueet olivat taktisesti erilaisia, nyt ne ovat varsin lähekkäin toisiaan.
Olen samaa mieltä kanssasi, että Kärpät on joutunut enemmän sopeuttamaan peliään. Mikään joukkue ei pystynyt runkosarjassa tarjoamaan tällaista pelillistä haastetta Kärpille, mikä on pakottanut heidät mukautumaan.
Silti pitää muistaa, että myös HIFK on joutunut muuttamaan peliään. Esimerkiksi, kun Kärpillä on lisääntynyt perinteiset viivelähdöt, HIFK:lla taasen nämä ovat vähentyneet ja vastaavasti kiekottelu avaustilanteissa on lisääntynyt. Kärpät on omalla pelaamisellaan pakottanut HIFK:n tähän muutokseen.
Siihenkin on tullut erilaisia variaatioita, aina hyökkääjien erilaisista syöttösuuntien tarjoamisista, puolustajien kaistojen täyttämiseen. HIFK on myös ottanut repertuaaristaan esiin hyökkääjien kiekonhaut puolustajien takaa hyökkäyksiinlähdöissä ja ylemmissä viivelähdöissä.
Nämä tietyllä tavalla jopa jätönjätöt eivät ole kuitenkaan uutuus HIFK:n pelaamisessa, vaan helsinkiläiset käyttivät ajoittain näitä hyökkäyksiinlähtöjä tammikuun peleissä häntäpään joukkueita vastaan. Tosin aika harvakseltaan.
On mielenkiintoista nähdä, miten sarja jatkuu ja miten nämä joukkueet joutuvat vielä mukautumaan ja reagoimaan toisen pelaamiseen.
Kokkonen: Jos mietitään joukkueiden otteita tällä hetkellä, niin hyökkäyspelaamisessa on vain muutama pieni eroavaisuus. Kärpät on pitänyt edelleen kiinni repivästä hyökkääjästä ja laitureiden ylijuoksuista. Sen sijaan HIFK:lla on hyökkäyspelissään vahvempi kolmen kaistan rakenne.
Hyökkäysrytmit ja hyökkäyksien rakenne lähentelee koko ajan enemmän toisiaan. HIFK:n "kalpamaiset" alhaaltahaut ovat olleet mukava lisä stadilaisten hyökkäyspeliin. Kärpät on pelannut vastaavantyylisiä hyökkäyksiinlähtöjä koko kauden ajan.
Puolustuspelissä tulee ehkä vielä se isoin ero. HIFK pelaa vetäytyvää trapia Kärppiä enemmän. Kärpät pyrkii mieluummin paineistavaan 1-2-2-trapiin, jossa pyritään puolustamaan eteenpäin ja riistämään kiekko hyökkäyssiniviivan tuntumassa. Toki Kärpät on yhä enemmän alkanut käyttämään vetäytyvää 3-2-trapia.
Nyt, kun joukkueet ovat pelillisesti todella lähellä toisiaan, voidaanko Kärppien kohdalla puhua enää suomalaisen peli-identiteetin haastamisesta? Pelaako Kärpät mielestäsi jo "Meidän peliä"?
Leinonen: Niin, yrittääkö Kärpät enää edes haastaa sitä vai pyrkiikö se vain lisäämään monipuolisuuttaan peliinsä, koska loppujen lopuksi tässä pelataan ainoastaan voitosta. Nostimme ensimmäisen kohtaamisen jälkeen esiin Kärppien yksitoikkoisuuden, mutta tällä hetkellä Kärpät on varsin monipuolinen joukkue.
Mielestäni Kärpät ei pelaa vielä Meidän peliä, mutta se flirttailee kuitenkin koko ajan sen kanssa.
Mielestäni Kärpät ei pelaa vielä Meidän peliä, mutta se flirttailee kuitenkin koko ajan sen kanssa. Silti oululaisten pelaamisessa näkyy enemmän Kanada-lätkän piirteitä kuin Meidän pelin piirteitä − ainakin vielä.
Toisaalta herää väkisin ajatus, pelaako Kärpät jopa vähän molempia pelitapoja ja reagoi pelin sisällä oleviin tapahtumiin sillä tavalla, että valitsee jommasta kummasta pelitavasta ratkaisumallin, jolla vallitseva tilanne voidaan voittavan jääkiekon ehdoilla pelata.
Kokkonen: Siltähän tuo oululaisten pelaaminen on näyttänyt. Edelleen, kun paikka aukeaa, Kärppien repivä hyökkääjä pinkoo karkuun ja puolustaja kiskaisee pitkän syötön omalta alueelta hyökkäyssiniviivan tuntumaan. Näitä tulee lähinnä tilanteissa, kun HIFK on vaihtamassa tai ei ole muuten ehtinyt organisoida puolustustaan. Samoin Kärpät edelleen paineistaa tilanteissa, joissa Meidän pelin joukkue yhdeksän kertaa kymmenestä vetäytyisi. Paineistamisella Kärpät on tosin saanut paljon kiekonriistoja, ja HIFK:n avauspelaaminen on toisinaan tökkinyt.
Flirttailu on erittäin hyvä termi tähän Kärppien suhteeseen Meidän peliin.
Näkisin, että Kärppien tulisi vielä terävöittää kiekottomien pelaajien liikesuuntia HIFK:n organisoitua puolustusta vastaan. Tavallaan Kärpillä tulee edelleen selkäytimestä kiekottomien liikkeet hyökkäyssiniviivan tuntumaan taskuihin. Sinne oululaiset eivät ole kuitenkaan pystyneet sarjan aikana juuri ollenkaan pelaamaan. Kiekottomien tulisi hakea ehkä vielä syvempää vauhdit, jotta syöttösuunnat säilyisivät. Se tosin veisi Kärppien vielä flirttailua Meidän pelin kanssa askeleen vakavammaksi.
Missä asioissa HIFK:n tulisi terävöittää peliään, jotta se pystyisi sarjan kääntämään jälleen itselleen?
Leinonen: HIFK:lle on sattunut kahdessa edellisessä kohtaamisessa suhteellisen paljon kiekonmenetyksiä ja harhasyöttöjä Kärppien paineen alla väärillä hetkillä − silloin kun ollaan sillä rajalla, kumpi ottaa pelin virtauksen hallintaansa.
Hyökkäyspelaaminen oli kolmannessa kohtaamisessa hieman tuskaista, varsinkin kolmannessa erässä. HIFK:lla meni hieman sormi suuhun Kärppien puolustussumppua vastaan, niin keski- kuin hyökkäysalueellakin. Myös ajoitukset olivat ajoittain pielessä ja tietynlainen pelin puskeminen nosti päätään.
Puolustuspelaaminen on HIFK:lla mielestäni kunnossa. Keskialue on pysynyt tukossa ja prässipelaaminen on tuottanut kiekonriistoja.
Ehkä hyökkäysalueella kiekottomien pelaajien liike voisi olla aavistuksen verran terävämpää ja maalinteon tehokkuutta on nostettava. Myös maalinedustalle on ajettava kiekon kanssa, jotta sinne tulisi enemmän liikettä ja hämmennystä.