– Päivittäin tulee suunnilleen 250 kilometriä istuttua auton ratissa, niin se vaatii vähän lätkäsydäntä. Olen kyllä nauttinut joka päivästä, eikä tätä muuten jaksaisikaan.
Rauli Raitanen liittyi FPS:n organisaatioon urheilupuolen asiantuntijaksi syyskuussa, mutta rooli muuttui nopeasti apuvalmentajaksi, ja 53-vuotias ulvilalainen on myös haastatteluhetkellä auton ratissa kohti Forssaa.
– Urheilutoimenjohtaja Mikko Aho pyysi minut mukaan sparraamaan ja katsomaan seuran tilannetta, mutta tilanne on ajautunut siihen, että olen ollut kolme ja puoli kuukautta valmentamassa jäällä enkä ole tehnyt sitä, mitä alun perin piti.
Alkukauden päävalmentaja Christer Nylundin irtisanouduttua Raitanen oli joulukuussa kahdessa FPS:n ottelussa jopa päävalmentajana, kunnes seuralegenda Asko Rantanen löytyi loppukauden päävalmentajaksi. Ennen Nylundia myös urheilutoimenjohtaja Aho jätti tehtävänsä.
– "Crisu" pyysi aika nopeasti minut jäälle auttamaan, kun hän oli siellä yksin. Sillä tiellä tässä ollaan, ja Asko pyysi myös jäämään, joten edelleen olen siellä valmennuksen apuna. Maaliskuun loppuun on sopimus, ja sen olen luvannut tehdä. Meillä on hyvähenkinen nuori ryhmä ja valmennuksellista haastetta riittää, mutta yritämme kasvaa ja mennä eteenpäin.
Raitasen päävalmentajadebyytti Mestiksessä koitti joulukuun puolivälissä, ja tuloksena oli 5–2-voitto Hokista, mikä katkaisi FPS:n yhdeksän ottelun tappioputken. Täydellinen voittoprosentti kuitenkin murskaantui heti seuraavana päivänä, kun Jokerit haki Forssasta ylivoimaisen 12–2-voiton.
– Oli upea kokemus olla kahdessa pelissä päävalmentajana. Ensimmäisestä voitto ja toisesta rökäletappio eli arki tuli aika nopeasti tutuksi, mutta Jokerit on niin kova joukkue meidän materiaaliin verrattuna. He ovat vahvistuneet pitkin kautta, ja meillä on enemmän pelaajia lähtenyt kuin tullut, niin realiteetit on muistettava.
Kuvaavaa FPS:n tilanteesta on se fakta, että kesken kauden joukkueeseen liittynyt ja jo ulkomaille siirtynyt Janne Laakkonen on edelleen joukkueen toiseksi paras pistemies. Raitanen ottaa puheeksi koko organisaation kasvun, kun kysyn FPS:n tulevaisuudennäkymistä.
– Mielestäni joukkueen arki ja harjoittelu ovat kunnossa, mutta koko organisaatioon ja budjettiin on panostettava lisää, niin joukkueestakin tulee vahvempi. Myyntiä ja muita resursseja on tosissaan kasvatettava.
Toistaiseksi korkeimman tason valmentajapesti
Mestiksen rooli muuttui merkittävästi, kun Jääkiekon SM-liiga oy tiedotti nousukarsintojen paluusta alkaen keväällä 2025. Raitanen näkee muutoksen elintärkeänä.
– Nousumahdollisuus pitää urheilussa aina olla ja urheilullisuuden pitää olla keskiössä.
Forssalaisesta kiekkokulttuurista Raitanen sanoo ilahtuneensa. Forssan Palloseura – tuolloin lyhenteellä FoPS – pelasi pääsarjassa kaudet 1975–77 eli ensimmäiset organisaatiouudistuksen jälkeiset kaudet, kun SM-liiga (nykyinen Liiga) eriytyi Jääkiekkoliiton ulkopuoliseksi sarjaksi.
