Laukaisuhallintatilastot sekä maaliodottamat ovat olleet HIFK:n puolella lähes ottelusta toiseen. Silti seura majailee sarjan pohjamudissa ja matkaa sarjakärki Tapparaan on jo 20 pistettä.
Mikä siis mättää, eivätkö pelaajat yritä tai tee tarpeeksi töitä? Eivät halua tarpeeksi?
Vastaus näihin kysymyksiin ovat yrittävät ja haluavat tarpeeksi.
HIFK:lla on vähiten tehtyjä maaleja, yhteensä 17 osumaa. HIFK on tehnyt yhdeksässä ottelussa keskimäärin 1,8 maalia, joka on todella vähän helsinkiläisten materiaalin huomioiden.
HIFK:n viisikkopelaaminen näyttää kuitenkin päälle päin kohtuulliselta − sitä myös tukevat tilastot.
Kokoonpanon vahvuudesta otteluiden voittaminen ei ainakaan ole jäänyt kiinni. Mikä siis on vialla?
Toimivat asiat
HIFK:n ensisijainen tavoite on päästä kääntämään peliä nopeasti ylöspäin, jotta vastustaja ei ehtisi organisoida puolustustaan.
Keskialue ylitetään vauhdilla ja mielellään hyvin vähillä syötöillä. Nopeissa suorissa hyökkäyksissä painottoman puolen puolustaja nousee hyökkäyksiin mukaan, joten HIFK pystyy parhaimmillaan hyökkäämään neljän pelaajan voimin.
Kiekko heitetään usein vastustajan selustaan, jotta HIFK saa aggressiivisen paineistuspelaamisen käyntiin.
Hyökkäysalueella tavoitteena on laukoa kiekkoa usein kohti maalia, joka on ilmennyt myös tilastoista.
Mikäli tulee kiekonmenetys, iskee HIFK samantien paineen vastustajan kiekolliselle pelaajalle − jopa kahdella pelaajalla. Paineistuspelaaminen tuottaa parhaimmillaan runsaasti kiekonriistoja hyökkäysalueella ja vaikka HIFK ei saisi riistoja aikaan, pystyy se vaikeuttamaan ja hidastamaan vastustajien hyökkäyksiä.
Puolustaminen ylipäänsä on toiminut kohtuullisesti.
Liian kiire
HIFK:lla on kuitenkin ollut suuria vaikeuksia maalinteon kanssa.
HIFK:lta nimittäin uupuu pelin monipuolinen ja toisteinen rytmittäminen, mikä on vaikuttanut negatiivisesti maalintekoon ja sen tukitoimiin.
HIFK malttaa pysäyttää kiekollisen pelaamisensa vain aniharvoin. Se ei tee sitä edes silloin, kun oma joukkue on vaihtamassa uutta ketjua jäälle.
HIFK:n kiekollista pelaamista leimaakin ajoittain liiallinen kiire. Kun pyrkimyksenä on jatkuvasti voittaa tilaa, eikä luoda sitä, se aiheuttaa pelin puskemista pelin puolen laitaa pitkin ja siten HIFK:n pelaamisen hidastumista. Se puolestaan johtaa useisiin alivoimaisiin hyökkäyksiin, joissa ratkaisuna on heittää kiekko vain päätyyn tai sitten HIFK menettää kiekon.
"HIFK saattaa avata peliä nopealla rytmillä, vaikka peli pyytäisikin hidastamaan ja rytmittämään sitä"
Tämä korostuu etenkin HIFK:n ollessa tappioasemassa. HIFK saattaa avata peliä nopealla rytmillä, vaikka peli pyytäisikin hidastamaan ja rytmittämään. HIFK:n pelaajilta lähtee liian pitkiä avaussyöttöjä jopa tilanteissa, joissa olisi tarjolla myös lyhyempi ja näin ollen helpompi syöttösuunta.
Puolipitkät ja pitkät syötöt ovat hankalia toteuttaa laadukkaasti. Onnistuessaan niillä voitetaan tilaa ja HIFK pystyy yllättämään vastustajan housut kintuissa, mutta liian usein ne menevät negatiivisessa peliasennossa, selkä vastustajan maalille päin, olevalle hyökkääjälle, joka ei pysty luontevasti edistämään peliä.
