25. Roope Hintz
Nokian Pyryn kasvatti, hyökkääjä Roope Hintz tutustui Pohjois-Amerikan kaukaloihin jo kaudella 2012–13. Tuolloin 16-vuotiaana hän kiekkoili 20 ottelua Tampa Bay Juniorsissa EmJHL-sarjassa ja kaksi ottelua Bismarck Bobcatsissa NAHL:ssä.
Ensiesiintymisensä Liiga-kaukalossa Hintz teki Ilveksessä 2013–14, jolloin hän jäi vielä seitsemässä ottelussa pisteittä. Seuraavalla kaudella 18-vuotiaana Ilves-paidassa syntyi 42 runkosarjaottelussa mukavat tehot 5+12=17.
Ennen NHL:ään siirtymistään Hintz edusti vielä kaksi kautta HIFK:ta, jonka riveissä hän saavutti SM-hopeaa keväällä 2016. Hintz kolusi ikäkausimaajoukkueet läpi ja voitti nuorten MM-kultaa kotikisoissa vuodenvaihteessa 2016. Hintz päätti tähänastisen Liiga-uransa tehokkaan kevääseen 2017, jolloin hän keräsi 14 pudotuspeliottelussa messevät 3+11=14 pistettä.
Hintz aloitti NHL-uransa pohjia luoden ensimmäiset kaksi kautta. Ensimmäinen kausi (2017–18) Dallas Starsin organisaatiossa kului vielä kokonaan AHL:n puolella Texas Starsissa. Seuraavan kauden aikana Hintz pääsi jo pelaamaan ylhäällä Dallas Starsin riveissä 58 ottelua, joissa syntyi 22 tehopistettä.
Sittemmin Hintz on noussut Dallas Starsin yhdeksi kantavaksi voimaksi ja ollut joukkueen parhaita pistemiehiä. 2021–22 Hintz saalisti runkosarjassa 72 pistettä, 2022–23 oman ennätyksensä 75 pistettä ja päättyneelläkin kaudella 65 pistettä.
Kahtena edellisenä keväänä Starsin pelit ovat päättyneet NHL:n konferenssifinaaleihin, mutta lähimmäksi Stanley Cupia Hintz on päässyt keväällä 2020. Tuolloin Stars hävisi Stanley Cup -finaalisarjan Tampa Bay Lightningille. 27-vuotiaan Roope Hintzin sopimus Dallas Starsin kanssa jatkuu kauteen 2030–31 asti.
24. Christian Ruuttu
Christian Ruuttu on syntynyt Lappeenrannassa ja on Porin Ässien kasvatti. Ruuttu kävi haistelemassa pohjoisamerikkalaisen kiekkoilun tunnelmaa Belmont Hill Schoolissa jo kaudella 1981–82, jolloin hän oli 17-vuotias.
Keskushyökkääjä Ruuttu pelasi ennen NHL-uraansa kolme liigakautta Ässissä (1982–85) ja viimeisen HIFK:ssa (1985–86). Kovalyöntilaukauksinen Ruuttu iski hurjia pistemääriä: tehokkaimpana kausi 1983–84, jolloin 37 runkosarjaottelussa syntyi 18+42=60.
NHL:ssa Ruuttu pelasi yhdeksän kautta, joiden aikana hän pelasi 621 runkosarjaottelua tehoin 134+298=432. Ensimmäiset vuodet (1986–92) kuluivat Buffalo Sabresissa, jonka riveissä hän voitti 1986–87 tulokkaiden syöttöpörssin (43 syöttöä). Tehokkain kausi oli 1987–88, jolloin 73 runkosarjaottelussa hän iski tehot 26+45=71.
Kesällä 1992 Sabres vaihtui Chicago Blackhawksiin, jossa hän kiekkoili kolmena kautena. Ruutun viimeiseksi NHL-kaudeksi jäi 1994–95, jolloin sarja oli työsulussa alkukauden ja hän vahvisti HIFK:ta 20 ottelun ajan. Loppukaudesta Ruuttu siirtyi Blackhawksista Vancouver Canuksiin, jonka pelit loppuivat konferenssisemifinaaleihin.
NHL-uran jälkeen Ruuttu kiekkoili yhden kauden Ruotsissa Västra Frölundan kapteenina (1995–96) ja Sveitsin B-sarjassa Zürichin Grasshopperissa (1996–97). Uran suurimman voittonsa Ruuttu koki kaudella 1997–98, jolloin hän johdatti HIFK:n kapteenina seuran Suomen mestaruuteen. Pelaajaura päättyi Espoo Bluesissa seuraavalla kaudella.
