Maaliskuussa 1980 syntynyt Matias Loppi haki ensimmäiset jääkiekko-oppinsa Calle Branderin kiekkokoulusta pikkupoikana. Brahen kentällä pidettyihin harjoituksiin liittyy ainoastaan positiivisia muistoja, sillä mukana oli
aina hyviä kavereita ja kohtalainen menestyskin miellytti.
- Meillä oli ihan hyvä ikäluokka. Perus piirimestaruuksia voitimme, mutta ei mitään ihmeempiä. A-junnuna tuli kyllä sitten yksi SM-hopea, Loppi muistelee.
Erinomaisesti peliä lukeva Loppi suosii ketjukavereilleen loistosyöttöjen antamista sen sijaan, että ratkaisisi itse. Tilastot yksinäänkin tukevat tätä väitettä, sillä alkaneen kauden ensimmäisestä neljänneksestä käteen jäi kymmenen syöttöpinnaa ja kaksi maalia. Mies muistelee erittäin
huvittuneena pikkupoikana käyttämäänsä pelityyliä, joka olikin melkoisen erilainen nykyiseen verrattuna.
- Minulle on kerrottu, että olin pienenä aika itsekäs; Lähdin aina oman maalin takaa hakemaan vauhtia, enkä syöttänyt kenellekään.
Lappeenrannan kautta ulkomaille
Muutamaa Karhu-Kissoissa vietettyä kautta lukuunottamatta Loppi pelasi HIFK:n riveissä uransa alusta aina kauteen 2001/2002 saakka. Loukkaantuminen alkukaudesta piti miehen sivussa melko pitkään ja tervehtymisen jälkeen oli suuntana farmiseura KJT.
Juuri pudotuspelien ulkopuolelle jääneessä joukkueessa irtosi runsaasti peliaikaa, sekä joukkueen sisäisen pistepörssin kuudes sija kahdeksalla maalilla sekä
viidellätoista maaliin johtaneella syötöllä. Henkilökohtainen menestys olikin miehelle mieleen, harjoitusmatkat sen sijaan eivät.
- Hieman rankkaa ja tylsäähän se oli aina roudata kamoja Järvenpäähän, mutta ei siinä muuten mitään. Ihan mukavahan siellä oli pelata, Loppi muistelee.
Melkein kolmenkymmenen divariottelun jälkeen Lopin tie vei kauemmas pääkaupunkiseudulta. Yhdessä Kiekko-Vantaassa pelanneen Tuomas Luotosen kanssa he suuntasivat Lappeenrantaan ja SaiPaan, jossa peli oli takkuillut koko kauden. Kokemuksen lisäksi Lopille jäi kolmestatoista pelistä käteen kolme syöttöpistettä sekä hauskoja muistoja.
- SaiPan menestys oli ollut kehnoa ja menimme sitten Luotosen Tuomaksen kanssa sinne. Joukkue oli viimeisenä sarjataulukossa, mutta ihan hauskaa meillä oli, vaikkei pelit oikein kulkeneetkaan. Otimme vähän tilannetta
hallintaan... kaukalon ulkopuolella, Loppi nauraa.
Jo ennen Lappeenrannan visiittiä hajanaisia SM-liiga-otteluita pelannut Loppi oli jo allekirjoittanut sopimuksen HIFK:n kanssa seuraavaksi kaudeksi. Viidennen keskushyökkääjän paikka ja vähäinen peliaika eivät
kuitenkaan innostaneet tarpeeksi, joten mies lähti hakemaan kokemusta länsinaapurista. HC Piteån riveihin lähti kaveriksi sama mies kuin SaiPaankin, Tuomas Luotonen.
Neljätoista tehopistettä tuottaneella kaudella Loppi kehittyi roimasti. Kaudelta 2002/2003 jäi kehityksen lisäksi päällimmäiseksi mieleen naapurimaan kiekollisempi pelityyli, mikä olikin kovasti miehen mieleen.
- Ruotsissa pelattiin erittäin hyvätasoista kiekkoa, vaikka ehkä hieman erilaista kuin mihin täällä on totuttu, enemmän kiekollista peliä. Siellä oli isompi kenttä ja jotenkin tuntuu, että pelaajat olivat paljon taitavempia. Toki sieltäkin sitten löytyi näitä roikkumisia ja kahvaamisia, eikä peli ollut yhtä fyysistä, mutta hyvätasoista lätkää
silti.
