Vuoden 1990 nuorten kotikisoihin noussut Janne Kekäläinen muistaa kisoista mieleen parhaiten painuneena asiana valmentaja Hannu Jortikan persoonallisen tyylin.
− Se oli minulle ensimmäinen kerta Jortikan valmennuksessa. Hirveästi olin kuullut juttuja kyllä. Siinä oli nuori savolaispoika nauhoitus päällä, naurahtaa Kekäläinen ensivaikutelmaansa Jortikasta.
Kisoissa Kekäläisen kämppäkaverina oli Raumalta kisajoukkueeseen tullut Toni Porkka. Treenien ja pelien jälkeen kaksikko kertasi innoissaan päivän tapahtumia toistellen, ja sama muistelo on jatkunut kisojen jälkeen ainakin Veli-Pekka Kautosen kanssa.
− "Muistatko tämän, muistatko tuon", kyselimme toisiltamme. Jortikka oli legenda jo tuolloin.
Helsingin hallin katto resonoi varmaan vielä nyt 26 vuoden jälkeenkin
− Eka treenipäivä, eka kiertoharjoitus, ja Lampisen Juha Ilveksestä heitti ensimmäisen syötön minne sattuu. Jortikka karjaisi möreällä äänellä "Lampinen, hyvää joulua!". Helsingin hallin katto resonoi varmaan vielä nyt 26 vuoden jälkeenkin, Kekäläinen nauraa.
Ensimmäinen ottelu herätti
Suomi lähti kisoihin suhteellisen nimettömällä joukkueella. Isoin menetys oli Teemu Selänteen loukkaantuminen aiemmin kauden aikana. Kekäläinen tuli kisoihin aiemmin A-nuorten pistepörssin voittaneena ja kyseisenä syksynä yliopistokiekkoa pelanneena pelaajana. Erikoista oli se, että Kekäläisellä ei ollut vyöllään kisoja poikamaajoukkueista.
− Takana oli värikäs vuosi. Keväällä '89 sain pistepörssivoiton lisäksi ylioppilaslakin päähäni. Berliinin muuri murtui, ja lähdin yliopistosarjaan Yhdysvaltoihin, Kekäläinen muistelee.
Nuori pelaaja joutui kuitenkin palaamaan Suomeen kesken kauden henkilökohtaisista syistä. Jääkiekkoilijana hän oli pelillisesti hirmuvireessä, mutta kentän ulkopuoliset asiat vaikuttivat keskittymiseen.
− Se vuosi mullisti joka tapauksessa elämääni. Kisoissa olin sitten aika pienessä roolissa. Kanada-pelin olin viltissä kokonaan. Meillä oli kaksi pisteketjua ja käksi jämäketjua.
Ensimmäisen ottelun Suomi hävisi peräti 7-1. Se ottelu herätti joukkueen taisteluun, ja lopulta tuloksena oli kisoista kunniallinen neljäs sija.
− Avauspelissä Tšekkoslovakialla oli meitä vastassa Bobby Holik, Jaromir Jagr ja Robert Reichel. Ykkösketjummekin oli pesukoneessa ekasta vaihdosta lähtien. Sen jälkeen joukkueemme kasasi kuitenkin itsensä hyvin.
Isoja ja pieniä tähtiä
Kisoista irtosi lopulta monta nimekästä pelaajaa NHL:n huipulle asti. USA:lla olivat muun muassa Tony Amonte ja Bill Guerin, Kanadalla fyysisempiä pelaajia kuten Mike Ricci ja Kris Draper. Tuolloin myös Kanadan maalivahdista Trevor Kiddistä odotettiin uutta kiintotähteä. Neuvostoliitolla oli Pavel Bure ja Ruotsilla Mats Sundin.
− Nicklas Lidström oli myös mukana, mutta hänestä emme tienneet ennen kisoja oikein mitään. Eric Lindros pelasi alaikäisenä Kanadan joukkueessa. Häntä tietysti katsoi mielenkiinnolla, koska hänestä kohuttiin The Next One -lempinimellä.
Otteluiden käynnistyttyä pelaajien nimet selässä kuitenkin unohtuivat.
− Sitten sitä vain koitti olla välittämättä ja pelata miten pystyy. Ja niinhän siinä kävi, että siellä jäällä ne menivät kuten muutkin, Kekäläinen miettii.
Vuodet ja nykyinen kykyjenetsijän työ ovat antaneet perspektiiviä myös omaan asenteeseen ja pelaamiseen.
− Jokainen on parikymppisenä omasta mielestään nimi, ja itsekin siinä pullistellaan ja tuuletellaan.
"Nykyisin se on kuin lähtisi kuuhun"
Oman joukkueen pelaajista Kekäläisen vakuutti erityisesti Vesa Viitakoski. Kuusi maalia kisoissa paukuttanut Viitakoski varattiin seuraavana kesänä Calgary Flamesiin, ja lappeenrantalaislähtönen hyökkääjä pelasi kolmen Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden lisäksi komean uran Suomessa ja Ruotsissa.
En ollut uskoa silmiäni, mikä kone hän oli jäällä.
− Vesa oli todella fyysinen ilmestys tullessaan kaksikymppisten ekalle leirille. En ollut uskoa silmiäni, mikä kone hän oli jäällä. Oli joka potkulla puoli potkua muita edellä. Hirmu jässikkä, Kekäläinen kehuu.
Kekäläisen mielestä omista haaveista ja unelmista pidettiin tuolloin pienempää suuta. Jokainen oli menossa urallaan jotain tavoitetta kohti, ja myös NHL-varauksia oli, mutta NHL:stä puhuttiin enemmän "läpänheittona". Kyseisestä joukkueesta NHL-varauksen sai peräti 13 pelaajaa, mutta vain muutama selvisi Pohjois-Amerikkaan asti.
