MAALIVAHDIT
Karolus Kaarlehto, 22 ottelua, 8 voittoa, 88,28 %, 3,33 pmk
Arvosana: 7
Edeltävällä kaudella Mestis-mestaruuden Imatran Ketterän riveissä voittanut Kaarlehto sai päättyneellä kaudella ensikosketuksen Liiga-ympyröihin. Kaarlehto pääsi torjumaan kiekkoja yhteensä 22 ottelussa, joiden sekaan mahtui niin väkeviä onnistumisia kuin otteluita, joita tuskin jäädään muistelemaan pitkiksi ajoiksi.
Kaarlehdon kausi sujui kaksijakoisesti eikä hän onnistunut syrjäyttämään kokematonta kilpakumppaniaan ykkösmaalivahdin paikalta. Kokemus ja tulevat vuodet kertovat, mihin Kaarlehdon rahkeet riittävät.
Niclas Westerholm, 40 ottelua, 10 voittoa, 89,63 %, 2,76 pmk
Arvosana: 7,5
Westerholm lähti kauteen lievästä etulyöntiasemasta Kaarlehtoon nähden. Pelattuja otteluita kertyi lopulta 40, mitä voidaan pitää nuorelle maalivahdille mainiona määränä kehityksen kannalta.
Maalivahdin alkukausi sujui hapuillen peliotteiden heilahdellessa myös otteluiden sisällä. Tämän lisäksi Westerholmin kova yrittäminen syyskaudella pisti silmään lähinnä rauhattomana pelaamisena. Kevätkaudella maalivahdin otteet tasaantuivat huomattavasti ja pelaamiseen löytyi aiempaa rennompi ote.
Westerholmin pelaaminen parani kevättä kohti, mikä nostattaa odotuksia nuoren pelaajan kehitykselle. Tämä kausi ei ollut vielä läpimurto absoluuttiselle huipulle, mutta tämän kauden peliesitykset lupaavat paljon tulevaisuuteen.
PUOLUSTAJAT
Erik Autio, 40 ottelua, 1+3=4, -10
Arvosana: 6
Mainiosti sujuneen ensimmäisen Liiga-kauden jälkeen Aution harteille laskettiin paljon vastuuta ja odotuksia niin hyökkäys- kuin puolustuspäähän. Odotuksissa oli pelaajan nousu hyväksi Liiga-tason puolustajaksi.
Nämä odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet Aution tehojen jäädessä pahasti piippuun: edeltävällä kaudella tilastoidut 17 pistettä 49 ottelussa vaihtuivat ainoastaan neljään pisteeseen. Kiekollisen pelin näivettymisen myötä Aution rooli joukkueessa hukkui rivipelaajien sakkaan, eikä puolustaja erottunut enää joukosta erityisellä tavalla. SaiPa olisi kaivannut Autiolta enemmän tällä kaudella.
David Bernhardt, 33 ottelua, 1+6=7, -2
Arvosana: 7,5
Kesken kauden SHL-joukkue Växjö Lakerista SaiPaan siirtynyt pelaaja tilkitsi pelaamisellaan joukkueen vuotavaa alakertaa tyydyttävällä tasolla. Kookas ja nuori pelaaja pelasi SaiPassa lopulta 21:33 minuutin keskiarvolla ollen siten yksi joukkueen avainpelaajista.
Bernhardin lupailluista kiekollisista kyvyistä ei saatu merkittäviä näyttöjä tämän kauden osalta, mutta joukkueen kannalta pelaajan jokailtainen panos oli silti tärkeä. Onnistunut debyyttikausi Liiga-kentillä.
Mário Grman, 37 ottelua, 1+6=7, -1
Arvosana: 8
Slovakian maajoukkueessakin pelannut Grman esiintyi ensimmäisellä Liiga-kaudellaan mainiosti ollen ilta toisensa jälkeen joukkueensa parhaita pelaajia. Puolustajan jämäkkä peruspelaaminen omassa päädyssä oli SaiPalle kullanarvoista kaudella, jonka aikana moni muu puolustaja alisuoritti.
