Seattlen tuleva NHL-joukkue paljasti nimensä, logonsa ja peliasunsa värimaailman torstaina. Vaikka NHL rantautuu sinänsä tuoreelle seudulle, alueella ja kaupungilla on vankka jääkiekkohistoriansa. Seattle Metropolitans oli ensimmäinen amerikkalainen Stanley Cup -voittaja – vuonna 1917. Nykyisellään Washingtonin osavaltiossa toimii muun muassa neljä arvostetun Western Hockey Leaguen juniorijoukkuetta, joista yksi on Seattle Thunderbirds.
Uusi seura kunnioittaa valinnoissaan varsinkin Metropolitansin perintöä, samalla on vaalittu Seattlen alueen vahvaa kulttuurillista identiteettiä. Oman painolastinsa valintoihin toi eittämättä muiden lajien ammattilaisseurojen pitkä historia Seattlessa. Viis siitä, että Kraken on alkujaan pohjoisen mytologian satuhirviö, otus on jo pitkään kuulunut läntisempiinkin tarustoihin sekä nykyisen populaarikulttuurin ilmiöihin ja Seattle on juuriltaan merenkulkupitäjä.
Jatkoajan lahjomaton logolautakunta arvioi NHL-tulokkaan nimen, tunnukset ja visuaalisen ilmeen, unohtamatta brändin muita olennaisia piirteitä. Puheenvuoron saavat Jatkoajan webmaster, grafiikkavelho Jussi Kivimäki, ex-päätoimittaja ja peliasuasiantuntija Antti Wennström sekä nykyinen päätoimittaja, grunge-sukupolven puhemies Jani Mesikämmen.
Nimi kuin raikas tuulahdus mereltä
Nimen julkistamisen yhteydessä seura paljasti, että pitkän prosessin aikana esillä oli yli 1200 nimiehdotusta ja näistä toista sataa oli vakavammin pohdittua vaihtoehtoa. Sosiaalisen median aikakaudella urheilun kuluttajien ja tulevien kannattajien tuntoja kuulosteltiin tarkasti ennen lopullista valintaa.
Kivimäki: Nimi on kenties skandinaavisesta mytologiasta pöllitty, mutta se sopii merikaupungin imagoon ja fanit tuntuvat omaksuneen sen jo ennen julkaisua. Pohjoisamerikkalaiseksi nimeksi harvinaisesti se on yksikkömuodossa, joka itsessään tuo jo raikkaan merituulahduksen. Ja koko brändihän huokuu merellisyyttä ankkureineen kaikkineen. Kaikki on rakennettu sen ympärille eikä kokonaisuus ei ole yhtään muovinen. Seuran värejä tunnustavan seattlelaisen ei tarvitse nukkua unettomia öitä väärinkannattamisen takia.
Wennström: Kyllä minä tähän nimeen sytyn, vaikka väärällä merellä ollaankin. Riittävän radikaali pesäero perinteisiin pehmeisiin monikkonimiin, joista ei helposti löydetä mitään yhtä makeaa ja yliampuvaa kuten saman kaupungin klassikkoseura Supersonics. Sarjakuvamaisuus, fantasia, toiminta, ne ovat kenties sopiva yhdistelmä 90-luvun irrottelua ja WHA:n rajuutta. Paljon populaarikulttuurin henkeä, mitä ei esimerkiksi Vegasista löydä yhtään. Siellä ollaan kultaisia ritareita, mutta kultaisista ritareista Vegasissa tulee mieleen korkeintaan joku luottokortti tai peliautomaatti. Krakenista mieli lähtee laukalle laajemmin elokuviin, kirjoihin, peleihin ja musiikkiin.
Mesikämmen: Nimi vaati ehkä eniten sulattelua, mutta osana kokonaisuutta mielikuva painuu nopeasti positiivisen puolelle. Erottuva, kekseliäästi seuran ja kaupungin tarinaan liitetty, lisäksi on sopivan opportunistisesti haettu tarttumapintaa laajalti monenlaisissa kulttuurituotoksissa esiintyvään aihioon. Jos vertaa vaikkapa edellisen tulokkaan hieman luotaantyötävän vegasmaiseen sirkusteluun, nyt on onnistuttu. Tämä on ehkä parasta, mitä nykypäivän pr-toimistovetoisessa viihdeurheilussa voidaan saada aikaiseksi.