Vähän sinne päin
Silloin kun HIFK avaa peliä kontrollilähdön kautta, se tekee sen vähän sinne päin.
Usein HIFK:n kiekollinen puolustaja jää liian yksin, eikä hänellä ole laadukkaita syöttösuuntia tarjolla. Kiekottomat pelaajat eivät tarjoa täsmällisesti lyhyitä ja laadukkaita syöttösuuntia, vaan ehtivät karkaamaan liian ylös.
Kun HIFK joutuu varsin usein heittämään kiekon vain päätyyn, puuttuu siltä suorahyökkäysuhka. HIFK:n hyökkäyspelaamisesta uupuukin laadukas rakenne, joka mahdollistaisi hyökkäyssiniviivan ylittämisen kiekon kanssa hyvillä vauhdeilla.
Hyökkäyspelaamisen rakenteen puute tulee esiin hyökkäysalueella joukkueita vastaan, jotka puolustavat hyvin kurinalaisesti keskustaa ja omaa maalinedustaansa.
HIFK:lla näkyi kauden ensimmäisissä otteluissa ajoittain viitteitä tietynlaisesta pelipaikkojen vaihtelusta sekä vastaliikkeiden avulla tilan tekemisestä. Viimeisimmissä otteluissa tätä on näkynyt vain harvoin.
Laitojen lähettyvillä HIFK:n kiekollinen pelaaja jää liian yksin: kiekottomat pelaajat eivät hae itseään tarpeeksi laadukkaasti vapaaksi, eivätkä siten tarjoa syöttösuuntia. He eivät myöskään muodosta screenejä, joiden avulla luodaan tilaa kiekolliselle pelaajalle sekä alueellisia ylivoimatilanteita.
Helsinkiläisten hyökkäyspelaaminen pyörii liikaa laitojen ja kulmien lähettyvillä, eikä HIFK pysty murtautumaan vastustajan tiiviin viisikon sisälle A-luokan maalintekosektorille.
Kun HIFK ei pääse tasapainoisesti ja kaikkia kaistoja hyväksi käyttäen kiekon kanssa hyökkäysalueelle, eivät maalinteon tukitoimet, eli esimerkiksi kiekottomien pelaajien maalille ajamiset, toteudu oikeilla ajoituksilla. Ne tapahtuvat liian myöhään tai liian aikaisin laukauksiin nähden.
HIFK:n pelaajat myös häviävät liikaa kaksinkamppailuja maalinedustoilla, mikä liittyy osittain ajoitusten toteutumiseen.
HIFK:n hyökkäyspelaamisesta onkin tullut liian ennalta-arvattavaa, yhteistyön jääkiekko kun loistaa poissaolollaan.
"Peliä pitäisi pystyä myös rytmittämään"
Alkukaudesta HIFK oli maaliodottamissa selkeästi vastustajia edellä. Viimeisimmissä otteluissa tämä ero on kaventunut juurikin yllä mainittujen vaikeuksien takia.
HIFK:n pelaamisessa näkyy pelaajien itseluottamuksen laskeminen. Kiekollisena päätöksenteko on hidastunut ja samalla ympäristön havainnointi on ollut vajavaista, joka on johtanut peliin reagoimiseen ennakoimisen sijaan.
Kun viisikkopelaaminen ei ole täysin täsmällistä, näkyy se viiveinä ja väärinä kiekollisina ratkaisuina. Itseluottamuksen lasku näkyy myös maalipaikoissa.
Nopeat suorat hyökkäykset ovat toimiessaan hyviä, mutta nyky-Liigassa ei pärjää, jos yrittää jatkuvasti edetä suoraviivaisesti. Moni joukkue osaa puolustaa näitä tilanteita pois.
Sen takia peliä pitäisi pystyä välillä rytmittämään ja pysäyttämään, jotta pelin virtauksen saisi paremmin hallintaansa. Samalla ajoitukset maalinteon tukitoimissa voisi toimia paremmin.
HIFK:lla on vahva materiaali käytössään, mutta siitä pitäisi saada nähtyä enemmän irti. Kautta on pelattu vasta yhdeksän ottelua, joten aikaa on.