Hyökkäyspäässä Grmanilta ei nähty varsinaisia taikatemppuja, mutta ajoittain puolustaja väläytteli hyvää luisteluaan ja kykyään tuoda kiekko jalalla päädystä päätyyn. Tätä SaiPan kovasti kaipaamaa osaamista ei nähty kuitenkaan liikaa, vaan Grman vaikutti toisinaan rajoittavan hyökkäyspään osaamistaan priorisoiden joukkueensa puolustusalueen tasapainon.
Pelaajan arvosanaa laskee aavistuksen alkukauden vaikeudet, joiden yli päästiin lopulta mallikkaasti.
Ossi Ikonen, 10 ottelua, 0+4=4, -5
Arvosana: 7,5
Yksi päättyneen Liiga-kauden nöyrimmistä työmiehistä vaihtoi seuraa useammin kuin toiset pelaajat sukkia käyden pelaamassa neljässä eri Liiga-joukkueessa. SaiPaan Ikonen tuli tilanteessa, jossa joukkue oli kirvelevässä tappioputkessa ja sairastupa pullollaan pelaajia.
Tähän suhteutettuna Ikonen teki varmaa ammattimiehen työtä SaiPan eteen ja toi joukkueeseen uutta intoa sekä rohkeutta kiekolliseen pelaamiseen. Ikosen pesti oli malliesimerkki onnistuneesta lainasopimuksesta kesken kiivaan pudotuspelitaistelun.
Jimi Jalonen, 52 ottelua, 1+9=10, -18
Arvosana: 7,0
Jalonen oli joukkueen puolustuksen toinen lainapelaaja joukkueen kovimman loukkaantumiskurimuksen keskellä. Jalonen pelasi kauden aikana kolmessa joukkueessa, joista SaiPassa yhteensä 20 ottelua tehoin 1+3.
Myös Jalonen tuli joukkueeseen intoa puhkuen ja pelasi kiekollisena ennakkoluulottomasti. Puolustaja lunasti paikkansa joukkueessa pelaten SaiPassa 20:36 minuutin keskiarvolla. Otteluihin sisältyi monia onnistumisia ja epäonnistumisia, joten jälkimaku kaudesta on hieman ristiriitainen.
Tästä huolimatta on mielenkiintoista nähdä, onnistuuko nuori puolustaja nostamaan kiekollista pelaamistaan vielä korkeammalle tasolla samalla vakiinnuttaen lopullisesti paikkansa laadukkaana Liiga-tason pelaajana.
Markus Kojo, 41 ottelua, 1+7=8, +3
Arvosana: 7
Porilainen lihanuija pelasi neljännen kautensa SaiPan riveissä tutuin askelein: Kojo varjeli maalivahtia väkevällä otteella eikä yrittänyt ihmeellisyyksiä kiekon kanssa. Myöskään tehoja ei syntynyt tavallisuudesta poikkeavaa määrää. Kuriositeettina mainittakoon, että Kojo oli joukkueen puolustajista ainoa, jonka plusmiinus-tilasto oli positiivisen puolella.
Kojo ei siis yllättänyt myönteisesti eikä kielteisesti. Varmasti niin valmennus kuin katsojatkin saivat, mitä tilasivat tältä jykevältä puolustuksen peruspilarilta.
Simo-Pekka Riikola, 37 ottelua, 0+1=1, -8
Arvosana: 5
Joukkueen puolustuksen kokeneeksi selkärangaksi hankittu Riikola ei löytänyt itselleen luontevaa roolia joukkueesta ja joutui verrattain pienille peliminuuteille. Kokematon joukkue olisi kaivannut Riikolalta merkittävämpää roolia pelivarmuuden osalta.