– Olen positiivisesti yllättynyt forssalaisesta kiekkokulttuurista. Väkeä tulee hallille ja ovat innostuneita, 500–700 henkeä ja Jokerit-peli vielä omassa luokassaan. Eli mahdollisuuksia on mennä eteenpäin.
Raitasen pelaajaura päättyi 2000-luvun alussa, mutta jääkiekko pysyi sydämessä, vaikka uusi ammattikin löytyi nopeasti.
– Peliurani päätyttyä näin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin myyntiedustajaa kaihdinalan yritykseen. Hain paikkaa, kun jotain töitä piti peliuran jälkeen tehdä, että sai leipää. Sain paikan ja olin siellä kuusi vuotta, minkä jälkeen perustin oman yrityksen. Eli melkein 20 vuotta olen jo tehnyt tätä omiin nimiini.
– Jollain tapaa se tyhjiö tuli, kuten kaikilla kiekkoilijoilla, mutta aika nopeasti pääsin valmentamaan junnuja ja olemaan jääkiekon syrjässä kiinni. Lähdin juniorivalmennukseen, kun Ässät pyysi, ja olen vähän kouluttautunutkin valmennukseen. Siitä asti olen ollut jossain valmentamassa, alasarjoissa tai juniorivalmennuksessa.
Raitanen on aiemmin valmentanut Ässien junioreita, II divisioonassa Kokemäen Kova-Väkeä ja Kankaanpään Jääkarhuja sekä porilaista Karhu HT:ta Suomi-sarjassa.
– Nyt on ensimmäinen pesti, että olen pikkasen korkeammalla valmennushommissa. Tämä aika Forssassa on osoittanut, että jollakin tapaa haluan olla jääkiekon kanssa tekemisissä. En missään nimessä sulje pois ammattivalmentajan roolia, kipinä on syttynyt ja mieli tekee kokeilla rajojaan.
35 vuotta sitten kiekkoammattilaisuutensa aloittanut Raitanen näkee valmennuskäytännöissä tapahtuneen isoja muutoksia.
– Hirveästi on menty valmennuksessa eteenpäin. Silloin kun uraani aloitin, piti itse opetella asioita. Nykyään pyritään opettamaan ja perustelemaan, miksi jotakin tehdään.
Divaridominanssista Liigan kärkikahinoihin
Raitanen pelasi ensimmäisen kokonaisen liigakautensa Ässissä 1988–89, tulokashyökkääjän saldo oli 21 maalia ja 38 pistettä 40 ottelussa. Parhaan tulokkaan palkinto jäi kuitenkin haaveeksi, kun HPK:n Pekka Peltola ylsi pistepörssin kärkikymmenikköön tehoillaan 28+30. Maalimäärä jäi hyökkääjän uran parhaaksi, ja pistesaldonkin hän ylitti vain kerran.
Tämä aika Forssassa on osoittanut, että jollakin tapaa haluan olla jääkiekon kanssa tekemisissä.
Ässien kausi päättyi putoamiseen sarjatasoa alemmas, joten Raitaselle kertyi kokemusta myös Mestiksessä pelaamisesta. Ässät dominoi sarjaa voittamalla 37 kertaa 44 ottelun runkosarjassa, yksilötasolla ässäpelaajista Arto Heiskanen voitti pistepörssin ylivoimaisesti ja Arto Javanainen tykitti 59 maalia vain 36 ottelussa.
– Ässät oli I divisioonassa (nykyinen Mestis) vähän samanlainen ilmiö kuin Jokerit tällä hetkellä: katsomot olivat täynnä, meininki oli hyvä ja tavoitteena oli nousta takaisin SM-liigaan ja noustiin samantien. Seurakin oli satsannut eli Ässiin hankittiin Javanainen, Heiskanen ja kumppanit.
