Säästetään lukijat runoilulta tällä viikolla ja hypätään kohtalaisen suoraviivaisesti suoraan asiaan, sillä kerrankin itse peli on keskiössä NHL:n johtajuusongelmien, julkisten itsensänolaamisten ja kurinpitosekoilujen sijaan. Tällä kertaa ei myöskään kutsuta ketään kenenkään opettajaksi.
Väiteosiossa nähdään uusi tulokas, kun nuori ja lupaava Veeti Välimäki hyppää ensimmäistä kertaa kaukaloon kyseisen juttutyypin muodossa. Lukijoiden silmäluomien tavallisen raskauden säilyttämiseksi Välimäen aisapariksi hyppää formaattia aiemmin lukeneille jo tutuksi tullut Leevi Kiesiläinen.
Connor Ingram riittää viemään Coyotesin pudotuspeleihin
Välimäki: En näe mitään syytä, että miksi ei. Läntinen konferenssi on tasoltaan heikko, eikä Coyotesin pudotuspelipaikkaa uhkaa kovinkaan moni joukkue. Connor Ingram sen sijaan on alkukauden pelannut kuin huippuvuosien Dominik Hasek konsanaan, joten todennäköisenä voidaan pitää tason laskua.
Coyotesin joukkue alkaa vihdoin ulosmittaamaan jo vuosien ajan piilossa ollutta potentiaalia. Viimeinen puuttuva palanen on ollut maalivahti, ja Ingram taipuu muottiin täydellisesti. Aiemmilla kausilla Ingram ei vielä ollut pudotuspelijoukkueen ykkösmaalivahdin tasolla, mutta viime kausi antoi jo esimakua tulevasta. Maalivahdin parasta ikää lähestyessä Ingram on pompannut jämäveskarin roolista tukevasti kohti ykkösvahdin viittaa.
Ingram vie siis Coyotesin pudotuspeleihin, mutta henkilökohtainen taso laskee kauden mittaan, eikä hän kauden loputtua ole enää maalivahtien tilastojen kärkipäässä. Coyotesin muutaman vuoden kuiva kausi katkeaa tähän kauteen, ja 5 000-paikkaisella Mullet Arenalla pelataan pudotuspelejä.
Kiesiläinen: Ingramin numerot ovat tällä hetkellä taivaallisia: 15 ottelua, 93-prosenttisesti kiekot kiinni ja 2,23 päästettyä maalia ottelua kohden. Mukaan mahtuu myös kaksi nollapeliä. Nuo numerot riittävät pudotuspeleihin lähes joukkueessa kuin joukkueessa.
Ingramin urasta NHL:ssä on vielä niin vähän otantaa, että on mahdotonta vetää johtopäätöksiä hänen todellisesta tasostaan. Pelaajan todellisen tason sanotaan kuitenkin yleensä olevan korkeimman huipun ja matalimman pohjan välimaastossa ja tällä huipulla Ingram asettaa tasoaan hyvin korkealle.
Coyotesin alun kupla ei ole puhjennut mihinkään ja se pystyy edelleen taistelemaan uskottavasti pudotuspelipaikasta. Ingram tarjoaa kaiken mahdollisen tukensa, joten katseet kääntyvät seuraavaksi maalivahdin ja puolustuksen yhteistyöhön. Coyotes on siitä onnellisessa asemassa, että sen alapuolella on vain kriisiseuroja tai teeskentelijöitä.
Samalla sillä ei ole asiaa yhtäkään sijaa lännen seitsemättä pudotuspelipaikkaa korkeammalle, joten aavikolla eletään sormet ristissä ja toivotaan, ettei mikään muutu. Joka tapauksessa maalivahtipeli on nyt seurassa riittävällä tasolla ja kuka tietää, vaikka Ingram nousisi NHL:n seuraavaksi tähtimaalivahdiksi.
Kaksi puolustajaa tulee rikkomaan 100 pisteen rajan
Välimäki: Nyt jos koskaan on sen aika. 100 pisteen raja on rikottu vain yhteensä 15 kertaa, mutta ei kertaakaan kahdesti saman kauden aikana. Tällä hetkellä Quinn Hughes ja Cale Makar ovat molemmat tasaisella tahdilla matkalla yli 110 pisteen kauteen.