Riikolan kausi tuntui alavireiseltä ja hänen ei onnistunut johtaa joukkueen puolustusta kokemuksellaan. Pelaamista rajoitti kiekollinen epävarmuus ja kankea liike.
Robin Salo, 46 ottelua, 8+13=21, -20
Arvosana: 9
SaiPan tämän kauden yksi selvimmistä onnistujista ja urallaan edenneistä pelaajista on Robin Salo, joka pelasi nappikauden joukkueen kärkipelaajana nousten maajoukkuerinkiin. Siirtotakarajalla Salo siirtyi SHL-joukkue Örebrohon, jossa pisteitä syntyi edelleen noin puoli ottelua kohti.
Salo oli selkeästi joukkueen johtavia kiekollinen puolustaja, jolta nähtiin väkeviä kiekollisia ratkaisuja ottelusta toiseen. Salo oli myös joukkueensa ja koko sarjan peliaikakuningas vakuuttavalla 23:28 minuutin peliaikakeskiarvolla.
Jere Seppälä, 44 ottelua, 0+4=4, -13
Arvosana: 5,5
Jere Seppälän otteet SaiPan riveissä edeltävän kauden otteluissa antoivat odottaa enemmän kuin päättyneellä kaudella nähtiin. Kiekollisesta pelistä elävä Seppälä ei ansainnut kauden aikana valmennuksen luottamusta, minkä seurauksena peliaika ja näyttöpaikat jäivät vähäisiksi.
Tämän seurauksena puolustajan tehopisteet jäivät samaan määrään kuin edeltävän kauden kymmenessä ottelussa sputnik-paidassa. Seppälän kausi voidaan tuomita pettymykseksi, sillä pelaaja ei onnistunut lunastamaan kykyjään ja leventämään puolustukseen laatuosaamista.
Jere Sneck, 14 ottelua, 0+3=3, -6
Arvosana: 5,5
Jo neljännen kauden SaiPan riveissä pelannut Sneck pelasi katkonaisen ja epätasaisen kauden, jonka aikana puolustajaa ei nähty turhan usein Liiga-kaukalossa. Tämän myötä Sneck ei saanut runsaasti mahdollisuuksia vakuuttaa valmennusta osaamisestaan.
25-vuotiaan puolustajan ura on vedenjakajalla, ja tällä hetkellä siirtyminen ulkomaille tai Mestikseen on kenties lähempänä kuin uusi sopimus Liiga-seuran kanssa.
Veeti Vainio, 47 ottelua, 8+18=26, 0
Arvosana: 8,5
Keskivertoa enemmän loukkaantumisten kanssa urallaan tuskaillut Vainio pelasi melko ehjän kauden, jonka aikana puolustaja teki hyvän vaikutuksen suuressa kiekollisessa roolissaan.
Vainio erottautui kaukalossa sulavalla luistelullaan, kiekollisella rohkeudellaan sekä napakalla lyöntilaukauksellaan. Puolustaja teki kauden aikana kelpo tehopisteet ja oli myös yksi joukkueen eniten rikotuista pelaajista.
Jos Vainio pääsee tulevina kausina hyödyntämään aiempaa enemmän laukaustaan ylivoimapelissä ja parantaa samalla puolustuspään pelaamistaan, voidaan alkaa puhua maajoukkueringin pelaajasta.
HYÖKKÄÄJÄT
Tomi Iso-Mustajärvi, 58 ottelua, 4+9=13, -17
Arvosana: 7,5
Iso-Mustajärven kausi eteni sutjakkaasti nelosketjun rikkovassa roolissa. Parhaimmillaan hyökkääjä oli ketjunsa kanssa joukkueensa parasta antia, mutta SaiPan kokoonpanoruletin käynnistettyä toden teolla myös Iso-Mustajärven pelaaminen heikkeni erityisesti kiekollisen pelin osalta.