Matkustelusta innostuneena Loppi päätti seuraavalla kaudella suunnata Keski-Eurooppaan. Ranska ei niinkään kiinnostanut vaikka sitäkin tarjottiin, vaan kiikarissa olivat lähinnä Italia tai Itävalta.
- Soitin agentilleni ja kerroin, että Keski-Euroopassa pelaaminen kiinnostaisi kovasti. Yksi Ranskan mahdollisuus avautui ja mietin sitä hetken, mutta sitten Italian Seria A:n SV Caldarossa valmentajana toimiva Jarkko Piiparinen soitti minulle ja kysyi haluisnko lähteä Italiaan.
Otettuaan selvää raha-asioista sekä minkälaisesta paikasta oli kyse, pakkasi Loppi laukkunsa ja lähti saapasmaahan uudenlaista kokemusta hakemaan.
- Kun lähdin Suomesta, oli täällä syksy pahimmillaan. Italiassa taas oli 25 astetta lämmintä ja keskellä viinitilaa sijainneen taloni etupihalla kasvoi omenoita ja takapihalla viinirypäleitä. Se oli todella, todella
hieno paikka.
Lopin joukkue SV Caldaro ei Serie A:n kärkikastiin kuulunut, vaan sijoittui 15 joukkueen liigassa häntäpäähän ja joutui karsimaan sarjapaikastaan. Parikymmentä tehopistettä kauden aikana kerännyt vantaalaishyökkääjä luonnehtii sarjan yleistä tasoa erittäin vaihtelevaksi.
- Viidestätoista jengistä kuudesta seitsemään kappaletta oli sellaisia ihan ok tasoisia, tyyliin Mestiksen keskitasoa. Muutamat olivat ehkä Mestiksen kärjen tai SM-Liigan häntäpään tasolla, mutta loput jengit me mukaan lukien paljonkin heikompia. Suurin osa pelaajista oli niin huonoja, etteivät mahtuisi Mestiksessä pelaamaan.
Joukkueensa heikkoa menestystä ei mies jaksa harmitella, sillä jääkiekko ei pääsyynä etelän visiittiin kuitenkaan ollut.
- Eihän sitä lätkän takia sinne missään nimessä tullut mentyä, vaan vähän elämää oppimaan ja niin pois päin. Oli kyllä hieno vuosi kaikin puolin, kokemuksena todella hieno juttu.
Vantaalle tuttujen pariin
Kerättyään kokemusta ulkomailta niin elämästä kuin jääkiekostakin, Loppi katsoi parhaaksi palata kahden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Koti-Suomeen ja koulun penkille.
- Jonnekin ulkomaille olisin varmasti vielä voinut lähteä, vaikkei edellinen vuosi välttämättä niin hyvin sujunutkaan. Mulla oli kuitenkin koulu täällä kesken, joten tein sitten sen päätöksen, että jään Suomeen ja jatkan opiskeluja. Oli kyllä aikakin jäädä, kun olin ollut jo pari vuotta
poissa, ja ne koulujututkin olisivat muuten unohtuneet ihan kokonaan, Loppi perustelee paluutaan kotimaahan.
- Ajattelin sitten, että pitää joko mennä töihin tai vaihtoehtoisesti pelata lätkää, että saa sen tietyn summan rahaa, ettei nyt vanhempien luona tarvitsisi asua, mies hymähtää.
Kiekko-Vantaan riveissä pelaavien tuttujen naamojen ansiosta mies päätyi itsekin pukemaan lohipaidan ylleen.
- Melkein kaikki täältä ovat vanhoja tuttuja, minkä takia tänne olikin helppo tulla ja päästä meininkiin mukaan. Noh, ei mulla itseasiassa yleensäkään ole ollut mitään ongelmia päästä jengiin sisään.
Kauden alku yli odotusten
Suomessa viimeksi muutama vuosi sitten pelannut Loppi ei tiennyt mitä tuleman piti, kun suomalaisen kiekon seuraaminen oli muutamana vuonna jäänyt hieman vähemmälle ja edellisestä Mestis-ottelustakin oli aikaa kolmisen vuotta. Usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin ei kuitenkaan missään vaiheessa kadonnut.
- Ajattelin, että kyllä sitä on jotakin tullut parissa vuodessa opittua ulkomailla kiekossakin, mutta mitään ihmeempiä tavoitteita en itselleni kuitenkaan asettanut. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta päättelin, että kaiken pitäisi mennä ihan hyvin.