− Kaikki sitä kai miettivät, mutta todellisuus oli erilaista. Jos verrataan, niin nykyisin se on kuin lähtisi kuuhun. Unelmia oli, muttei niistä ehkä sillä tavalla puhuttu. Suomalainen ei puhu haaveistaan ääneen, ja jos puhuu, pitää puoliksi mollata itseään samalla. En muista, että kukaan olisi ääneen toitottanut.
Ei edes Kuopiosta tuttu Sami Kapanen.
− Sami oli varmasti mielessään päättänyt, että minähän saatana menen sinne, mutta ääneen hän ei sitä sanonut.
Nykyisin etäisyys NHL:ään on pienempi. Skypen avulla voi jutella läheistensä kanssa naama näkyvissä, ja koko homma lähtee rullaamaan hyvissä ajoin. Organisaatiot tekevät nuoren pelaajan olon kotoisaksi, ja pelaajat käyvät harjoitusleireillä heti varaustilaisuuden jälkeen.
Isoveli Jarmo Kekäläinen kampesi itsensä NHL:ään tinkimättömällä asenteella ja kovalla harjoittelulla.
− Sen näkee tekemisestä. Toiset treenaavat ja toiset käyttävät tekosyitä. Jarmo uskalsi ottaa asiat tosissaan ja treenasi.
Esimerkki auttoi myös Jannea omaksumaan harjoittelun merkityksen.
− Hänelle naureskeltiin asiasta, sillä moni tykkäsi enemmän juhlimisesta kuin urheilemisesta. Kuopio oli silloin hyvä paikka siihen. Holtarin Jukka, joka oli itse silloin 80-luvun alkupuolella divaritähti, on kertonut tästä ilmiöstä. Vähän aikaa meni, ja Jukka kysyi voiko tulla kesätreeneihin mukaan. Useimmille kesätreenit olivat kilpailua siitä, kuka lusmuilee eniten.
Nuorten kisoista jäi tuttuja ja hyviä tarinoita
Vuoden 1990 kisoista ja Jortikasta Kekäläinen muistaa myös sopivan kotiinpäin vetämisen.
− Suomalaiset ovat yleensä aika vieraskoreita. Jortikka piti meidän puoliamme. Kun häneltä kysyttiin kuljetusten järjestämisestä, niin Hannu vastasi että totta kai vedetään kotiinpäin. Jortikka piti joukkueesta huolen tilanteessa kuin tilanteessa.
"Ei varmasti odoteta!", röhähti Jortikka, kun häneltä kysyttiin odotetaanko Kanadan joukkueen saapumista samaan bussikuljetukseen
Ylilyöntejä tai räikeyksiä ei esiintynyt, mutta jos yleensä kisoissa mentiin pikkuautoilla, hankki Jortikka Suomelle joukkueista isoimman bussin. Olosuhteet olivat valmennuksen puolelta kunnossa, eikä Suomen joukkue ainakaan kärsinyt niistä.
− "Ei varmasti odoteta!", röhähti Jortikka, kun häneltä kysyttiin odotetaanko Kanadan joukkueen saapumista samaan bussikuljetukseen, Kekäläinen nauraa.
Kisojen jälkeen Kekäläinen on törmännyt useisiin joukkuetovereihinsa vuosien varrella. Porkkaa hän näki viimeksi Raumalla alle 18-vuotiaiden MM-kisojen aikaan. Tuolloin saunottiin Porkan, Kekäläisen ja Predatorsin kykyjenetsijätiimin kesken.
− Vuonna 1990 ei mielestäni ollut yhtään samalla lailla kykyjenetsijöitä kisoissa. Tietysti heitä ei kaukalosta nykyisen tavoin tunnistanut, mutta mittakaava on joka tapauksessa ihan toinen.
Myös kisojen ympärillä oleva hälinä on muuttunut radikaalisti.
− Katsomoissa oli 4000-5000 henkeä, mutta ei ollut internetiä, ei keskustelupalstoja. Mediatodellisuus oli jotain aivan toista kuin tänään. Nyt kun laitat Twitterin auki, saat enemmän tietoa kuin ennen sai vuodessa, Kekäläinen arvioi.
Kekäläisen oma peliura kesti kisojen jälkeen lähes kymmenen vuotta. Sen jälkeen elämä on jatkunut 16 vuotta kykyjenetsijänä. Vuoden 2016 kisoissa Kekäläinen on jälleen mukana Predatorsin edustajana.
Ammatinvalintaan peliuran jälkeen vaikuttivat eniten läheiset. Kekäläisten äidin tausta yliopisto-opettajana sai Jannen opiskelemaan kesäyliopistossa heti, kun kiekkoura oli päättymässä. Jarmon suhteet puolestaan auttoivat löytämään paikan Predatorsin organisaatiosta. Myös toinen veli, Jari, vaikuttaa kykyjenetsijänä.
− "Skouttaaminen" on todellakin minun mielenlaadulleni sopiva työ. 16 vuotta on hiukan karistanut glamouria tästä, ja välillä sitä kaipaa säännöllistä työaikaa. Silloin pitää kuitenkin ravistella itseään, sillä tästä ammatista on turha valittaa. Parempaa ammattia en itselleni varmasti löydä, Kekäläinen miettii.
Lisää Kekäläisen urasta sekä mietteitä vuoden 2016 kisoista luvassa Jatkoajan kisajutuissa.