Joukkueen säännöllisistä aloittajista Iso-Mustajärvi oli joukkeensa tilastollisesti paras mies aloitusympyrässä. Tämän takia hän sai paljon vastuuta oman alueen aloituksissa. Suhteellisesta menestyksestä huolimatta hyökkääjän aloitusprosentti jäi kokonaisuudessaan hieman alle 50 prosentin.
Elmeri Kaksonen, 37 ottelua, 4+5=9, -8
Arvosana: 6,5
Kaksonen peri päättyneeksi kaudeksi kapteenin natsat Ville Koholta ja sen myötä aiempaa enemmän vastuuta joukkueessaan. Kuten monen muunkin saipalaisen, myös Kaksosen ottelumäärä jäi vaillinaiseksi, mikä näkyi varmasti myös peliotteissa.
Sinnikkäästä ja yritteliäästä pelityylistä tunnettu Kaksonen jäi yhdeksään tehopisteeseen, mitä voidaan pitää pettymyksenä. Vertailun vuoksi hyökkääjä kahmi saman pistemäärään edeltävänä kautena, jolloin hän pelasi noin puolet päättyneen kauden ottelumäärästä.
Tuomas Kiiskinen, 11 ottelua, 2+5=7, -2
Arvosana: 9
SaiPa paikkasi kauden alussa vajaamiehistä hyökkäyskalustoaan lainaamalla SHL:ssä jo hyvän tovin pelanneen Kiiskisen tulosyksikköönsä. Rutinoitunut ja meritoitunut laitahyökkääjä toikin pöytään pitkälti, mitä SaiPan joukkueesta uupui: sähäkkää liikettä, kiekollista osaamista sekä oivaltavaa kykyä pelinrakentamiseen.
Kiiskinen palasi Liiga-kaukaloon täynnä tarmoa ja pelaamisen riemua, mikä välittyi myös muuhun joukkueeseen. Terävä pelaaminen tuotti kiitettävän määrän maalipaikkoja, tehoja sekä vaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Tämän lisäksi Kiiskinen nosti ketjunsa muut pelaajat uudelle tasolle.
Ainoa kielteinen asia Kiiskisen SaiPa-ajassa oli sen lyhyys. Yhdentoista ottelun pesti nosti joukkueen suorittamista, mutta toisaalta SaiPa ei onnistunut missään vaiheessa täysin paikkaamaan Kiiskisen jättämää aukkoa kokoonpanossa.
Ville Koho, 39 ottelua, 1+5=6, -1
Arvosana: 7
Lappeenrannassa on arvostettu pitkään monivuotisen kapteenin pyyteetöntä suorittamista kaukalossa, mutta uran viimeiseksi jäänyt kausi päättyi lopulta mollivoittoisesti joukkueen menestyksen jäätyä vähäiseksi.
Yksilönä Koho ei enää pystynyt haastamaan vastustajien puolustusta liikkeellään, mikä näkyi väistämättä pienentyneenä kiekollisena vastuuna. Koho kamppaili tyylilleen uskollisena kauden loppuun kunnialla, mutta heikentyneet aloitustilastot ja tehopisteet ohjaavat väistämättäkin arvosanaa alaspäin.
Mikael Kuronen, 51 ottelua, 5+6=11, -9
Arvosana: 7
Kuronen pelasi kauden, joka sisälsi hänelle tuttuja elementtejä: paljon työntekoa ja rajallisesti tehopisteitä. Kurosen rooliin kuului alaketjuissa möyriminen, minkä hän täytti siedettävästi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, pitäisikö Kurosen saada revittyä itsestään enemmän tehoja ollakseen perusteltu valinta kolmosketjun työmyyräksi.
Veikko Loimaranta, 25 ottelua, 3+1=4, -4
Arvosana: 7,5
Nuori Loimaranta sai kevätkaudella yllättävänkin paljon vastuuta pitkälti joukkueen alivireisen suorittamisen ja runsaiden poissaolojen seurauksena. SaiPan A-nuorissa tehokkaasti esiintyneelle keskushyökkääjälle tarjottiin jopa mahdollisuutta pelata joukkueen kärkihyökkääjien kanssa.