Ässät ei ole Jokereiden tasoinen megabrändi, mutta 80-luvulla porilaiset olivat kahdesti finaalissa ja kahdesti pronssiottelussa. Liiganousua seurasi myös vahva vaihe Liigassa, kun Ässät oli kausina 1991–95 kolmesti pronssiottelussa, joista kevät 1995 päättyi voitokkaasti. Kaudella 1993–94 Ässät oli jopa runkosarjassa TPS:n jälkeen toinen, mutta hävisi puolivälierissä yllättäen Tapparalle.
– Se ryhmä, jolla nousimme takaisin Liigaan, pysyi aika pitkään yhdessä ja nousimme nopeasti samalla porukalla sarjan kärkikahinoihin. Tuntuu aika kaukaiselta, että tänä päivänä Mestiksen kärkijoukkue nousisi heti Liigassa kuuden parhaan joukkoon.
Muun muassa Raitasen, Heiskasen, Javanaisen, Jari Levosen, Tapio Levon ja Jokke Heinäsen muodostama ydinryhmä vahvistui 90-luvun alussa vielä esimerkiksi Jari Korpisalolla ja NHL:stä palanneella Kari Takolla.
Ensimmäisellä liigakaudella Mestiksestä nousun jälkeen Ässät jäi pudotuspelien ulkopuolelle, mutta vain kolme vuotta putoamisen jälkeen porilaiset pelasivat jo pronssista. Pelaajahankintojen lisäksi tärkeä tekijä Ässien nopeassa nousussa Liigan kärkitaistoon oli kesken kauden 1990–91 päävalmentajaksi palkattu Vasili Tihonov.
– Tihonov oli todella hyvä valmentaja: vaativa, oikeudenmukainen, ymmärsi peliä ja pisti pojat töihin. Vähän sama homma kuin Vladimir Jurzinovilla TPS:ssä. Ruvettiin harjoittelemaan ammattimaisesti, saatiin ja jouduttiin tekemään töitä.
Noina vuosina Liiga alkoi ammattimaistua, ja Raitanenkin oli käytännössä koko peliuransa ajan pelkästään jääkiekkoilija.
– Uran alkuvuosina tein puolipäivähommia esimerkiksi vahtimestarina, mutta aika nopeasti sain mahdollisuuden, että pystyin edes hiukan itseäni elättämään ja satsaamaan jääkiekkoon. Ei ollut sellaisia palkkoja kuin tänä päivänä.
Prahan hopeakevät ja toteutumaton NHL-unelma
Kauden 1991–92 jälkeen Raitanen pääsi edustamaan Leijonia Prahan MM-kisoissa. 30 vuotta myöhemmin hän nostaa uransa kohokohdaksi Prahan kevään ja Suomen historian ensimmäisen MM-mitalin.
– Prahan MM-hopea oli varmaan se isoin juttu. Pelkästään hyviä muistoja on siitä turnauksesta. Silloin vielä lehdistö lyttäsi, että kaikkien aikojen huonoin maajoukkue lähtee kisoihin, mutta ei se ihan lopullinen totuus ollutkaan.
Mielestäni FPS:n arki ja harjoittelu ovat kunnossa, mutta koko organisaatioon ja budjettiin on panostettava lisää, niin sitä kautta joukkueestakin tulee vahvempi.
Raitanen oli voittamassa sitä ennen jo alle 18-vuotiaiden EM-hopeaa vuonna 1988. Teemu Selänne voitti turnauksen pistepörssin, mutta mukana oli myös vuotta nuoremmasta ikäluokasta tulevia NHL-tähtiä, kuten Robert Reichel, Pavel Bure ja Mats Sundin. Raitanen teki kisojen viidessä ottelussa yhtä monta maalia.
– Kauheasti en niistä kisoista muista muuta kuin, että se hopea saatiin. Meillä oli -70 syntyneiden hyvä ikäluokka, josta tuli paljon pelimiehiä. Teemu muistaakseni teki Neuvostoliittoa vastaan voittomaalin, mikä varmisti sen hopeasijan.
