Viikon kuumissa väitteissä käsitellään taas Liiga-viikon tuoreimpia puheenaiheita. Keskusteluun osallistuvat lukijoiden pitkäaikaiset suosikkitoimittajat Riku Isokoski, Matti Koski sekä Antti Wennström.
Jukurit nousee runkosarjan voittajaksi
Koski: Jukurit on kiistatta yksi kevättalven kuumimmista joukkueista. Mikkeliläiset ovat voittaneet pökerryttävät yhdeksän ottelua viimeisistä kymmenestä koitoksestaan, minkä ansiosta Jukurit on vankistanut itselleen oivan aseman kilvassa pudotuspelien kotiedusta.
Joukkue on täynnä onnistujia niin valmennuksessa kuin pelaajistossaan. Se näkyy niin kaukalossa kuin EHT-turnaukselle kutsuttujen pelaajien määrässäkin. Menestys on ollut ansaittua ja Jukurit on varmasti yksi kevään mielenkiintoisimmista joukkueista.
Tästä kaikesta huolimatta väite Jukurien runkosarjan voitosta on verrattain pöyhkeä. Jos huomioidaan, että Jukurien tammikuu on ollut tuloksien osalta kerrassaan huikea, pitää kuitenkin muistaa, että runkosarjan voitto vaatisi tamperelaisten seurojen nujertamista. Lisäksi liki uskomattoman vireen ylläpitäminen runkosarjan loppuun olisi historiallinen temppu.
Vanha mestari Tappara näyttäisi päässeen tammikuun kurimuksensa ohitse ja jälleen voittojen tielle. Kirvesrintojen pelaaminen ei ole varmasti edelleenkään parhaalla mahdollisella tasolla, mutta siitä huolimatta joukkue on matkalla menestykseen. Myöskään Ilveksen totaalista urvahtamista kevään kynnyksellä ei ole nähtävissä.
Sen myönnän, että Jukurien virettä tulee kunnioittaa myös Tampereella. Mikkeliläisten tulee kuitenkin vielä hillitä uhoaan, sillä vauraat tamperelaisseurat saattavat vahvistua vielä ulkomaan siirtotakarajan lähestyessä.
Jäitä hattuun siis, Jukurit pelaa loistavaa kautta, mutta ihmetekoihin Mikkelissäkään ei kyetä.
Wennström: Noh, onhan se niin, että Jukurit on prosentteja laskiessa kolmesta kärkijoukkueesta epätodennäköisin runkosarjan voittaja. Nyt on kuitenkin viimeinen hetki herätä sille, että tämän kauden Jukurit voi yltää vaikka kuinka korkealle suoritustensa puolesta. Se ei ole enää yhtään vähättelyä.
Seura on noussut neljänneksi todennäköisimmäksi mestariksi Tapparan, Ilveksen ja HIFK:n taakse. Tämän hetken ottelumäärien tasauksella se voisi nousta kärkeen Ilveksen kanssa, Tappara taas molemmista ohi. Joukkueiden keskinäinen ottelu keskiviikkona ratkaisee valtavan paljon kaksikon mahdollisuuksia. Voitto Jukureille siitä ja Ilves-ottelusta viikon kuluttua, niin kukaan ei enää epäile niitäkään mahdollisuuksia.
Sekä Tappara että Jukurit kohtaavat vielä SaiPan kaksi kertaa, Ilves kerran. Maaliskuussa Tappara ja Ilves pelaavat vielä kerran vastakkain. Olisi herkkua, jos Jukurit olisi tuolloin vaikkapa tasapisteissä seurojen kanssa. Tapparan hieman parantunut vire ja Jukurien EHT-poissaolot näyttävät tällä hetkellä suurimmilta esteiltä sille. Ei Ilveksenkään eväitä ole syöty, mutta ihan runkosarjan voittotasolla heidän pelaamisensa ei ole.
Tämän väitteen ydin ei liene siinä, toteutuuko se runkosarjan osalta. Sen ydin on täräyttää Jukurit-epäilijöiltä rähmät korvista, viimeistään nyt.
JYP nousee pudotuspeleihin
Isokoski: Aiemmissa viikon väitteissä JYPin kautta pidettiin menetettynä, mutta niin vain pudotuspelihaaveet ovat jälleen elossa. On toki muistettava, että viimeisestä kahdesta paikasta kamppailee tällä erää viisi joukkuetta, joten julistuksia ei voi vielä tehdä.
JYPin tekeminen näyttää kuitenkin siltä, että itseluottamus on palannut pelaamiseen. Sattumaa tai ei, ryhdin palaaminen näyttää ajoittuneen likimain samaan ajankohtaan, jolloin Sami Niku siirtyi Ilvekseen.
Reid Gardiner ja Jerry Turkulainen ovat saaneet hanansa totisesti auki jättikohun laantumisen jälkeen. Tähän myös toisaalta kiteytyy JYPin mahdollisuudet kiriä pudotuspelipaikalle, sillä tehoja ei edelleenkään tule riittävästi tähtihyökkääjien taustalta. Se lienee kuitenkin selvää, että ilman monen viikon sekasortoa JYP olisi ollut hyvin todennäköinen pudotuspelijoukkue.
