Kärpät lähti kauteen eritoten hyökkäyksensä puolesta likipitäen täysin uudistuneena. Tulosvastuun kantajiksi Teemu Turusen rinnalle oli hankittu jo aiemmin Liigassa loistaneet Michal Kovařčík, Ben Tardif sekä Reid Gardiner. Puolustuksen osalta Kärpät luotti vanhaan runkoonsa, joka tosin päädyttiin kauden aikana remontoimaan täysin uusiksi.
Tilastollisesti Kärppien kokoonpanossa oli lukuisia onnistujia, mikä tekeekin kauden totaalisesta epäonnistumisesta ristiriitaista. Lopulta pisteiden valossa loistaneita huippuhankintoja ei saatu missään vaiheessa puhaltamaan yhteen hiileen, vaan kaudesta jää kuva äärimmäisen taitavasta, mutta ennen kaikkea epäyhtenäisestä joukkueesta.
Kauden onnistujat
Michal Kovařčík
Kovařčík oli Kärppien viimevuotisilla standardeilla nappihankinta joukkueen ykkössentteriksi. Huimaan tulosvireeseen äitynyt tšekki olisi kenties voittanut jopa koko liigan pistepörssin, mikäli hän ei olisi loukkaantunut runkosarjan kalkkiviivoilla. Oli koko joukkueen hyökkäyksen verenkierto useina iltoina, ja Kovařčíkin loppukauden loukkaantuminen pudotti saman tien muun joukkueen ryhtiä muutamalla sentillä. Jatkaa onnistuneen Suomen etappinsa jälkeen uraansa toisaalla.
Marcus Björk
NHL:n ovia pari vuotta takaperin kolkutellut Björk oli oitis saapuessaan pulassa olleen Kärpät-alakerran vakuuttava isäntä. Elegantti ruotsalaispuolustaja hoiti moitteetta niin kiekolliset kuin kiekottomatkin vastuunsa ja osoitti esimerkillään jään tasolla johtajan elkeitä. Onnistui rauhoittamaan joukkueen pelaamista jo pelkällä preesensillään ja sai kaikessa kiireettömyydessään sekunninkin tuntumaan kahdelta. Kärkkynee ensi kaudelle näyttöpaikkaa Pohjois-Amerikan puolelta.
Nuoret oman kylän pojat
Puhtaat paperit kaudesta saa myös joukkueen oman kylän poikien jaosto. Isoja hyppäyksiä tällä kaudella ottivat niin Julius Hermonen, Arttu Alasiurua kuin Ville Heikkalakin, josta kuoriutui loppua kohden jopa koko joukkueen sielupelaaja. Hermonen puolestaan löi tiskiin uransa komeat ennätystehot ja nosti niin ikään profiiliaan rotaatiopalasesta luotettavaksi roolipelaajaksi. Alasiuruan todellinen tulikaste aikuisten tasolla oli lupaava ja ensi kaudelle suurempaa roolia on eittämättä tarjolla.
Kauden epäonnistujat
Maalivahtiduo Tomi Karhunen / Niclas Westerholm
Damian Claran tuloon asti torjuntavastuuta kantanut mutta siinä epäonnistunut maalivahtitandemi voitaneen nostaa listalle kokonaisuudessaan. Epävarmaa ja poukkoilevaa pelaamista läpi kauden tarjoilleen duon taso notkahti selvästi edelliskaudesta, jolloin torjuntatyöhön pystyi ilta toisensa jälkeen luottamaan. Kaikkea syytä ei tietenkään voi maalivahtienkaan niskaan kaataa, mutta tilastot eivät tässäkään asiassa valehtele: duo oli päästetyissä maaleissa suhteessa odottamaan mitattuna liigan kolmanneksi huonoin maalivahtikaksikko Jukureiden ja JYPin kollegaparien jälkeen.
Johtoryhmä Marko Anttilan ja Atte Ohtamaan johdolla
Koska Kärpät oli tällä kaudella niin epäyhtenäisen oloinen ryhmä, on epäonnistujien listalle pakko nostaa joukkueen nimellinen johtoryhmä. Uransa viimeiselle kaudelle kapteeniksi nimetty Anttila ei ollut kenties sen tyylinen joukkueen liideri, jota tämänkaltainen tähtiloistoa pursuava ryhmä olisi tarvinnut. Yksilötasollakaan Lempäälän jätin kausi ei ollut menestys: tehot putosivat edelliskaudesta kolmasosaan teholukemankin osoittaessa reilusti miinusta.
Kapteenin C:stä täksi kaudeksi riisuttu Ohtamaa oli puolestaan sijaiskärsijänä puolustuskaluston myllerryksessä, eikä kokenut konkari noussut parhaimpaansa missään vaiheessa kautta. Oli tilastojenkin valossa kuin varjo entisestään: tehomerkintä oli uran heikoin, -17 ja tehopisteitäkin syntyi vain kymmenen. Nähtäväksi jää jatkaako Ohtamaa uraansa, mutta pienemmässä roolissa kaiken nähneellä ja voittaneella Nivalan cowboylla olisi kaikesta huolimatta edelleen paljonkin annettavaa.
Seurajohto
Rutkasti parannettavaa jää Oulussa myös kaukalon ulkopuoliselle toiminnalle. Vaikkakin pelaajahankinnat olivat tällä kaudella pääasiassa onnistuneita, jäi joukkueesta kuitenkin se kuuluisa jokin puuttumaan – osaltaan toki siitä syystä, että muutoksia tehtiin kauden aikana liian tiheällä tahdilla. Liian myöhään tehty valmentajanvaihdos vesitti lisäksi koko kauden menestyshaaveet, kun maaliskuun alussa saapunut Petri Matikainen oli auttamatta liian vaikeassa paikassa sen suhteen, että hän olisi saanut joukkueen kurssin käännettyä. Seurajohdolla on kasvojen pesun paikka tulevaa ajatellen.
