Kesän siirtomarkkinoiden aika ei ollut SaiPalle suurinta mahdollista aikaa. SaiPan pukuhuoneesta poistui kesän siirtomarkkinoilla peräti 13 pelaajaa ja uusien pelaajien löytäminen tyhjiin paikkoihin pukuhuoneessa vei pidempään kuin monessa paikassa toivottiinkaan.
SaiPa elää ja kuolee ykkösmaalivahtinsa mukana
SaiPan maalilla jatkaa Liigan parhaaksi maalivahdiksi viime kaudella valittu Jussi Markkanen. 39-vuotias Markkanen on edelleen joukkueen kiistaton ykkömaalivahti, eikä miehen takana marssijärjestyksessä tuleville maalivahdeille ole luvassa hirveästi peliaikaa.
Kokenut konkari osoitti jo viime kaudella, että ikä ei ole este liigassa pelaamiselle. Ajoittain siitä on jopa hyötyä, kun ei tarvitse nuoren gasellin lailla loikkia tolpalta toisella. Runsaan kokemuksen avulla ylimääräinen ja turha liikkuminen jää vähemmälle.
Markkasen aisaparina ja suurimman osan kaudesta luukkua availevan Andreas Bernardin peliaika pyörii siinä kymmenen ottelun kummallakin puolen. Tähän kohtaan on sanottava, että valitettavasti. Vain Markkasen loukkaantuminen antaisi Bernardille lisää vastuuta, mutta viime kaudella vain ajoittain väläyttänyt Bernard alkaa olla vedenjakajalla.
Viimeistä sopimusvuottaan SaiPassa aloittava Bernard on osoittanut olevansa todella hyvä maalivahti Mestiksessä, mutta esitykset Liigassa ovat heitelleet liikaa laidasta laitaan.
Puuta koputettaessa on todettava että, jos Markkanen loukkaantuisi pitempiaikaisesti, olisi SaiPan toimistolla kaksi vaihtoehtoa. Pelata Bernardin kanssa suurin osa kaudesta tai murtaa kassakaapissa olevasta kirjekuoresta sinetti ja tarkistaa suunnitelma B. Todennäköisin vaihtoehto olisi jälkimmäinen.
Santeri Lipiäinen on vielä maalivahtiosaston peränpitäjänä, mutta suurimman osan kaudesta A-junioreiden kanssa viettävä Lipiäinen on osoittanut potentiaalia isompiinkin ympyröihin. Lipiäisen viime kausien tilastot eivät ole kovinkaan mairittelevaa luettavaa. Pitää kuitenkin muistaa, että mies ei aina ole saanut tarvittavaa apua edessä pelanneelta puolustukselta.
Lipiäisen liigadebyytti olisi sinänsä historiallinen, sillä SaiPalla ei ole ainakaan viimeiseen 35 vuoteen ole ollut oikeassa kädessä hanskaa pitävää maalivahtia maalinsa suulla edustusjoukkueessa.
Peräpäässä on todella isoja kysymysmerkkejä
SaiPa menetti viime kauden päätteeksi isoja palasia puolustuksestaan, kun Ryan Glenn ja Dan Spang vaihtoivat kelta-mustaisen paidan musta-keltaiseen Oulun Kärppien peliasuun. Kun vielä järkälemäinen Per Savilahti-Nagander siirtyi takaisin Ruotsiin, Lauri Taipalus Helsingin IFK:hon, Mestikseen lähtenyt Samuli Piipponen ja puolen kauden apuina käyneet Mikko Pukka ja Jakub Cutta jäivät ilman jatkosopimusta, oli tilkittävää peräpäässä kesän aikana riittämiin.
Tilalle joukkue hankki uusvanhan kulttipelaajansa Brian Salcidon, joka onkin tärkeä palanen joukkueen puolustusta. Rauhallisesti kiekkoa liikuttava ja puolustus-suuntaan peliänsä hieman parantanut Salcido tuo SaiPan puolustukseen varmuutta ja kokemusta, jota ei ole liikaa SaiPan puolustuksen nimilistassa.
Viime kaudella Siperian KHL-joukkue Amur Habarovskin kautta JYP:iin päätyneen Salcidon kausi ei ollut menestyksekäs, mutta paluu vanhoille kulmille tuo varmasti lisää itseluottamusta miehen tekemiseen.
Puolustuksen suurin kysymysmerkki on Ruotsin Allsvenskanin Djurgårdenista saapunut Sam Lofquist. Harjoitusotteluiden perusteella Lofquist on kuin Savilahti-Nagander neljä vuotta sitten. Lofquist hakee vielä pitkään tuntumaansa SaiPassa, mutta amerikkalaispakille on ensijaisen tärkeää saada vastuuta ja aikaa, sillä potentiaalia on rutkasti.
Viime kauden Tapparassa pelannut Johan Larsson hakee myös uutta vauhtia uralleen. Täydellisesti Tampereella flopannut Larsson on kuitenkin osoittanut urallaan, että tarvittavat taidot ovat miehellä edelleen tallella Ne pitää vain löytää uudestaan.
Larsson on vielä puolustaja parhaassa iässään ja nyt jos koskaan hänellä on mahdollisuus todistaa, että HPK:ssa kaksi kautta sitten tehdyt 23 tehopistettä eivät olleet mikään suonenveto. Saapuessaan Tapparaan kesken viime kauden Larssonilla oli pahoja ongelmia sopeutumisessa Jukka Rautakorven ajamaan pelisysteemiin, mutta toivottavaa olisi, että kauden alusta lähtien päävalmentaja Pekka Tirkkosen pelitapa olisi iskostunut ruotsalaisen takaraivoon.