Koski: JYPin piristyminen valtaisan kaaoksen, kohun ja kohelluksen jälkeen on ollut hatunnoston arvoinen suoritus. Tästä huolimatta en rohkene olla aivan yhtä positiivinen veikkauksessani kuin kollega Isokoski.
Kisa viimeisistä pudotuspelipaikoista on tällä hetkellä kiivas. Joukkueet sijoilla 9–13 ovat kutkuttavasti neljän pisteen sisällä. Pistekeskiarvolla mitattuna JYP on jo aivan TPS:n kannoilla. Sydäntalven vaikeuksien jälkeen mahdollisuus pudotuspeleistä tuntuisi jo työvoitolta.
Kaikilla alemman pudotuspeliviivan ympärillä kamppailevilla seuroilla on luvassaan haastavia otteluita sarjan parempia joukkueita vastaan. JYPillä on niitä muutama muita enemmän kuin pahimmilla kilpailijoillaan, mikä saattaa osoittautua ratkaisevaksi tekijäksi.
Huono tuuri käänsi loppukirin asetelmia kenties ratkaisevasti, kun Sport menetti tehokkaimman pelaajansa Simon Hjamarssonin lopun runkosarjan ajaksi. Tasaisessa kilvassa Hjalmarssonin uupuminen vaasalaisten hyökkäyksen kärjestä palvelee väistämättä muita seuroja, myös JYPiä. KooKoo haastaa Sportin vielä kahdesti ja on varmasti innokas jatkamaan keskinäisten otteluiden voittoputkeaan.
JYPin juhlakausi saattaa hyvinkin päättyä runkosarjaan, mutta ainakin se kaatuu saappaat jalassa. Jo siitä voi antaa kehuja. Varmin voittaja runkosarjan viimeisellä neljänneksellä on kuitenkin katsojat. Tarjolla on epävarmuutta ja draamaa jokaisella kierroksella ja miltei jokaisen joukkueen leirissä.
Kulunut liigakausi on palauttanut uskon suomalaisiin maalivahteihin
Isokoski: Suomalaisen maalivahtituotannon laskeva trendi on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa, mutta tämän kauden perusteella voi perustella tulevaisuuden merkit ovat hyvät. Liigan kovin maalivahtilupaus Niklas Kokko torjui jo Kärpissä vahvasti, eikä jokseenkin epäoikeudenmukaiselta tuntunut siirto Pelicansiin ole esitysten perusteella jäänyt vaivaamaan häntä.
On myös hienoa, että 18-vuotias Noa Vali on saanut tällä kaudella runsaasti vastuuta TPS:ssä, vaikka viime ajat ovat olleet nuorukaiselle kylmää kyytiä. Nuorista torjujista on helppo nostaa esille myös Jukurien Rasmus Korhonen, joka on ottanut tällä kaudella ison askeleen eteenpäin.
Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että tämä kausi olisi riemumarssia suomalaisvahdeille Liigassa. On huomionarviosta, ettei yhdenkään ykkösvahdin, ulkomaalaiset mukaan lukien, torjuntaprosentti ole tällä hetkellä yli 92:n. Myös alle 90 prosentin torjujia on hämmentävän paljon.
Tietysti yksi syy tähän on koko sarjan tasolla aktiivisemmaksi muuttunut hyökkäyspelaaminen ja sitä kautta maalimäärien nousu. Siitä huolimatta maalivahtipelin taso voisi olla paljonkin parempaa. Edellä mainittujen onnistujien vastapainona nuoremman polven maalivahdeissa on ollut useampia alisuorittajia ja tason heittelyn kanssa kamppailevia, kuten Roope Taponen, Juha Jatkola ja Daniel Lebedeff.
Wennström: Jokseenkin samaa mieltä. Minä uskon suomalaisiin maalivahteihin, ja kaikkein parasta on silloin, kun tähtivahteja popsahtelee myös kaikkein odotetuimpien huippulupausten ja NHL-varausten ulkopuolelta.
Markus Ruusu on ollut kauden suurin yllätys. Hänellä varaus on, mutta 26-vuotias maalivahti ehti olla vuosikausia yksi sarjan heikoimmista maalivahdeista. Tässä päästään jälleen sen äärelle, että maalivahdit ovat kyllä oma taiteenlajinsa kenttäpelaajiin verrattuna.
Suoritus on paljon enemmän valmennuksesta, olosuhteista, valitusta tekniikasta ja pään asioista kiinni. Samasta syystä myös suuria yllätyksiä ja käännöksiä tulee. Olen erittäin iloinen Jukurien maalivahtien onnistumisesta. Myös Korhosen taso epäilytti.
Samaan hengenvetoon en ole lainkaan vakuuttunut siitä, onko suomalaisissa seuroissa vieläkään riittävää panostusta maalivahtivalmennukseen ja valmennukseen. Siis panostavatko seurat ja liitto riittävästi asiaan. Sen uskon vasta sitten, kun NHL:ssä pelaa lukuisia suomalaisia ykkösvahteina.