Logo yltää parhaiden tasolle
Krakenin seuratunnukset kurottavat moneen suuntaan. Samaan aikaan kummarretaan historialle, ammennetaan mytologiasta ja kasataan uuden yhteisön tarinaa. Millainen kakku syntyy näillä aineksilla?
Kivimäki: Logo on todella makea ja taitavasti piirretty ja ideoitu. Heittämällä NHL-joukkueiden parhaiden logojen joukkoon. S-kirjaimen pohjalle rakennettu muoto kertoo monta merellistä tarinaa. Punaisen silmän vasemmalla puolella oleva "silmäkulma" on hieman kliseinen, mutta uppoaa tähän logoon paremmin kuin moneen muuhun räpellykseen. Myös vaihtoehtologo toimii. Virallinen selitys tuosta vaaleansinisen ja keskisinisen käytöstä syntyvästä "varjosta" on, että se kuvastaa veneen pohjaa, mutta se on vain kaunistelevaa markkinointipuhetta. Syy korostukselle on se, että logo olisi kolmiulotteisempi ja näin elävämpi.
Wennström: Minä löydän tuosta kyllä sen veneenkin, mutta ainakin nyt silmän, hirviön, lonkeron, koukun ja aallon. Logo toimii yleensä parhaiten silloin, kun siinä on muutakin ideaa kuin se mitä ensimmäisenä esitetään. Fontti korostaa kylmyyttä. Minulta meni hetki havaita nerokas lonkero, ja vieläpä kun lonkero voi olla tummansininen tai tuo vaalea, logon oma väri.
Ainoa negatiivinen assosiaatio minulle on punaisessa silmässä. Se on itsessään hyvä ja sarjakuvamainen, mutten saa päästäni vuosituhannen vaihteessa nähtyjä Buffalo Sabresin tv-lähetyksiä, joissa samankaltaisella punaisella silmällä varustettu pässinpää vilahti suhahtavan häivytettävänä grafiikkana jokaisen tauon tahi siirtymän jälkeen. Pari kertaa mahtava, kokonaisen matsin katsoessa jo tuli kurkusta ulos.
Kokonaisuutena loistava logo – on riittävästi haettu haastetta, kuten kaikkien aikojen parhaassa logossa Hartford Whalersissa.
Mesikämmen: Logossa on onnistuttu löytämään vaikea tasapaino, se on samaan arvokkuutta henkivä ja nykyaikaisin kriteerein visuaalisesti vetävä. Hirviöhahmo on rakennettu pelkistetyn ylväästi, sopivan pienin siveltimenvedoin. Kun samaan on saatu yhdistettyä merellistä värimaailmaa ja Metropolitansin muinaiselle pelipaidalle kunniaa tekevä S-kirjain, ulottuvuuksia riittää niin visuaalisesti kuin merkitysten tasollakin. Ehjä yhdistelmä puhuttelee myös ensivaikutelman jälkeen. Vaihtoehtoisessa ankkurilogossa on myös kekseliäs yksityiskohta, kun ankkurin yläosa on eleettömästi muotoiltu Seattlen maamerkin eli Space Needle -tornin muotoiseksi. Visuaalinen kokonaisuus ylittää 2000-luvun yleisellä mittapuulla odotukset kirkkaasti.
Värimaailman aallonpituus kohdallaan
Tulokasseuran visuaalisen ilmeen viimeistelevät värivalinnat ja peliasujen kokonaisuus. Tarjolla on tälläkin saralla linjakkaita ratkaisuja osana luotua tarinaa. Omistajatahojen ja markkinointiväen lisäksi mukana peliasujen suunnittelussa olivat myös asut valmistavan Adidaksen edustajat.
Kivimäki: Peliasujen värit tukevat logon värimaailmaa ja ne ovat samalla aallonpituudella kaupungin NFL-joukkue Seahawksin kanssa. Punaista korostusväriä voisi olla enemmänkin varsinkin tumman paidan kanssa.
Wennström: Värit ovat samalla lailla onnistuneen kylmät. Hypätään niissäkin hirviöiden puolelle; näen jo Pacific Rim -elokuvasta tuttuja toisesta avaruuden kolkasta tulevia hirviöitä, eikä pelkästään skandinaavista merihirviötä. Pieni, mutta ratkaisevan kylmä ero Islandersin kalastaja-asuihin.
