Oulussa odotukset tulevaa kautta kohtaan olivat korkealla ja syytä toiveikkuuteen oli rutkasti kesän vaihtuessa Liiga-syksyyn. Nousujohteisesti aina pronssille päättynyt edellinen kausi oli palauttanut uskon takaisin pohjoiseen muutaman vuoden taapertamisen jälkeen ja kesällä tehdyt hankinnat näyttivät ainakin paperilla loistorekryiltä. Puolustusvoittoisesta jääkiekosta oli lisäksi siirrytty modernimpaan hyökkäysrallatteluun, joten myös viihteen näkökulmasta Kärpät oli jännittävä seurantakohde kauteen lähdettäessä.
Sinänsä kelvollisen alun jälkeen korttitalo alkoi kuitenkin sortua liuska liuskalta päätyen aina karsintaviivan porteille asti. Loppukaudesta tehty valmentajanvaihdos ja Petri Matikaisen sisääntulo saivat nytkäytettyä ryhtiä juuri karsinnoilta välttymisen verran ylemmäs, mutta kesälomapaikalle päättynyt kausi on silti massiivinen pettymys pohjoisen petolaumalle.
Kauden onnistumiset
Näinkin epäonnistuneen kauden jälkeen varsinaiset onnistumiset ovat joukkueen osalta luonnollisesti melko vähissä.
Yksittäisiä onnistumisia tällä kaudella nähtiinkin lähinnä henkilökohtaisella tasolla. Ykkössentteriksi hankittu Michal Kovařčík oli kiistatta koko sarjan paras keskushyökkääjä ja tulivoimaisin ulkomaalaispelaaja, joka on hetkeen nähty Raksilassa. Uusista tulokkaista Reid Gardiner sekä Ben Tardif onnistuivat tuloksellisesti, kuten myös tähtihyökkääjä Teemu Turunen, joka päätti kautensa yli piste per -pistetahtiin. Eniten tasoaan valmentajanvaihdoksen jälkeen nosti puolestaan luottosentteriksi noussut Patrik Virta, jonka kausi oli muutoinkin ehdottomasti plusmerkkinen.
Muutoin mennyttä kautta on Kärppien osalta turhaa ja epärehellistäkin alkaa silottelemaan. Tietyssä mielessä kauden onnistumiseksi tai hopeareunukseksi voidaan jopa laskea se, että tämä kausi – jos mikään – ainakin ravistelee seurajohtoa myöten koko organisaatiota. Muutoksille on nimittäin kosolti syytä aina toimistosta kaukaloon asti.
Mikä meni pieleen
Jos kauden yksittäisiä onnistumisia on vaikeaa nostaa esiin, olivat epäonnistumisenkin kannalta yksittäiset syyt verrattain vähissä ja enemmänkin kyse oli kokonaisuuden sakkaamisesta. Näistä mainittavimpana tikun nokkaan voidaan kuitenkin nostaa auttamatta liian myöhään tehty valmentajanvaihdos. Jo pitkään oli selvää, ettei joukkueen pelaaminen Ville Mäntymaan johdolla ollut kehittymässä mihinkään, mutta päätöstä pantattiin silti maaliskuun alulle asti, kun runkosarjaa oli jäljellä enää viisi koitosta. Kenties aiemmin tehdyllä muutoksella olisi pystytty pelastamaan ainakin jonkunnäköinen pudotuspelipaikka.
Osittain koko joukkueen pelillisistä syistä, mutta myös omien otteidensa johdosta, tapetille voidaan nostaa myös helmikuuhun saakka pelannut joukkueen maalivahtiduo, jossa mukana olivat Tomi Karhunen ja Niclas Westerholm. Parivaljakko ei missään vaiheessa kautta yltänyt parhaimpaansa tai edes samalle tasolle kuin edelliskautena.
Tuore hankinta Damian Clara yritti parhaansa mukaan pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli, muttei kuitenkaan ehtinyt torjumaan joukkuetta takaisin pudotuspeliviivan ylle. Nuoren italiaisenkaan stinttiä Oulussa tosin tuskin jäädään kovin lämmöllä muistelemaan tai ainakin tuota ajanjaksoa jää vahvasti varjostamaan runkosarjan viimeisen ottelun kammottava yksilövirhe.
