Suomi tuli otteluun sinänsä hyvällä asenteella, mutta nuorten leijonien into ei realisoitunut hyvänä joukkuepelaamisena.

Erityisesti ykkösketju Mikko Rantanen–Roope Hintz–Kasperi Kapanen luotti lähinnä yksilötaitoonsa, ja hyökkäsivät repaleisena viisikkona ja yksilötaitoon luottaen.

Suomi sai avauserässä kaksi aiheellista jäähyä ja muutamista yksilötaidolla saaduista paikoista huolimatta nuoret leijonat olivat hyökkäysalueella kaukana joukkueesta.

Puolustusalueella Leijonat olivat alusta asti ykköskiekoissa, mutta kaksinkamppailuvoima kyseenalaistettiin aina, kun Valko-Venäjä pääsi paineistamaan Suomen puolustajia.

Varsinaisia huippupaikkoja Valko-Venäjä ei kyennyt luomaan, mutta avauspelaaminen ja viisikkona hyökkääminen ei onnistunut, jos nuorten leijonien puolustusalueelle tuli painetta.

Toisen erän pelin kuva ei ensimmäisestä erityisesti poikennut. Nuoret leijonat saivat useita paikkoja, mutta heikko viimeistely piti numerot tasaisina erän loppuun asti, kunnes Jesse Puljujärvi teki vapauttavan 1-0-maalin Sebastian Ahon loistavasta syötöstä.

Päätöserässä Suomi käveli väsyneen Valko-Venäjän yli Patrik Laineen, Sami Nikun, Sebastian Revon, Rantasen ja Puljujärven toisella maalilla.

Kokonaisuutena erityisesti nuorten leijonien ykköskenttä jätti runsaasti kysymysmerkkejä. Kenttä loi paikkoja lähinnä suorista hyökkäyksistä – yksilötaidolla mutta hajanaisella viisikolla.

Sitä vastoin Aho–Puljujärvi ja Laine osoittivat, että Jukka Jalonen oli ja on hajulla, että tältä kentältä voi odottaa loppukisoja odottaen paljon.

Loppulukemista 6–0 on kuitenkin hyvä lähteä rakentamaan kisoja eteenpäin.