Tilastollisesti ajatellen Loimaranta ei pystynyt vielä murtautumaan Liiga-tasolle tulosyksikköön vaikka saikin pelata myös ylivoimaa. Hyökkääjän pelaamisessa näkyi kuitenkin yksilötaitoa ja ennakkoluulottomuutta, joiden päälle on hyvä rakentaa tulevaisuutta tulosyksikön pelaajana.
Anssi Löfman, 48 ottelua, 8+16=24, 0
Arvosana: 7,5
Edeltävillä kausina loukkaantumisten kanssa tuskaillut Löfman sai pitkästä aikaa pelata melkein täyden Liiga-kauden. Kokenut hyökkääjä oli kauden mittaan tärkeä pelaaja SaiPalle varsinkin, koska joukkueen keskikaista oli muutoin rajallinen kiekolliselta osaamiseltaan.
Löfman sai pelata paljon kärkiketjuissa tasapainottavassa roolissa. Palkinnoksi tunnollisesta työstään hyökkäävämpien pelaajien rinnalla Löfman kirjasi itselleen 24 pisteen edestä tehoja. Vaikka pistemäärä onkin kelvollinen odotuksiin suhteutettuna, joukkueen ykköskeskushyökkääjän rooliin kevätkaudella ajautuneelta pelaajalta olisi toki voinut odottaa vielä enemmänkin tehoja.
Matias Mäntykivi, 42 ottelua, 3+3=6, -9
Arvosana: 7,5
SaiPa ajoi nuorta hyökkääjälupaustaan sisään Liiga-rinkiinsä tarjoamalla Mäntykivelle säännöllistä peliaikaa edustusjoukkueessa. Vaikka nuorukaiselle tarjottiinkin mahdollisuutta hyödyntää pelisilmäänsä ja taitojaan myös ylivoimalla, Mäntykivi ei saanut runsain mitoin tehomerkintöjä. Tästä huolimatta Mäntykivi edusti kasvattiseuraansa tyydyttävästi.
Mäntykivelle jäi vielä parannettavaa varsinkin fyysisessä pelissä. Myös otteiden tasaisuudessa on kohennettavaa ennen kuin hyökkääjä on valmis kantamaan joukkuettaan pelisuorituksillaan. Parhaimmillaan hyökkääjä väläytteli osaamistaan luovilla ja taidokkailla ratkaisuilla, joten tulevina kausina Mäntykiveltä voidaan odottaa nähtyä enemmän vastuunkantoa maalinteossa.
Joni Nikko, 55 ottelua, 15+1=16, -8
Arvosana: 7
Miten arvioida pelaaja, joka teki kunnioitettavat 15 maalia, vain yhden syöttöpisteen, mutta jonka pelisuoritus ei varsinaisesti pistänyt silmään pelitilanteissa? Nikko oli parhaimmillaan saadessaan kiekon suoraan luisteluun hyökkäyssinisellä sekä ylivoimalla maalin edessä päivystäessään. Maaliahneen hyökkääjän avut täydensivät SaiPan rajallista hyökkäyspään osaamista hyvin, mutta suorittamisessa oli myös moitittavaa.
Nikon ansaitsemien syöttöpisteiden niukkuus yltyi jopa koomiselle tasolle, joukkue olisi kaivannut kärkiketjujen pelaajalta tehokkaampaa pelaamista. Lisäksi Nikon raskas luistelu vaikeutti hänen pelaamistaan lajissa, jonka tilannenopeus tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta.