Ruuttu pelasi Leijonissa kahdeksat MM-kisat (hopeaa 1992 ja 1994) sekä yhden World Cupin. Uransa jälkeen Ruuttu on työskennellyt Espoo Bluesin urheilujohtajana (2000–05) sekä Arizona Coyotesin (2004–05), Phoenix Coyotesin (2005–11) ja Los Angeles Kingsin (2011–) pelaajatarkkailussa. Ruuttu on Jääkiekkoleijona numero 134.
23. Jussi Jokinen
Kalajoen Junkkareissa ja Oulun Kärpissä juniorivuotensa viettänyt Jussi Jokinen varattiin Dallas Starsiin kuudennella kierroksella kesällä 2001. Jokinen viihtyi Kärppien SM-liigajoukkueessa varauksen jälkeen vielä neljä kautta, joista kaksi viimeistä päättyi mestaruusjuhliin.
NHL-debyytti osui työsulun jälkeiseen kauteen 2005–06, jonka aikana pisteitä kertyi 17+38=55. Tulokkaista parempaan pystyivät ainoastaan Aleksandr Ovetškin, Sidney Crosby ja Brad Boyes. Kauden aikana Jokisen kaulaan ripustettiin myös olympiahopea Torinon kisoista.
Kausi toi NHL:ään nimekkäiden tulokkaiden lisäksi uutuutena myös voittomaalikilpailut, joissa Jokinen teki kauden aikana peräti 10 maalia. Tämä oli koko NHL:n korkein lukema, eikä sitä parempaan kausilukemaan ole tähän päivään mennessä pystynyt kuin 2011–12 yhden rankkarikisamaalin enemmän tehnyt Ilja Kovaltšuk.
Jokinen ehti edustaa Starsia lähes kolme kautta ennen pelaajakauppaa Tampa Bay Lightningiin helmikuussa 2008. Vuotta myöhemmin työnantajaksi vaihtui Carolina Hurricanes. Heti ensimmäinen pudotuspelikevät hurrikaanipaidassa sujui mallikkaasti 18 ottelun ja tehosaldon 7+4=11 verran. Konferenssifinaaleihin päättynyt kevät toi mukanaan muun muassa voittomaalin 0,2 sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä ensimmäisen kierroksen ottelussa New Jersey Devilsiä vastaan.
Hurricanesissa vietetty aika oli Jokisen uran tehokkainta, vaikkei joukkue selvinnyt pudotuspeleihin ensimmäisen kevään jälkeen. Kokonaiset runkosarjakaudet toivat kalajokiselle 65, 52 ja 46 tehopistettä. Ajanjaksolta muistetaan myös kohuttu olympiajoukkueen ulkopuolelle jääminen vuonna 2010.
Keväällä 2013 suuntana oli Pittsburgh Penguins ja kesällä 2014 vuorossa oli Florida Panthers. Pantteripaidassa Jokinen viihtyi kolme kautta, joista keskimmäisellä hän rikkoi toista kertaa urallaan 60 pisteen rajan. Vuotta myöhemmin saldoksi jäi 28 pistettä ja Panthers osti Jokisen ulos sopimuksestaan.
Viimeiseksi jääneellä NHL-kaudellaan 2017–18 Jokinen ehti pelata Edmonton Oilersissa, Los Angeles Kingsissä, Columbus Blue Jacketsissa ja Vancouver Canucksissa. Koko uran joukkuemäärä kasvoi viimeisen kauden kirin myötä yhdeksään, mikä on toiseksi korkein suomalaislukema sukunimikaima Olli Jokisen kymmenen NHL-seuran jälkeen. Kaikki pelaajat huomioiden Jussi Jokinen on listalla jaetulla kymmenennellä sijalla.
22. Risto Siltanen
Jääkiekkoleijona numero 112 Risto Siltanen on maamme kiekkoilun legendaarisimpia puolustajia. Raudanlujasta lyöntilaukauksestaan, sulavasta luistelustaan ja vahvasta kamppailupelistään tunnetun "Riken" tarina alkaa Mäntästä. Ilves iski silmänsä poikkeukselliseen puolustajaan E-junioreiden lopputurnauksessa keväällä 1970, jolloin 11-vuotias Siltanen oli maakuntajoukkueensa Mäntän Kiekko-Poikien ylivoimaisesti vaikuttavin pelaaja.
Siltanen siirtyi Ilvekseen ja kaksi ensimmäistä vuotta kului Tampereen ja Mäntän väliä reissaten. 13-vuotiaana hän muutti asumaan serkkujensa luo Tampereelle. Ensimmäisen kerran liigakaukaloissa "Rike" esiintyi 17-vuotiaana kaudella 1976–77. Siltanen loisti samalla kaudella nuorten MM-kisoissa vuodenvaihteessa 1977, mikä poiki kutsun myös miesten MM-kisoihin Wieniin.
