Kurinpitäjien linjasta, SaiPan tulevaisuuden tärkeistä nimistä ja Pelicansin toiminnasta ovat väittämässä tällä viikolla Harri-Pekka Pietikäinen, Juha Oinonen, Niko Välkepinta, Samuli Huikuri ja Santeri Nousjoki.
Dominik Mašínin törkytemppu oli kauden pahin rimanalitus, joka olisi ansainnut enemmän kuin neljän ottelun pannan
Pietikäinen: Periaatteessa en ole tästä eri mieltä, mutta pidän kurinpidon ratkaisua silti yläkanttiin osuneena. Mašínin tönäisy oli raukkamainen ja sen seuraukset olisivat voineet olla vakavammat.
Kyseessä oli silti hyvin perinteinen maalinedusnujakka, joka tapahtui nopeasti ja ryöpsähtäneen tunteen vallassa. Nathan Schnarrin kypärän irrotessa Mašínin olisi pitänyt ymmärtää päästää tilanteesta irti. Mitä ilmeisimmin sen enempää ajattelematta hän silti tönäisi vielä sen ratkaisevan yhden kerran. Typerä ja vastuuton teko, mutta ei erityisen suunnitelmallinen.
Toki, mikäli Schnarrin takaraivoon olisi tullut näkyvä haava, puhuttaisiin jo lähelle kaksinumeroisesta pelikiellosta. Siinä mielessä nämä ovat pienestä kiinni. Näkisin silti, että pelikiellon pituus on ennemmin ennakkotapaus vastaavien varalle kuin niinkään suora kannanotto Mašinin töytäisyn tahalliseen vahingoittamistarkoitukseen.
Oinonen: Riippuu täysin näkökulmasta. Jos vertaa AHL:n täysin epäonnistuneeseen kurinpitopäätökseen, jossa potentiaalisesti hengenvaarallisesta kuristamisesta selvisi vain kolmen ottelun pelikiellolla, Mašínin saama sanktio vaikuttaa jopa jämäkältä.
Kotoisen kurinpitodelegaation onnistumisesta ei kuitenkaan jää jäljelle edes muistoa, kun “raukkamaisesta lyönnistä tilanteen ollessa jo rauhoittunut” saa saman sanktion kuin Valtteri Lipiäinen, jonka piittaamattomaksi vastustajan vaarantamiseksi tulkittu taklaus oli sentään aktiivinen pelitilanne.
Vauhdikkaassa pelitilanteessa joskus sattuu ja tapahtuu, mutta Mašínilla oli riittävästi aikaa havainnoida, ettei Schnarrilla ollut kypärää päässään ja JYP-hyökkääjä oli muutenkin haavoittuvassa asemassa.
Siitä huolimatta Mašín vielä parin sekunnin tauon jälkeen erikseen tuuppasi Schnarrin paljasta päätä kohti jäätä, mitä voi pitää merkittävästi piittaamattomampana tekona.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kurinpitodelegaation argumentit ja päätös ovat ristiriidassa. Mašínin kohdalla perusteina olivat muun muassa raukkamainen lyönti, teolla on piittaamattomasti ja halpamaisesti vaarannettu vastustajan pelaajaa sekä se, että teko on tehty selvästi pelin katkaisun jälkeen ja jälkitilanteenkin ollessa jo rauhoittunut.
En puolustele pelitilanteissa tapahtuneita sääntöjen vastaisia ja vaarallisia taklauksia, mutta pidän Mašínin tekoa rangaistavampana.
SaiPan kannalta Harri Ahon jatko on olennaisempi kuin Raimo Helmisen
Pietikäinen: Ehdottomasti samaa mieltä.
Helminen on toki saanut ansaittua suitsutusta alkukauden tuloksista, mutta hänen esihenkilönä olevan Ahon panos on merkittävämpi. Ja se korostuu, mitä pidemmälle SaiPan nousu kantaa – eikä itseasiassa kaadu myöskään, mikäli joukkueen lento katkeaisi tällä kaudella lyhyeen.
Ahon tapauksessa kyse on pidemmästä jatkumosta, joka ei pääty Helmisen siirtyessä jossain vaiheessa muualle. Oulussa tehty pitkäjänteinen työ toimintakulttuurin ja arjen harjoittelun osalta tuotti tulosta, kunnes homma väsähti. Viimeisinä kausina Ahon pelaajahankinnat eivät kaikin puolin onnistuneet.
Alku SaiPassa on näyttänyt tuoneen virkeyttä myös Ahoon itseensä. Joukkueen hankinnat ovat osoittautuneet hyviksi ja Lappeenrannassa on pitkästä aikaa kunnon tekemisen meininki. Nyt luodaan pohjaa sille, että SaiPan ei tarvitse tulevaisuudessa palata pahnanpohjimmaiseksi, vaikka se ei mitaleista järjestäen taistelisikaan.
Raipe puhaltaa porukkaan itseluottamusta, mutta todellinen pohjanvalaja on Aho – ja siksi SaiPalle Helmistä tärkeämpi.
Välkepinta: Olen osittain eri mieltä siitä syystä, ettei asia ole näin yksiselitteinen.
Aholle kirjattiin valmennuksen tapaan vain vuoden jatkosopimus, sillä urheilujohtajalle epätyypillisestä määräaikaisesta sopimuksesta käytettiin optiovuosi. Yksittäinen lisäkausi tässä työssä ei mielestäni teekään merkittävää muutosta SaiPan pitkäjänteiseen tulevaisuuteen. On mahdotonta sanoa tässä kohtaa, jatkaako Aho sen pidempään Lappeenrannassa, vaikka nyt näyttääkin erityisen hyvältä.