Valtteri Ojantakanen, 14 ottelua, 0+1=16, -6
Arvosana: 7
Ojantakanen kuului pelaajiin, jotka hyötyivät SaiPan vaikeasta kaudesta. Nuori hyökkääjä pääsi kokeilemaan Liiga-vauhtia 14 ottelun verran kevättalven aikana rajallisella peliajalla. A-nuorten joukkueessa hyvät tehot iskenyt Ojantakanen kaipaa vielä lisää aikaa noustakseen Liigaan.
Emil Oksanen, 38 ottelua, 5+3=8, -5
Arvosana: 5,5
Oksasen kausi SaiPan paidassa meni mollivoittoisesti. Vaikka SaiPan kokoonpano eli koko kauden ajan ja sitä kurittivat useat poissaolot, Oksanen ei löytänyt paikkaansa kärkiketjuista saati ylivoimalta, jossa hänen napakkaa laukaustaan olisi voitu hyödyntää.
Aiemmin urallaan kunnioitettavia tehoja nuorisojoukkueissa iskenyt hyökkääjä oli kadoksissa koko kauden ajan eikä hän pystynyt hyödyntämään vahvuuksiaan kaukalossa. Tuleva kausi tarjoaa nuorelle pelaajalla mahdollisuuden kääntää urakehityksensä uuteen nousuun.
John Persson, 39 ottelua, 10+5=15, -14
Arvosana: 6
Persson saapui joukkueeseen ryminällä maalintekoon pystyvän SHL-pelaajan statuksella. Pelaaja teki myös vaikutuksen niin muihin pelaajiin kuin valmennukseen, sillä Perssonin pelipaidan rintamukseen ommeltiin välittömästi A-kirjain.
Kauden alku lunasti kovia odotuksia: Persson rouhi kiekkoja kulmista itselleen ja hämmensi ensiluokkaisesti maalin edessä. Palkintona kovasta työstä pelaaja keikkui pitkään Liigan parhainten maalintekijöiden joukossa.
Tuomas Kiiskisen lainasopimuksen päättymisen jälkeen alkoi Perssonin kuiva kausi, joka päättyi lopulta siirtoon takaisin Ruotsiin. Rospuuttokautensa aikana ennen niin nälkäisen pelaajan kehonkieli lannistui, eikä kaukalossa nähty enää rouheaa maalintekoa saati varakapteenin natsat oikeuttavaa työmäärää. SaiPan kauden nousu ja tuho ruumillistui pitkälti Perssonin peliesityksiin.
Topi Piipponen, 52 ottelua, 6+9=15, -4
Arvosana: 7,5
SaiPan nelosketjun toinen laitahyökkääjä, Piipponen, lunasti paikkansa Liiga-joukkueen pelaavassa kokoonpanossa tinkimättömällä ja raastavalla työnteolla. Piipposen työn laatua mitattiin vastustajan pelaamisen hiekoittamisena sekä oman alueen suojelemisena. Tässä hyökkääjän voidaan nähdä onnistuneen.
Parhaimmillaan Piipposen meno oli vauhdikasta ja maalipaikkoja tuottavaa, mutta silti pieni tehokkuus maalipaikoissa olisi voinut olla toivelistoilla. Kaiken kaikkiaan Piipponen kuitenkin täytti paikkansa joukkueessa ja ansaitsee siten näytönpaikan myös ensi kaudella.
Teemu Ramstedt, 45 ottelua, 4+27=31, -12
Arvosana: 7,5
Ramstedt saapui pienimuotoisena yllätyksenä SaiPan ykköskeskushyökkääjäksi vuoden sapattivapaalta. Pitkän linjan pelaaja toi joukkueeseen elementtejä, joiden varaan hän oli rakentanut uransa: pelinrakentaminen ja ylivoimapelin pyörittäminen. Näiden osalta SaiPa saikin pitkälti, mitä tilasi, sillä Ramstedtin näkemys ja syöttötaito teki välivuoden jälkeenkin tuhojaan vastustajan päädyssä.
