Kuopion KalPasta Helsinkiin ja sitten maailmalle lähtenyt Sami Kapanen ehti lyödä itsensä SM-liigassa ja maajoukkueissa läpi ennen pääsyään NHL:ään. Kapanen ehdittiin ohittaa NHL-pelaajaksi pienen kokonsa takia useamman varaustilaisuuden verran, kunnes Whalers varasi suomalaisen 22-vuotiaan 87. vuorolla vuonna 1995, Suomen historiallisen MM-kullan jälkeen. Se oli hyvä kesä Kapaselle. 176-senttisen Kapasen aseet olivat erinomainen luistelunopeus, hyvä kiekollinen peli ja mukautuminen erilaisiin rooleihin, jopa erilaisille pelipaikoille.
Syksyllä Kapanen muutti Pohjois-Amerikkaan. Harjoitusleirillä saatu vakava vamma oli kuitenkin pilata Kapasen kauden, ja huonommassa tapauksessa se olisi saattanut olla jopa uran päättävä. Leukaan osunut taklaajan polvi aiheutti aivovamman ja verenvuodon aivojen takalohkoon, minkä seurauksena verta vuoti myös selkärangan ympäristöön.
Kapanen kuntoutui kuitenkin lopulta pelaamaan 63 ottelua NHL:n ja AHL:n välillä. Pelit Whalersissa sujuivat kohtalaisesti, mutta seuraavan askeleen NHL-tähdeksi hän otti vasta organisaation siirtyessä Raleighiin.
Ei myyty pelaajaa, vaan seura
Kapasen toinen kausi Whalersissa oli jo selkeästi parempi. Hän, Brendan Shanahan -kaupalla hankittu Keith Primeau ja nuori Jeff O'Neill muodostivat hyvin roolitetun kakkosketjun.
Kyseinen kausi jäi valitettavasti Whalersin viimeiseksi, kun seura muutti Raleighiin. Vuonna 1994 seuran pääomistuksen hankkinut Peter Karmanos hehkutti siirtoa uutena mahdollisuutena ja asiana, joka parantaisi ihmisten elämänlaatua. Karmanos myös nimesi uuden seuran, ikonisesta Whalersista tuli Carolina Hurricanes.
Todellisuudessa uudessa kotikaupungissa ei tuolloin vielä ollut edes riittävän tasokasta kotiareenaa. Koko seura oli huonosti näkyvissä uudessa kotikaupungissa.
– Kaksi ensimmäistä vuotta harjoittelimme olympiakoon kaukalossa ja pelasimme NHL-koon kaukalossa, joka oli vajaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Olivathan ne melko haastavat olosuhteet. Siinä vaiheessa oma NHL-ura oli kuitenkin niin alkuvaiheessa, ettei se haitannut. Olin niin innoissani siitä, että sain pelata, Kapanen muisteli vuonna 2018.
Paul Mauricen opissa
Kapasen uusi kotiyleisö ei ollut kaikkein perehtyineintä jääkiekkoväkeä. Eikä sitä aina ollut, sillä Greensboro-vuosien aikana matkaa varsinaiseen kotikaupunkiin oli niin paljon, että halli täyttyi usein enemmän vieraskannattajista. Tämä oli jokseenkin irvokasta, sillä Whalersista luopumisen taustalla olivat juuri liian pieneen markkina-alueeseen, halliin ja yleisömääriin liittyneet vaikeudet.
Kapanen ja Hurricanes kuitenkin menivät eteenpäin. Suuren kiitoksen menestyksestään Kapanen on lausunut vuonna 2024 Florida Panthersin Stanley Cupiin johdattaneelle Paul Mauricelle. Kanadalaisvalmentaja oli vain 28-vuotias noustessaan apuvalmentajasta päävalmentajaksi Kapasen ensimmäisellä kaudella. Yhteiselo jatkui melkein Kapasen vuoden 2003 pelaajasiirtoon asti.
– Mauricella oli alusta asti suuri vaikutus oman urani kehitykseen. Kun selviydyin loukkaantumisestani ja kuntoutin itseni pelaamalla hyvää kiekkoa farmissa, vakuutti se.hänet ja sain uuden mahdollisuuden, kertoi Kapanen vuonna 2018.
– "Mo" peluutti alkuun säästeliäästi, mutta oli hyvin tukeva ja kannustava, ja jo ensimmäisen kauden lopulla pääsin kokeilemaan hieman isommilla minuuteilla, kertoi Kapanen vuonna 2018.
Hurricanesissa pelaaminen Primeaun ketjussa sai jatkoa. Siellä toiselle laidalle saatiin voimahyökkääjä Gary Roberts, joka oli toipunut vaikeasta niskavammasta ja pitkästä poissaolosta taas kovaan kuntoon.
Kun Primeau jätti seuran vuonna 1999, löysi tehoja etsinyt Maurice ykkösketjulle tehot muodossa Kapanen - Ron Francis - Bates Battaglia. Monipuolisempana pelintekijänä tunnettu legendaarinen Francis loi Kapaselle monipuolisemmin tavoin paikkoja, ja Kapanen kiitti niistä.