Erik Karlsson rikkoi viime kaudella rajapyykin ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella, mutta tällä kaudella tahti on hiipunut Penguinsissa. Uuden sukupolven virtuoosit Hughes ja Makar ottavat valtikan ikääntyvältä Karlssonilta ja hallitsevat sarjaa seuraavat kymmenen vuotta.
Makar osoittaa loppukauden aikana sen, miksi hän on nykyajan Bobby Orr, ja saavuttaa pysyessään terveenä 100 pistettä suhteellisen helposti. Hughesille tämä on isompi haaste, mutta uskon tuoreen Canucks-kapteenin yltävän juuri ja juuri sataan pisteeseen hyvän alkukauden turvin.
Kiesiläinen: Hyvä hyökkäävä puolustaja tuntuu olevan nykypäivän NHL:ssä jonkin sortin vastaansanomaton voima. Kun osalla joukkueista on käytössään puolustajia, jotka hyökkäävät tähtihyökkääjän tasolla, olisi maalaisjärkinen ratkaisu heidän pois sulkemiseensa peluuttaa heitä vastaan hyökkääjiä, jotka puolustavat yhtä laadukkaasti kuin hyvät puolustavat puolustajat.
Sellaisia ei tule itselleni kovin montaa mieleen. Heitä toki tulee tulevaisuudessa olemaan, mutta tällä hetkellä Makarin ja Hughesin kaltaisille pelaajille ei ole vastalääkettä. Jääkiekko kehittyy kovaa vauhtia kohti täysin pelipaikatonta järjestelmää, ja tulevaisuudessa rakenteet, kuten kolmen hyökkääjän hyökkäysketjut tai pakkiparit, tulevat jäämään kokonaan unholaan.
Kuitenkin niin kauan kuin pelataan vanhaan tyylin kolmella hyökkääjällä ja kahdella puolustajalla, on tämän tyylisten pelaajien aika loistaa ja ottaa ilmaisesta lounaastaan kaikki irti. Terveinä pysyessään molemmat rikkovat 100 pisteen rajan helposti ja se on vasta ensimmäinen askel kohti heidän todellisia pistepotentiaalejaan.
Mikael Granlund kaupataan kolmannen kahden vuoden sisään
Välimäki: Ei kaupata. Mikael Granlundin viiden miljoonan vuositulot takaava sopimus kestää vielä ensi kauden loppuun, joten tällä sopimuksella ei ole ottajia mahdollisissa pudotuspelijoukkueissa. Granlundin otteet ovat parantuneet roimasti viime peleissä, mutta nykyisellään sopimusta ei huoli kukaan. Sharksilla ei myöskään ole mitään syytä päästä väkisin eroon Granlundista, sillä mestaruudesta joukkue ei tule hetkeen taistelemaan. Granlundin sopimus on hyvää palkkakaton nostatusta, vaikka hailaumalla ei olekaan ongelmana palkkakaton alaraja Chicago Blackhawksin tyyliin.
Granlund pysyy sopimuksensa loppuun saakka Kalifornian lämmössä. Jääkiekosta nauttiminen Sharksin kaltaisessa heittopussissa voi olla haastavaa, mutta ainakin Granlund hymyilee matkalla pankkiin.
Kiesiläinen: Granlundin lapa on ollut erittäin kuuma lähiviikkoina ja on syytä alkaa pohtimaan, olisiko hänelle käyttöä muualla NHL:ssä. Hänen palkkansa on toki kallis ja takuita tämän hetkisestä tasosta ei ole, mutta tilanne muuttuu nopeasti, jos hänen pistevireensä jatkuu.
Granlundin siirtoa puoltaa muutama seikka. NHL:ssä arvostetaan kokemusta ja sitä Granlundilla on. Samaan aikaan iän puolesta pelivuosia saattaa vielä olla muutamia jäljellä. Vahva tai edes kohtalainen pistetuotanto nostaisi myös hänen osakettaan joukkueissa, jotka kaipaavat lisää pelintekokykyä ja monipuolisuutta syvyyteensä.
