Suomen kapteeni Artturi Lehkonen käynnisteli loppukiriä kolmannessa erässä. Hän iski kiekon ohi Zachary Fucalen noustuaan päättäväisesti maalille. Maali maistui Lehkoselle.
− Kyllähän siinä lähti pieni apina selästä. Olihan se siistiä tehdä maali tässä hallissa. Varsinkin kun se hiljentyi niin kauniisti, Lehkonen virnisti.
Lehkonen riisti kiekon Kanadan järkälemäiseltä puolustajalta Samuel Morinilta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, mutta hyökkääjä napautti paluukiekon ripeästi maaliin.
− Koetin ampua maalivahdin jalkojen välistä, ja kiekko pomppasi jotenkin lapaan takakulmalle.
Ykkösketju oli kokenut muutoksen, kun Kasperi Kapanen ja Juuso Ikonen vaihtoivat paikkoja. Uusi ykköskoostumus pelasikin pirteän ottelun ja karvasi etenkin avauserässä hanakasti. Aiemmista otteluista poiketen karvaus oli aktiivisempaa ja tuotti siksi myös tulosta.
− Huomasimme, että vastustajan pakit ovat pulassa, kun paineistamme. Nyt saimme riistoja hyökkäysalueella, kun emme jättäneet karvausta kesken kuten aiemmissa peleissä.
Ykkösketju sai luotua lukuisia maalipaikkoja, mutta perisuomalaiseen tapaan viimeistely ontui.
− Meillä oli yksittäisiä pahoja virheitä, joista vastustaja ratkaisi kylmänviileästi. Maalintekopaikat menivät kuitenkin lähes tasan. Meidän olisi pitänyt olla omissamme kliinisempiä, Lehkonen harmitteli.