Peliasujen kerääjille nämä kelpaavat myös, sillä gameworn-paidoista arvokkaimpia ovat seuratasolla aina ensimmäisen kauden paidat sekä mestaruuskausien paidat. Jälkimmäiseen Seattlella on vielä matkaa, mutta ensimmäiselle ennustan kuumia kiviä. Sanoisin, että katselemme tässä komeinta tulokasjoukkueen logo-paita-väriyhdistelmää sitten San Jose Sharksin. Logon kekseliäisyydellä kokonaisuus punnertaa tiukasti ohi Ottawa Senatorsin ja Anaheim Mighty Ducksin ensimmäisten asujen.
Kolmos- ja ilmeisesti nelospaidatkin ovat suunnitteilla tai piilossa. Veikkaan niihin tuota ankkuria päälogoon ensimmäisenä. Kokonaisen hirviön esittelykin maistuisi jossain tulevassa asussa.
Mesikämmen: Tyylikäs ja johdonmukainen, kuten koko brändi, ja nimenomaan viime vuosikymmenten tulokasseurojen verrokkiryhmässä todella ryhdikäs suoritus. On jopa niin tasapainoinen kokonaisuus, että pieni rohkeuden puute jää vähän vaivaamaan. Merellisen vihreää väriä haluttiin ilmeisesti välttää, jotta erotuttaisiin jotenkin muista Seattlen tunnetuista seuroista, ehkä se olisi tuonut sopivaa särmää. Jatkossa sitten vaikka rahtunen krakeninpunaista lisää. Toisaalta kotipaidassa ei muuten ole valkoista väriä missään, lienee äärimmäisen harvinaista minkä tahansa liigan kontekstissa.
Mikä Seattlessa soi?
Seattlesta puhuttaessa musiikkia ei voi sivuuttaa. Kaupungin musiikkiskenellä on mittavat ja kunniakkaat perinteet muutoinkin kuin 1990-luvuin maineikkaimpien vuosien osalta. Uuden seuran markkinointi- ja tuotantopalavereissa tuskin vältytään keskustelemasta oman kylän hittien käytöstä kotiotteluiden ja mainosmateriaalin yhteydessä – eikä ole syytäkään. Kraken-dj voisi koristella kaikki pelikatkot ja erätauot paikallisilla hiteillä.
Kivimäki: Vieläkö Grunge elää? Kenties hallissa soivat ajattomat ysäriklassikot – mutta jos kerran nimikin on lainattu Skandinaviasta, toivottavasti hallin musiikkitarjontakin ammennetaan jylhästä pohjolasta. Mikä olisi sen upeampaa, kuin krakenit astumassa jäälle Diablon tahdissa, samalla kun Esko Kovero tapailee merisäätä Into the Sean tahtiin.
Wennström: Petyn, jos avausmatsissa ei soi yhtään biisiä Soundgardenin Badmotorfinger-levyltä. Jesus Christ Pose ei ehkä tähän suoraan istu, mutta Outshined ja Rusty Cage lähtee kyllä. Päälle Alice in Chainsin Facelift-levyä, kiitos.
Mesikämmen: Tähän on mahdotonta vastata lyhyesti, kun kulttuuriperimästä löytyy hittiputkea Jimi Hendrixistä grungen ja vuosituhannen taitteen indie-suuruuksien kautta Macklemoreen. Tyylikkäästi koko brändin rakentanut organisaatio tuskin kompastuu pelkkiin kliseisiin tälläkään saralla, mutta mainitut Soundgarden-voimajyrät, Smells Like Teen Spirit tai Pearl Jamin klassikkoriffit ovat kuin lättysyöttöjä maalin takatolpalle.
Voin luvata koko jääkiekkomaailman sivistyneen kansanosan puolesta, että lahjomaton kananliha-mittari värähtää alle kahden sekunnin, jos State of Love and Trust pärähtää soimaan joukkueen luistellessa jäälle. Mutta mahtaako pr-osaston tyyppien kantti kestää soitattaa Mudhoneyn pientä Seattle-klassikkoa Overblown: "Everybody loves us, everybody loves our town"? Ja vielä, Mike McCready käy jo alkumetreillä lurittamassa kansallislaulun sähkökitaralla Jimin hengessä. Saa ottaa talteen.