Viittä miljoonaa ei yksikään joukkue Sharksia lukuun ottamatta suostu Granlundin takia palkkakatostaan urhaamaan, mutta entä jos Sharks pitää puolet? Hänen sopimuksensa päättyy ensi kauden jälkeen, eikä Sharks tule todellakaan olemaan silloin tilanteessa, jossa 2,5 miljoonaa tyhjää palkkakattorasitetta liikuttaisi joukkuetta suuntaan tai toiseen. Samalla se voi saada jotakin, mistä se oikeasti hyötyy eli varausvuoroja tai jo varattuja nuoria pelaajia.
Granlundin vireen jatkuessa Sharksilla on tarjota kokenut, monipuolinen ja pisteiden tekoon kykenevä syvyyshyökkääjä pienellä palkkakattorasitteella. Mestarijoukkueen rakennuspalasesta ei Granlundin kohdalla enää puhuta, mutta pudotuspeleissä kamppailevilta GMiltä on nähty kyseenalaisempiakin ratkaisuja. Jostakin etu on kuitenkin yritettävä kaivaa ja kilpailu on kovaa.
Kings on mestarisuosikki numero yksi
Välimäki: Nyt on Kingsin aika. Kings on ollut alkukauden yksi parhaimmista joukkueista koko sarjassa kaatamalla esimerkiksi Avalanchen, Maple Leafsin, Golden Knightsin sekä Panthersin. Maalivahti Cam Talbot on osoittanut kykenevänsä uskottavaan maalivahtipeliin, mikä on elintärkeää mestaruusparaatista haaveiltaessa.
Quinton Byfield alkaa vihdoin lunastamaan kakkosvarauksen odotuksiaan, Adrian Kempe pelaa elämänsä kautta ja Trevor Moore tykittää 30 maalia tällä kaudella rikki. Näillä eväillä Los Angelesin kuninkaat porskuttavat pitkälle kevääseen.
Joukkueen leveydestä kertoo muun muassa se, että joukkueella on varaa heittää kolmoskenttään Pierre-Luc Duboisin kaltaisia nimiä. Kings on tällä hetkellä sarjan paras joukkue. Anže Kopitar ja Drew Doughty saavat "last dancensa" ja päättävät kevään kolmansiin sormuksiinsa.
Kiesiläinen: Näen ehdottomasti, mistä tämä kumpuaa, mutta Kingsin paketti ei ole valmis vielä. En pidä myöskään Talbotin merkitystä niin valtavana. Kings on parin viime kauden aikana todistanut pystyvänsä kairaamaan itsensä pudotuspeleihin vaikka sarjan huonoimmalla maalivahtipelaamisella ja Avalanche ja Golden Knigths ovat todistaneet, että nykypäivän jääkiekossa ei tarvitse supertähteä tolppien väliin voittaakseen.
Tarpeeksi monipuolisella ja toimivalla viisikolla on mahdollista hallita peliä ja suojella maalivahtiaan tavalla, joka muuttaa pelipaikan lajin merkityksellisimmästä sellaiseksi, jonka voi hoitaa kuka tahansa varusteet omistava. Toki Talbot ansaitsee silti kaikki saamansa kehut. Hänen suurin tehtävänsä on joukkueensa pelastamisen sijaan varmistaa, ettei pilaa onnistunutta kokonaisuutta omilla kohelluksillaan ja siinä hän on toistaiseksi onnistunut hienosti.
Kingsillä on mahdollisesti NHL:n paras kahden suunnan keskushyökkääjistö, mikä varmistaa pelin hallinnan nimenomaan vastustajan kurissa pitämisen kautta. Kingsiä vastaan lauotaan tasaviisikoin kaikkein vähiten koko sarjassa ja joukkue on dominoiva omalla maalinedustallaan. Kingsin puolustuspelaaminen on jotakin hetkeen kuulumatonta ja se tulee olemaan keväällä valttia.