Jos taas haluaa analysoida kauden epäonnistumista syvemmän pohjavirtauksen kautta, on Kärpät tällä hetkellä hämmentävän kasvoton ja suunnaton organisaatio likipitäen kaikilla mittareilla mitattuna. Joukkueenrakennus tuntuu tempoilevalta, selkeää johtoryhmää ei ole saatu vakiinnutettua ja aiemmin menestyksekäs organisaatiokulttuurikin tuntuu lipuvan vuosi vuodelta vain kauemmas ja kauemmas.
Mitä seuraavaksi
Alavireisen kauden jälkeen pohjoisessa on luonnollisesti todellinen mietinnän paikka. Miksi joukkue alisuoriutui näin rajusti, vaikka sillä oli tilastollisestikin sarjan huippuyksilöitä kokoonpanossaan? Miksi joukkue ei onnistunut hitsautumaan yhteen ja annettiinko siihen kaikkien muutosten keskellä oikeastaan mahdollisuuttakaan? Mistä löydetään perijä kauan kadoksissa olleelle Lasse Kukkosen manttelille?
Sanomattakin on selvää, ettei tällaista mahalaskua ole varaa nähdä ensi kaudella. Kärppien tasoisen organisaation kuuluu olla vuodesta toiseen mestaruuskeskusteluissa eikä naama kalpeana pelkäämässä nurkan takana vaanivaa karsintapeikkoa. Järeätkin toimenpiteet ovat nyt enemmän kuin tervetulleita, jotta tämänkaltaista katastrofia ei jouduttaisi näkemään ensi vuonna uudestaan.
Tulevaisuuden valmennuskuvioista on riittänyt paljon spekulaatiota, mutta varsinaista informaatiota on ollut liikkeellä vähemmälti. Matikainen tuskin jatkaa joukkueen peräsimessä ensi kaudella. Jokin tilanteen rauhoittava ja kestävämpi ratkaisu myös penkin taakse olisi tilauksessa.
Hyökkäysrungosta uusiksi pyöräytetään osa pakasta, mutta kärkinimistä varmuudella ainakin Virta ja Tardif jatkavat joukkueessa myös ensi kaudella. Ykköspyssyjen Turusen sekä Gardinerin sopimuksissa on puolestaan optiot ensi kaudesta. Kapteeni Marko Anttila on jo ilmoittanut eläköitymisestään, joten kipparin suuret saappaat ovat täytettävissä ensi kauteen lähdettäessä.
Puolustuskalusto sen sijaan lanataan maan tasalle ja rakennetaan ensi syksyksi uudestaan. On vaikeaa nähdä Marcus Björkin jatkavan Suomen kamaralla saati Oulussa. Kokeneemmasta osastosta Atte Ohtamaan uranjatko on auki, joskin uran voi olettaa jatkuvan pohjoisessa, jos jossakin. Kauden laastarihankinnoista Ville Pokka ja Dominik Mašín jatkanevat pelejään toisaalla.
Maalivahtikysymys on tulevalle kaudelle polttava puheenaihe Perämeren rannalla. Kauden maalivahtitroikasta ainoastaan Karhunen on potentiaalinen jatkaja myös ensi kaudelle. Myöskään maalinsuulle jokin huipputason pitkäjänteisempi hankinta ei olisi pahitteeksi.
Nuoriso-osastolta ensi kaudelle suurempaa roolia on tarjolla erityisesti Maksim Korpimäelle, Arttu Alasiurualle sekä Arttu Paasolle, joiden kaikkien odotetaan ottavan kehitysaskelia tulevan kesän aikana. Erityisesti Alasiurualle voinee piirtää verrattain merkittävääkin hyökkäyksellistä roolia ensi kauden Kärppä-joukkueeseen.
Urheilujohtaja Mikko Myllykosken – tai kuka ikinä ensi kauden joukkueen kasaakin – suurin työsarka kesälle tulee olemaan todellisen ja ennen kaikkea yhtenäisemmän joukkueen kokoaminen. Kuten on huomattu, pelkällä rahalla ei näköjään päästä aina edes kesälomapaikkaa pidemmälle, ja joukkueen roolitusten miettiminen ja siinä onnistuminen on eittämättä ainakin yhtä tärkeä elementti joukkueen kasaamisessa kuin sinänsä hyvien pelaajien hankinnat.