Toisaalta myös Ramstedtin heikkoudet olivat samoja kuin ennen. Keskushyökkääjän liike vaikutti ajoittain vajavaiselta, mikäli vastassa oli nopea joukkue. Myöskään kaksinkamppailupelaaminen ei erottunut positiivisella tavalla. Keväällä Ramstedtin rooli valmennuksen silmissä kaventui entisestään, mistä seurasi lopulta yllätyssiirto Suomi-sarjaan Kiekko-Espoon riveihin.
Justin Shugg, 16 ottelua, 1+5=6, 2
Arvosana: 7,5
Tammikuun lopulla SaiPan riveihin Münchenistä siirtynyt Shugg pääsi välittömästi suureen rooliin joukkueen tulosyksikköön. Shuggin pelaamisessa korostui kiekollinen peli ja luova pelaaminen. Hänen ominaisuutensa vaikuttivat sopivan ylivoimapelaamiseen, mutta siitä huolimatta Shugg ei kuitenkaan pystynyt takomaan pisteitä tähtiluokan pelaajan tahtiin.
Ville Vainikainen, 56 ottelua, 5+5=10, -15
Arvosana: 7,5
SaiPan alaketjujen väsymätön haalarimies Vainikainen jaksoi paiskoa töitä illasta toiseen ja teki omalla tekemisellään vastustajan arjesta epämiellyttävää. Väsymätön ja energinen pelaaminen hämmensi vastustajia, tuotti kiekonriistoja sekä maalipaikkoja mallikkaaseen tahtiin.
Vaikka roolipelaaminen olikin kiitettävällä tasolla, huomio kiinnittyy väistämättäkin tarpeettoman nöyrään pistesaldoon. Vaikka Vainikainen tekikin päättyneellä kaudella piste-ennätyksensä, häneltä voisi odottaa peliotteidensa perusteella enemmän tehoja.
Santeri Virtanen, 35 ottelua, 6+4=10, -5
Arvosana: 7
Virtasen rikkonainen toinen kausi Liiga-kentillä ei edistänyt nuoren pelaajan odotusarvoista kehityskaarta, vaan 35 peliin kertyi maltilliset kymmenen tehopistettä. Virtaselta olisikin toivottu aiempaa isompaa roolia maalinteossa, mutta aika ei ollut vielä tälle kypsä.
Tulevaisuudessa Virtaselle lie paikka vapaana vähintäänkin puolustavan keskushyökkääjän roolissa, mutta pelaaja voisi vielä kehittyä kiekollisena. Tulevaisuuden toiveissa olisi kokonainen runkosarja ja onnistunut harjoituskausi kesällä.
Tomáš Záborský, 53 ottelua, 19+22=41, -2
Arvosana: 8,5
SaiPa teki viime kautta ajatellen ideologisen suunnanmuutoksen sijoittamalla aiempaa enemmän rahaa yksittäisiin pelaajiin. Suurin panostus kohdistui Liigassa monena kautena loistaneeseen Záborskýyn, johon kohdistui suuria paineita joukkueen menestyksen osalta.
Hyökkääjä pelasi kauden läpi hyvällä työmoraalilla ja ennen kaikkea tehokkaasti − 19 maalia ja 41 pistettä on tämän kauden SaiPassa hatunnoston arvoinen suoritus. Tehojen lisäksi Záborskýlle pitää jakaa kehuja esimerkillisestä kiekottomasta pelaamisesta, josta ei tingitty edes sen jälkeen, kun joukkueen pudotuspelihaaveet olivat hapertuneet lähestulkoon olemattomiksi.
Näiden pelaajien lisäksi SaiPan paidan pukivat päälleen kauden aikana myös Hugo Rikkilä, Micke Saari, Joel Olkkonen, Santeri Airola, Dante Salituro, Markus Ruuskanen, Tomi Leivo, Henri Hietala, Emil Forslund ja Leevi Karjalainen. Heidän ottelumääränsä oli verrattain vähäinen, joten heidät jätettiin tämän arvion ulkopuolelle.