Ongelmat tulevat kuitenkin esiin hyökkäyspään tuotannossa. Pudotuspeleissä ottelukohtainen maalimäärä laskee aina merkittävästi verraten runkosarjaan, joten runkosarjassa vain kohtalaisella tehokkuudella ja luovuudella hyökkäävälle Kingsille on ennustettavissa ongelmia. Joukkueen johdolla onkin nyt ongelma, nimittäin se, mistä kaivaa pelitapaan sopiva ja puolustamiseen yhtälailla sitoutunut vahvistus, joka tuo samalla muihin joukkueisiin nähden merkittävää etua hyökkäyssuuntaan?
Tilaa kyseiselle hankinnalle luulisi löytyvän, sillä Kingsin toisessa ja kolmannessa ketjussa on profiililtaan matalampien ketjujen pelaajia. Merkittävä vahvistus hyökkäyspäähän on kuitenkin Kingsin kannalta välttämätön, sillä tällä hetkellä joukkueen kyseisen alueen kapeus tulee lopettamaan heidän pudotuspelikeväänsä kahden ensimmäisen kierroksen aikana.
Hamiltonin loukkaantuminen on Devilsin kuoleman suudelma
Välimäki: Eri mieltä. Dougie Hamilton on iso palanen paholaisten puolustuksessa, mutta ei kaikki kaikessa. Joukkue osoitti viime runkosarjassa olevansa leveä ja laadukas, eikä heikko alkukausi meinaa vielä mitään. Hamiltoninkaan kanssa peli ei kulkenut, joten parhaimmillaan Hamiltonin loukkaantuminen oli läpsäisy poskelle, joka herättää porukan tähän kauteen.
Joukkueen molemmat maalivahdit ovat alisuorittaneet roimalla kädellä, eikä se voi jatkua ikuisesti, ellei seuran nimi ole Edmonton Oilers. Vähintään toisen maalivahdeista pitää herätä. Tähän ei auta Hamilton, ei terveenä eikä varsinkaan sairastuvasta.
Devils nousee pudotuspeleihin kohtalaisen helposti, ja Hamiltonia paikkaa hyvin Hughesin veljeskatraan nuorin painos Luke. Luke Hughes on myös ainoa, joka voisi edes teoriassa haastaa Connor Bedardia vuoden tulokkaalle jaettavasta Calder trophysta.
Kiesiläinen: Hamiltonin loukkaantuminen on Devilsille isku palleaan. Uskokaa tai älkää, Devils on tosiasiassa puolustanut tällä kaudella hyvin. Devilsin maalivahdit ovat kuitenkin, kuten kolleganikin toteaa, omalla sähläämisellään kampittaneet joukkueen tekemistä. Hamiltonin poissaolo tuskin vaikuttaa puolustuksellisiin asioihin liikaa, mutta eräs toinen pelin osa-alue tulee kärsimään suuresti.
Devilsin hyökkäyskalusto on nimittäin käynnistänyt profiiliinsa nähden kautensa todella yskien ja joukkueen johtavan kiekollisen puolustajan tippuminen pois pelistä ei voi olla hankaloittamatta tilannetta.
Hamiltonin poistuessa paikalta ruutua avautuu toki Hughesille, jota pidetään organisaation kiekollisen puolustuksen tulevaisuuden kulmakivenä. Hughesin ongelma tässä vaiheessa hänen uraansa on kuitenkin se, että hänellä on taipumus joutua erittäin epäterveellisiin fyysisiin tilanteisiin ja peliajan kasvaessa riski lentää vaakatasossa rinta edellä laitoihin jo kolmatta kertaa kuluvan kauden aikana kasvaa huomattavasti.
Devils ui tai uppoaa nyt riippuen Hughesin kyvystä suojella itseään ja uransa ensimmäisen NHL-ottelun Hamiltonin loukkaantumisen ansiosta jo nyt saaneen Šimon Nemecin asettumisesta sarjaan. Ensimmäinen peli sujui nuorelta slovakialaiselta mallikkaasti kahden syöttöpisteen saattelemana, vaikka Devils taipuikin yllättävään 6–3-tappioon sarjan heikoimmalle joukkueelle eli Sharksille.
Devilsin kiekollisessa puolustuksessa on potentiaalia, mutta toistaiseksi yksinkertaisesti liikaa kysymysmerkkejä. Devils tarvitsee Hamiltonin takaisin mahdollisimman nopeasti.