1999 tehdyssä Hockey Newsin haastattelussa valotettiin myös suhdetta Samin isän Hannu Kapasen kanssa. Isä ei pystynyt katsomaan poikansa pelejä kaapeli-tv:n tai satelliitin kautta, mutta Sami lähetti hänelle VHS-nauhoja katseltavaksi.
– Aina kun minulla on vaikeaa, hän sanoo etten luistele tarpeeksi, tai että ajattelen liikaa. Hän sanoo, että minun pitäisi luottaa vaistoihini ja vain pelata. Tiedän, että jääkiekon pitää olla hauskaa, joten minun pitää ottaa taas rennosti ja pitää hauskaa. Toivottavasti se auttaa.
Kapasen omat pistemäärät nousivat Hurricanesissa ja tuottivat kaksi tähdistöottelun paikkaa. Siellä suomalainen voitti päälle luistelunopeuskisat. Runkosarjassa 20 maalin raja meni rikki viisi kertaa peräkkäin. Myös joukkue alkoi menestyä paremmin. Se pääsi pudotuspeleihin keväällä 1999 ja 2001.
Pelaajasiirto ja Philadelphia Flyersissa monipuolisemmaksi
Kausi 2001–02 oli Kapasen NHL-uran tehokkain, kun suomalainen keräsi kauden aikana tehot 27+42=69.
– Sain kerrankin vahvat MM-kisat ja kunnon pisteidentekijän roolin, ja kaikki lähti natsaamaan. Tulin hirmu aikaisin Raleighiin paikalle. 4–6 viikkoa ennen harjoitusleirin alkua tuli paljon perheitä paikalle, kun koulut alkoivat ja moni osallistui vapaaehtoisiin treeneihin. En varmaan ollut koskaan vetänyt niin kovaa kuusiviikkoista treeneissä, Kapanen kertoi vuonna 2018.
Vuodenvaihteessa Kapanen keikkui jopa pistepörssin kärkipaikoilla. Pelaaminen meni jonkin verran yliyrittämisen puolelle, mutta lopputulos oli mairitteleva. Myös joukkue teki siihen mennessä parhaan tuloksensa.
Hurricanes painoi Arturs Irben ja Ron Francisin johdolla suhteellisen nimettömällä porukalla aina Stanley Cup -finaaliin asti. Siellä seinä nousi vastaan miljonäärikerho Detroit Red Wingsiä vastaan. Hurricanesin aika ei ollut vielä.
– Maurice loi joka tapauksessa tuolla kaudella itselleen sateentekijän roolin ja tiettyä uskottavuutta, kehui Kapanen entistä valmentajaansa vuonna 2018.
– Hän pumppasi renkaitamme, kouli ja teki meistä parempia. Hänen kommunikaationsa oli modernia jo 90-luvulla, kun NHL:ssä oli paljon ainoana auktoriteettina toimivia valmentajia.
Kaudella 2002–03 odotukset kasvoivat entisestään, mutta tehot heikkenivät. Koko Hurricanes kyykkäsi ja teki useita pelaajakauppoja. Kun 43 ottelun jälkeen kasassa oli vain 18 pistettä, Hurricanes painoi jonkinlaista paniikkinappulaa kauppaamalla suomalaisen Ryan Bastin kanssa Flyersiin. Kun vaihdossa tulivat Pavel Brendl ja Bruno St. Jacques, arvaavat vähemmän Kapasen kausiin perehtyneetkin, että Hurricanes ei onnistunut pelaajakaupassa.
Kapasen tehopisteet eivät enää palanneet entiselle tasolleen, mutta suomalainen kehittyi kahden suunnan roolissaan paremmaksi. Seura selvisi Kapasen kausien aikana kaksi kertaa konferenssifinaaliin.
Paluu kotiin
Kapanen pelasi Flyersissa yhteensä viidellä kaudella, kun työsulku 2004–05 keskeytti NHL-urakan ja suomalainen pelasi kotikonnuillaan Mestiksen KalPassa. Kausi oli kotiyleisölle ikimuistoinen, kun Mestis-tähtien rinnalla viilettivät Kapanen, tuolloin Predatorsissa isoon rooliin nousua tehnyt Kimmo Timonen sekä Adam Hall. Kapasen pelit jäivät kymmeneen, Hall pelasi 36 ja Timonen 12 ottelua.
Kolme vuotta myöhemmin oli uuden kotiinpaluun aika, tällä kertaa lopullisesti. Kapasen viimeiseksi kaudeksi NHL:ssä jäi kausi 2007–08. Siitä alkoi uusi ja vielä erittäin tehokas kierros SM-liigan supertähtenä. Tehot olivat tallella ja Kapanen kannatteli joukkuettaan useammalla kaudella myös pudotuspeleissä.
Pelaajauransa Kapanen lopetti onnellisten tähtien alla, kun hän ehti pelata samassa joukkueessa myös poikansa Kasperin kanssa.