Helmisen jatkosopimuksella voi siis olla aivan yhtä suuri vaikutus SaiPan ensi ja tulevien kausien joukkueisiin, koska pelaajia kiinnostaa kuitenkin joukkueen päävalmentaja, vaikka urheilujohtaja kartoittaisi ja värväisi heitä.
Organisaation tulevaisuus on riippuvainen myös toimitusjohtaja Jani Valkeapäästä, jolla on nyt hyvä mahdollisuus tehdä tiliä joukkueen menestyksen ansiosta. Tulovirtoja SaiPa tarvitsee jatkossakin, joten myynnin on oltava kunnossa.
Tulevaisuuskontekstissa ei sovi myöskään unohtaa uusien omistajien ja hallituksen puheenjohtajan Jussi Turusen ruutua. Omistajien mahdollistama positiivinen muutos on merkittävä signaali niin Liigalle kuin Lappeenrannan kaupungille itselleen alueen kiekkokulttuurista. Pitkällä aikajänteellä brändillä ja imagolla voi olla suuri merkitys.
SaiPan pitkäjänteisempi pohjanvalaja voikin näin ollen olla aivan joku muu.
Ehkä olennaisinta molemmissa jatkosopimuksissa on kuitenkin se, että Aho ja Helminen tulevat omien sanojensa mukaankin hyvin toimeen, mikä lupaa hyvää ainakin lappeenrantalaisjoukkueen lähitulevaisuuteen.
Pelicans näyttää, että Lahdessa ei kumarreta ketään eikä mitään − mutta auttaako se kaukalossa
Huikuri: Lahden Pelicans yrittää kääntää kurssiaan sekä kentällä että kannattajien keskuudessa. Ensin lyötiin ilmoille lukijasta riippuen enemmän vai vähemmän mauton vihjailu Miro Karjalaisen alkoholinkäytöstä ja sitten hankittiin maalivahtiosastolle tuttu kaveri Tšekinmaalta.
Patrik Bartošák on kieltämättä ollut aiemmilla visiiteillään vahvistus kaukalossa, mutta muilla elämänalueilla ei sitten olekaan kulkenut niin nappiin. On ollut rattijuopumusta ja pahoinpitelyitä pariinkin otteeseen, mutta tämä ei näytä Lahessa haittaavan.
Kesällä 2022 Pelicansin toimitusjohtaja Lauri Pöyhönen kommentoi Bartošákin toilailujen olevan pelaajan yksityiselämää ja että "ihmiset on ihmisiä". Myöskään Michal Jordánin hankintaa ei koettu ongelmallisena KHL-historiasta huolimatta.
Näitä taustoja sekä Lahti vs. Everybody -asennetta vasten näyttääkin lähes sopivalta, että uusvanhaa hankintaa kuvaillaan maalivahtilegendaksi. Sen sijaan on hankala tietää, ollaanko toimistolla tosissaan vai kieli poskessa, kun Bartošákista sanotaan, että hän asettaa korkeat standardit niin itselleen kuin joukkuetovereilleen.
Mukaan saadaan myös palanen perinteistä kiekkojargonia kaukalon ulkopuolella mukavasta jätkästä, sillä hän on kopissa yhteishengen kohottaja – letkeä ja supliikki kaveri, joka kannustaa joukkuetta ja vaatii paljon sekä itseltään että muilta, kertoilee maalivahtivalmentaja Toni Pasuri.
Isku-areenan uumenissa vaikutetaan kuitenkin välittävän vain urheilullisesta menestyksestä ja, erästä somevaikuttajaa vapaasti lainaten, annetaan hanhinaamojen kaakattaa. Viimeinen nauraja nähdään keväällä, mutta pelillisesti Pelicans tulee hankinnasta vahvistumaan.
Nousjoki: Olen asiasta kyllä jokseenkin eri mieltä.
Vaikka Pelicansin ruotsalaisvahti Olof Lindbom ja Lahden oma kasvatti Jasper Patrikainen ovat pelanneet odotuksiin nähden hyvin keskinkertaisesti vajaan kolmen päästetyn maalin keskiarvoillaan, ei maalivahtiosasto ole yksin syyllinen joukkueen häntäpään sijoitukselle.
Jokaisen neljän kentän peli-ilme on ollut koko syksyn hyvin ailahtelevaa, pahimmillaan jo kauheaa katsottavaa. Kun peli ei kulje, omista ei päästä hyökkäysalueelle kuin yksinyrittämällä. Estettävissä olevia omia virheitä on sattunut aivan liikaa sekä vanhoille tähtinimille että uusille vahvistuksille.
Omassa päässä Bartošákin kaltainen hyväksi havaittu torjuja pystyy tarjoamaan muutaman lisäpelastuksen joukkueelleen, mutta isoa kuvaa hän tuskin muuttaa yksin. Lisäksi yhtälössä suurena muuttajana on myös paluumuuttajan muut edesottamukset, jotka voivat heijastua koppiin ei-toivotulla tavalla.
Onnistuessaan tolppien välissä tšekkivahti voi käynnistää myönteisen kehityskulun lahtelaisjoukkueessa, mutta tähän skenaarioon Pelicans tarvitsee jokaisen pelaajansa täyden panoksen. Koko joukkueen sekä valmennuksen tulee muuttaa tekemistään ja alkaa taas taistella jokaisessa vaihdossa samalla sykkeellä kuin viimeisinä kahtena keväänä.
Toinen kysymys on, ovatko uusvanhat "legendat" aina parhaimpia hankintoja. Viime keväänä Juhamatti Aaltonen ja Ben Blood näyttivät hyviltä vain Pelicansin mainostiimin kannalta, kun taas Ryan Lasch ja Iikka Kangasniemi loistavat edelleen turkoosipaidassa. Aika näyttää, kumpaan koriin Bartošák joutuu tai pääsee.