EM-hopeajoukkueesta Selänteen lisäksi NHL:ssä pelasivat puolustaja Janne Laukkanen ja hyökkääjä Antti Törmänen. Yli 200 ottelun liigauraan ylsivät myös Veli-Pekka Kautonen, Karri Kivi, Juha Lampinen, Mika Strömberg, Keijo Säilynoja, Tommi Pullola, Petro Koivunen, Juha Ikonen ja Mika Välilä.
Raitasella oli itselläkin mahdollisuus tavoitella NHL-uraa. Winnipeg Jets varasi 20-vuotiaan hyökkääjän yhdeksännellä kierroksella vuonna 1990. Raitasen jälkeen varattiin vielä esimerkiksi tulevat Stanley Cup -voittajat Sergei Nemtšinov ja Valeri Zelepukin.
– Muistaakseni Prahan kisojen jälkeen Jetsistä tuli kutsu, enkä uskaltanut lähteä, mikä on jäänyt vähän harmittamaan. Toista kutsua ei enää tullut, että se oli sitä myöden selvä. Uskon, että jollain tapaa luonteeni esti minua lähtemästä. En myöskään osannut kunnolla englantia enkä sen takia uskaltanut lähteä kokeilemaan.
Prahan kisojen jälkeinen NHL-kausi jäi historiaan Selänteen ilmiömäisenä tulokaskautena, ja kyseisellä kaudella myös Jets-hyökkääjät Darrin Shannon ja Jevgeni Davydov pelasivat tehokkaimmat NHL-kautensa, joten ainakin kärkiketjuihin olisi ollut tiukka urakka mahtua.
– Jos olisin saanut tukea jostain, niin päätös olisi voinut olla erilainen. Jotenkin ilmapiiri oli silloin sellainen, että minua kehotettiin odottamaan ja menemään myöhemmin, mutta se juna meni. Ei sitä enää kannata harmitella, paljon hyvää on tapahtunut sen jälkeen.
Raitanen pelasi parhaimmillaan lähes piste per peli -tahdilla ja kuului maajoukkuerinkiin vielä kahden kauden ajan Prahan MM-hopean jälkeen, vaikkei toistamiseen arvokisoihin päässytkään. Isokokoinen taitohyökkääjä oli kuitenkin usein porilaisen kotiyleisön silmätikku, ja seisomakatsomo otti käyttöön pilkkanimet "Raili" ja "käsilaukku-Raitanen".
– Totta kai sitä huutelua kuuli, mutta niin kuuli moni muukin. Pori on intohimoinen kiekkokaupunki. Kai se omista esityksistä ja fanien odotuksista johtui. En mitään paineita ottanut. Ja oma tukijoukko on aina ollut, mikä on tärkeää muistaa.
Kauden 1996–97 Raitanen pelasi Ruotsin pääsarjassa MoDossa. Joukkuekavereista Samuel Påhlsson, Frantisek Kaberle, Per Svartvadet ja Hans Jonsson pelasivat mainittavat NHL-urat ja lähes kaksinkertainen määrä pelaajia kävi kokeilemassa Pohjois-Amerikassa.
– Oli hieno kokemus pelata vuosi MoDossa. Meillä oli hyvä, nuori joukkue. Ruotsi on kiva kiekkomaa ja Örnsköldsvik on pieni kaupunki, jossa eletään jääkiekolle.
– Ihan hyvät fiilikset on omasta peliurasta. Ehdin 12 vuotta pelata ammatikseni ja monenmoista näin ja koin niinä vuosina. Hienoa aikaa oli, Raitanen tiivistää.
Juttua muokattu 3.1.2024 klo 13.40: Korjattu FoPS:n pelanneen SM-liigassa kaudet 1975–77.