Rony Ahonen yllättää vielä monet tulevalla kaudella. Ja kyllä, tämän voi ottaa talteen. Kiekollisena puolustajana erinomaista työtä tehneen Ahosen viime kausi päättyi valitettavaan jalkavammaan marraskuun lopussa ja rajoitti täten pelattujen otteluiden määrää 23:een.
Noiden otteluiden aikana Ahonen kuitenkin osoitti olevansa tasaisen varma puolustaja, joka ei välttämättä loista jokaisella osa-alueella, mutta hoitaa ruutunsa juuri kuten pitää. Ahosesta ei varmaankaan vielä ole haastamaan joukkueen marssijärjestyksessä kahta ensimmäistä puolustajaa, mutta kauden edetessä Ahonen nousee hierarkiassa täysin varmasti, mikäli mies vain pysyy ehjänä.
SaiPalla on puolustuksessaan runsaasti leveyttä. Niinsanottujen TOP-4 puolustajien takaa kärkkyvät Simon Backman, Kalle Maalahti, Simo-Pekka Riikola ja Lasse Lappalainen, joista kuka tahansa pystyy paikkaamaan tarvittaessa lähes ketä tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että SaiPan puolustusparit elävät varmasti hetken aikaa, kunnes oikeat parivaljakot saadaan sementoitua.
Backman, joka aloittaa SaiPassa peräti seitsemännen kautensa aloittaa todennäköisesti viidennen kautensa joukkueen varakapteenina. Perusvarmasta puolustustyöskentelystään tunnettu Backman pääsee kauden aikana näyttämään, onko miehen hauis todella niin iso kuin sen koosta kesäharjoituksista raportoitiin. Mikäli asia on näin, maalinedustalla on tulevaisuudessa tarjolla vielä enemmän makuupaikkoja.
Löytyykö hyökkäyksestäkään vastauksia?
SaiPan hyökkäyksestä poistui kesän aikana pikkubussillisen verran pelaajia. Patrick Davis, Stefano Giliati, Jaakko Rissanen, Jesper Piitulainen, Olavi Vauhkonen ja Roope Hämäläinen. Lähtöjen myötä SaiPan pukuhuoneesta poistui paljon taitoa, mutta samaan aikaan myös leveyttä. Tältäkin osin kesän aikana pelaajien hankkiminen hyökkäyspäähän on ollut tarpeellista.
Mielenkiintoisin hankinta oli kanadalaisen David McIntyren kaappaminen. Koko uransa Pohjois-Amerikassa pelannut McIntyre on iso palanen SaiPan hyökkäyksessä, ja ainakaan harjoitus- tai CHL-otteluiden perusteella McIntyre ei ole osoittautumassa täysin voittamattomaksi arpalipuksi.
On luonnollista, että myös McIntyre hakee vielä tuntumaa uusiin ympäristöihin. Pitää muistaa, että mies ei ole esimerkiksi päässyt vielä pelaamaan yhtäkään ottelua vaativan kotiyleisönsä edessä.
Tähänastisissa CHL-otteluissa joukkueen ykkösketjuksi on näillä näkymin muotoutumassa viime kaudella hyvän iskuun päässyt Ville Kohon johtama ketju, jossa laidoilla viilettävät Janne Tavi ja Jesse Mankinen.
Avausotteluissaan ketju ei vielä ole ollut parhaassa mahdollisessa iskussa, mutta tulevissa kamppailuissa olisi ketjun syytä löytää yhteinen sävel. Yhden syömähampaan taktiikalla ei monikaan joukkue ole missään liigassa kovin pitkälle ponnistanut.
Kanadalaisen Dave Spinan jatkosopimus oli tärkeä ajatelleen SaiPan kakkosketjun koostumusta. Spina, joka alkukauden otteluissa on viilettänyt McIntyren ketjun laidalla Tommi Jokisen kanssa, tiedetään viime kaudelta armottomana työntekijänä, joka tarvittaessa onnistuu laittamaan kiekot maaliin.
Viime kaudella Spina kärsi kesken kauden joukkueeseen saapumisen jälkeen pienestä alkukankeudesta, mutta oli pudotuspeleissä huimassa iskussa. Spinan vastuu tulee nousemaan edellisestä kaudesta, joten on syytä odottaa hänen onnistuvan tälläkin kaudella.
Alempia ketjuja johtavat Ville Hämäläinen ja Markku Flinck. Puhuttaessa SaiPalaisuuden ruumiillistumasta Hämäläinen tulee hyvänä kakkosena kapteeni Ville Kohon perässä. Flinckin tehtävä pääasiallisesti nelosketjun keskellä on johtaa kokoajan iholla olevaa ketjua, joka ei anna hetkenkään rauhaa vastustajan pelaajille.
Maalintekoa ei kummankaan johtamilta ketjuilta ole kuitenkaan kielletty, sillä esimerkiksi Hämäläisen viime kauden kahdeksan maalia olivat enemmän kuin mies oli onnistunut tekemään kolmella viime kaudella yhteensä.
Jos McIntyre oli hyökkäyspäähän se kärkihankinta, on SaiPa onnistunut hankkimaan huomattavan määrän leveyttä kokoonpanoonsa menneen kesän aikana. Bluesin paitaa viime kaudella kantaneet Ilmari Pitkänen ja Matti Järvinen antavat SaiPalle erinomaista syvyyttä niin keskus- kuin laitahyökkääjien paikoille. KooKoosta joukkueeseen tullut Mikael Kuronen tuo nuoruuden intoa, kun mies pääsee kaartelemaan ensimmäiset urat Kisapuiston jäähän.