Paremmin kausi ei olisi voinut Lopin osalta alkaa. Saldona on tähän mennessä keskushyökkääjän paikka lohipaitojen ykkösvitjassa sekä lähes pelattujen otteluiden verran tehopisteitä.
- Ihan hyvinhän kausi on alkanut, juuri niin kuin pitikin, Loppi naureskelee.
- Tavoitteita en ole asettanut vieläkään. Jengin kanssa tietenkin mietittiin, että pitäs voittaa paljon ja pysyä siellä sanotaanko vaikka neljän parhaan joukossa, mutta itselle ei ole tullut mitään mieleen. Toiveena ehkä semmoista, että olisi aina hyviä jätkiä vierellä. Niille voisi sitten heitellä lättyä ja ehkä ne pistäisivät sisäänkin.
Omaa menestystään Loppi ei ennen kauden alkua olisi ehkä olisi uskaltanut veikata niin mallikkaaksi kuin mitä se on ollut.
- Toisaalta en kyllä ihan ihmeissänikään ole. Sittenhän siinä on sellainen juttu, että kerran kun onnistuu niin se ruokkii lisää, tuumii kauden avausottelusta kolme syöttöpistettä kuitannut Loppi.
Rystylättyjä heittelevä syöttelijä
Kausi käynnistyi Lopille muutenkin mielekkäällä tavalla, kun hän sai ketjukavereikseen joukkueen nopeimmat kiiturit, Miikka Lindholmin ja Tuomas Nikoskelaisen.
- Se ketju toimi todella hyvin. Kummatkin kaverit ovat todella nopeita ja heille pääsee syöttämään hyviin paikkoihin. Juuri sellainen sopii minulle, sillä olen vähän sellainen, että yritän todella harvoin tehdä maalia itse,
syötän paljon mielummin. Nikoskelaisella on lisäksi ihan älyttömän kova veto, joten hänelle on hyvä syöttää.
Lindholmin juonittelut Lopin ja Nikoskelaisen kanssa loppuivat jo kuuden ottelun jälkeen, kun reisivamma pakotti miehen muutaman viikon tauolle. Tilalle iskettiin runsaasti liigakokemusta omaava Tuomo Jääskeläinen. Moittimista Loppi ei tästäkään ketjusta löytänyt.
- Ei senkään ketjun toimivuudessa mitään valittamista ollut. Jääskeläinen on kova tekemään duunia, kokemusta löytyy ja maalejakin hän osaa tehdä.
Omasta pelityylistään Loppi poimii helposti esiin sekä hyvät että huonot puolet.
- En hirveästi luistele, välillä menee ehkä hieman liukumiseksikin. Tykkään syötellä paljon ja luen peliä hyvin, joten yritän järjestellä hyviä maalipaikkoja ketjukavereille.
- Haluaisin tottakai kehittyä noin yleensäkin, ainahan löytyy parantamisen varaa. Erityisesti olisi kuitenkin kiva mennä vähän nopeammin tuolla jäällä. Mitään suurempaa en välttämättä haikaile, Loppi toteaa hetken
mietittyään vastausta kysymykseen, mitä osa-alueita hän tahtoisi eniten kehittää.
Vähiten hiomista kaipaavia temppuja miehen ei tarvitse miettiä hetkeäkään.
- Rystylätty ja kärkikikka! Ne ovat kummatkin tärkeitä, Loppi naureskelee.
Sinikypärää alusta asti kantaneella Lopilla on selvä käsitys siitä, miten menestyksekkäälle alkukaudelle saadaan jatkoa.
- Kun menee hyvin, niin tavallaan huomaa, että pystyy pelaamaan hyvin. Halu pelata paremmin kasvaa ja koko homma kiinnostaa ihan eri tavalla. Menestys kasvattaa motivaatiota.
Valmentajalta saamaansa 'potentiaalisen mustan hevosen' titteliä sekä 'suuren yllättäjän' roolia ei 185-senttinen ja 88-kiloinen Loppi lähde liiemmin spekuloimaan.
- Voihan nuo väittämät paikkansa pitää, mutta neljänneskauden jälkeen asiaan on vaikea sanoa mitään. Pelejä on vielä paljon jäljellä.
Loppukauden peleissä Loppi aikoo pysyä pelifilosofioilleen uskollisena.
- "Tyyli ennen kaikkea" ja "hyvä kikka on parempi kuin ruma maali"! Näillä mennään.
