Jari Kurrille kotikisat eivät olleet ensimmäiset, sillä hänet muistetaan vuoden 1978 poikien EM-sankarina. Ikäluokka sai harvinaisen tilaisuuden pelata kahdet kotikisat, sillä kaksi vuotta myöhemmin miteltiin paremmuudesta 20-vuotiaissa. Kurri antaa ison arvon kotikisoille, jotka ovat kuitenkin harvojen urheilijoiden herkkua.
− Sehän on hienoa herkkua, kun pääsee pelaamaan kotikisoihin. Se on selvää, on laji mikä tahansa.
− Jo 1978 nuorina poikina tunnelma oli hieno, loppuunmyyty halli ja vielä Euroopan mestaruus siinä.
Kurri on toinen niistä pelaajasta, jotka ovat pelanneet kotimaassa arvoturnauksessa niin pojissa, nuorissa kuin aikuisissa. Toinen on hänen ikätoverinsa, nykyinen maajoukkueen päävalmentaja Kari Jalonen.
Neuvostoliitto oli voittanut kaikki aikaisemmat nuorten kisat, joten pelaajatuotanto oli maassa todella hyvissä kantimissa.
− En nyt lähtökohtia niin tarkkaan muista. Tietenkin meillä oli se kahden vuoden takainen voitto pohjalla, joten itseluottamus oli kohdallaan.
Suomi oli turnauksessa varsin nuoren valmentajakaksikon vetämänä. Viime vuonna menehtyneellä päävalmentaja Olli Hietasella ikää oli kisojen aikaan 32 vuotta. Hänen apunaan oli 28-vuotias, ensimmäistä kauttaan Tapparan päävalmentajana toiminut Rauno Korpi.
− "Rane" oli jo 18-vuotiaista tuttu kaveri, ja "Mollakin" Jokerien perheestä, mutta ei minulla heidän tyylistään ole muistikuvaa.
Turnauksessa ensimmäinen vastustaja oli Kanada. Siihen aikaan tieto vastustajista oli aivan jotain muuta kuin nykyään, kun lähes kaikki mahdolliset ottelut ovat helposti katsottavissa jollain tavalla.
− Kanadan joukkue, vaikka olikin seurajoukkueen nimissä koottu ryhmä, kuului kuitenkin suosikkeihin. Toki heillä pohjasakka oli vähän erilaista, sen mitä muistan.
− Sinällään heidän kohtaaminen oli uusi kokemus. Arvostus heitä kohtaan oli kova, mutta tieto oli lähinnä isojen pelaajien nimissä. Scouttaamista ei siihen aikaan ollut pohjalla.
Suomi onnistuikin voittamaan Kanadan avausottelussaan.
− Ensimmäinen peli näytti jo suuntaa, että tulemme pärjäämään kisoissa.
Alkulohko jatkui vielä otteluilla Sveitsiä ja Neuvostoliittoa vastaan. Sveitsi kaatui murskalukemin, mutta itänaapuri sai revanssinsa kaksi vuotta aiemmin tapahtuneelle ottamalla 2-1-voiton.
− Siinä vaiheessa parhaiden ja heikompien maiden erot olivat isompia. Neuvostoliitto-pelin tulos kertoo siitä, että vääntö voitosta oli kovaa ja tasaista.
Nuorten kisoista olympialaisiin
Kurri nostaa kuitenkin yhden asian esiin, mikä olisi monelle kisoja 36 vuotta sitten nähneellekin varmasti mieluinen asia.
− Olisi kiva nähdä joskus telkkarista uudestaan, mitä niissä peleissä todella tapahtui. Ehkä asioita tulisi paremmin mieleen.
Suomi otti loppusarjasta kaksi voittoa tiukkojen taisteluiden jälkeen. Kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit, mutta täysin tyytyväisiä siihenkään ei voinut olla. Kurri antaa kuitenkin kunnian joukkueen asenteelle.
− Kertoohan se joukkueesta, että se pystyi tuollaisia pelejä voittamaan.
− Kyllähän se hopealle jääminen harmitti. Tuloksistakin huomaa, että voittokin oli lähellä. Sellainen nälkä oli kuitenkin, kun 1978 voittaneena oli tiedossa, että se on mahdollista nytkin.
Kurrille hyvin sujuneet nuorten MM-kisat toivat seuraavana kesänä myös NHL- varauksen. Hän päätti lopulta lähteä heti rapakon taakse, vaikka olikin aluksi
toista mieltä. Asiaa helpottivat muut suomalaispelaajat.
− Ei siinä vaiheessa ollut suunnitelmaa ammattilaisuuden suhteen. Eikä edes varauksen jälkeen ollut suunnitelmaa lähteä, sillä pidin itseäni aika poikasena siihen aikaan.
− Koin tarvitsevani lisää kokemusta kovista peleistä, varsinkin A-maajoukkuetasolta.
A-maajoukkueessa Kurri ehti ennen NHL-uraansa esiintyä tosipeleissä vain Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980. Tämä tapahtui aikana, jolloin olympialaiset eivät olleet auki NHL-pelaajille.
− Lake Placidin kisoihin valinta tuli iloisena yllätyksenä.
− Elokuuta mentiin siinä vaiheessa, kun sopimuksen allekirjoitin. Risto Siltanen oli jo siellä ja "Hakki" [Matti Hagman] teki sopimuksen samaan aikaan, joten koin saavani sopivasti tukea siellä.
Kurrin NHL-ura tiedetään, eikä tässä jutussa siitä tarvitse kirjoittaa enempää. Niinkin hienon uran pelanneelle pelaajallekin kotikisat ovat iso asia, jos ne olivat sitä myös niille, joiden ura ei samoihin sfääreihin noussut.
− Tuossa iässä ei hirveästi ole päässyt tuollaista tunnelmaa kokemaan. Leijonapaidassa pelaaminen on aina sykähdyttävä juttu.