Siltanen kiekkoili ensimmäisellä jaksollaan Ilveksessä kevääseen 1979 saakka, jolloin hän siirtyi NHL:n kilpailijaliigaan WHA:n Edmonton Oilersiin ja ottelut alkoivat vielä saman kevään aikana. Oilers selviytyi aina WHA:n finaaleihin asti, jotka se kuitenkin hävisi Winnipeg Jetsille. Kauden päätteeksi Edmonton Oilers siirtyi WHA:sta NHL:ään. 170-senttinen "Parrunpätkä" Siltanen oli alun periin varattu NHL:ään St. Louis Bluesiin 173. varauksena.
NHL-uransa Siltanen loi Oilersissa (1980–82), Hartford Whalersissa (1982–86) ja Québec Nordiquesissa (1986–87). Kaikkiaan kahdeksan NHL-kauden aikana hän tahkosi 562 runkosarjaottelua ja 27 pudotuspeliottelua. Siltasen tehokkain NHL-kausi oli 1981–82, kun hän keräsi runkosarjassa 63 ottelussa 15+48=63 tehopistettä.
Viimeisenä NHL-kautenaan Siltanen oli enää vain yhden ottelun päässä NHL:n eläkkeeseen vaadittavasta rajasta, kun Nordiquesin valmentaja Michel Bergeron ehdotti hänelle parin viikon AHL-komennusta. Siltanen sai kuitenkin tarvittavan viimeisen NHL-pelinsä ja päätti tämän jälkeen Pohjois-Amerikan-uransa AHL:n farmiliigassa.
Loppu-uransa Siltanen edusti yhden kauden Sveitsin Berniä, vuodet 1988–92 Ilvestä, 1992–96 TuToa ja 1996–97 Saksan kolmossarjalaista SC Bietigheim-Bissingeniä. Ilveksessä parhaaksi saavutukseksi jäi kevään 1990 hopeamitali, joskin ilman Siltasen viidennen finaalin loukkaantumista Ilves olisi saattanut mestaruudenkin punnertaa. Paras seitsemästä -sarja oli tasoissa voitoin 2–2 ja Ilves johti viidettä finaaliottelua 3–0. Tätä nykyä 65-vuotias Siltanen pelasi urallaan kolmet MM-kisat ja yhden Kanada-cupin.
21. Mikael Granlund
Vuonna 2009 Kärpissä kaksi ensimmäistä SM-liigaotteluaan 17-vuotiaana pelannut Mikael Granlund siirtyi sopimuskiistan myötä HIFK:hon kaudeksi 2009–10. Kauden aikana täysi-ikäistynyt "Mikke" iski 43 runkosarjaotteluun 40 pistettä ja vei vuoden tulokkaan tittelin lisäksi myös herrasmiespelaajan palkinnon. Minnesota Wild varmisti lupaavan hyökkääjän NHL-oikeudet varaamalla tämän kesän varaustilaisuuden yhdeksäntenä pelaajana.
Satunnaisempi jääkiekon seuraaja muistanee Granlundin parhaiten keväästä 2011, joka alkoi Suomen mestaruudella HIFK:ssa. Suurimmat otsikot revittiin kuitenkin mestaruusjuhliin päättyneissä MM-kisoissa, joiden välierässä syntynyt ilmaveivimaali päätyi postimerkkiin asti. Vaikka NHL:n ulkopuolinen jääkiekko vaikutti läpipelatulta, pelasi Granlund HIFK:ssa vielä yhden kauden ennen siirtymistään rapakon taakse syksyllä 2012.
Ensimmäinen kausi Atlantin toisella puolen meni puoliksi farmissa, mutta kaudella 2013–14 paikka Wildissa vakiintui ja palkintokaappiin ilmestyi pronssimitali Sotšin olympialaisista. Tasaisesti noin 40 pisteen kausia pelanneen Granlundin tehot pompsahtivat uran parhaaseen saldoon 69 pisteeseen kaudella 2016–17, ja seuraavalla kaudella ennätys jäi kahden pisteen päähän.
Kevään 2019 siirtorajalla osoitteeksi vaihtui Nashville Predators, jossa Granlund oli Wild-vuosien tapaan joukkueensa luottopelaajia. Keväällä 2022 tuli uran toinen maailmanmestaruus. Loppukaudesta 2023 oli edessä piipahdus Pittsburgh Penguinsissa ennen pelaajakauppaa San Jose Sharksiin muutamaa kuukautta myöhemmin.
Sharks oli etenkin alkukaudesta 2023–24 peräti historiallisen kehno ja loppusijoitus oli parista pirteämmästä jaksosta huolimatta koko NHL:n viimeinen. Granlund päätti kautensa 13 ottelun pisteputkeen ja oli heikon joukkueen tehokkain pelaaja keräämällä 69 ottelussa 60 pistettä. 32-vuotiaan veteraanin sopimus Sharksin kanssa kattaa vielä tulevan kauden.
