Helsingin Jokerit on Lauri Marjamäen päävalmentaja aikana yrittänyt ajaa entistä enemmän kiekollista peliä joukkueeseen sisään. Kovaotteiset puolustajat ja hyökkäyspään rouhijat on korvattu nopeilla ja hyvin liikkuvilla pelaajilla.
Jokereissa puolustajien tuki on hyökkäyksissä äärimmäisen isossa osassa ja hyökkäyksiin lähdöissä ajoitukset ovat kaikki kaikessa.
Parhaimmillaan Jokereiden hyökkääminen on taidetta, mutta etenkin vuoden 2021 otteluruuhkassa on nähty myös heikompia pelejä, jossa hyökkääminen on ollut todella vaikeaa.
Puolustaja Sami Lepistö näkee monen asian vaikuttavan tähän.
— Parhaimmillaan lähdöt toimivat hyvin. Välillä on ollut toki vaikeuksia. Kaukalon koko vaikuttaa paljon ja joskus on ajoitukset pielessä. Usein se on vain kiinni omasta tarkkuudesta, että otetaan ne ajoitukset kunnolla.
— Sitten peli näyttääkin paremmalta eikä tule näitä häsläyksiä kiekon kanssa keski- ja puolustusalueella, ja sitä kautta maalipaikkoja kaverille.
Jokereilla on kasassa kokenut joukkue ja Lepistö luottaa tässäkin asiassa joukkueen rutiiniin.
— Pudotuspeleissä kaikki tietää, että näitä virheitä ei voi tehdä ja ajoitusten on oltava kunnossa. Muuten loppuu pelit lyhyeen, Lepistö summaa
Jokereilla on tapana vaihtaa kiekkoa hallitessaan ja pyrkiä lähtemään omasta kenttäpäädystä rintamana, mutta tässä on toinenkin suunnitelma taustalla.
— Olemme yrittäneet vähän nopeuttaa pelaamista. Edelleen yritetään lähteä viivelähdöillä, kun paikka on, mutta enemmän myös niin, että saamme puolustusalueen nopeita riistolähtöjä hyökkäysaluetta kohden, ettei aina jäätäisi paineen alle kiekottelemaan, mitä syksyllä tehtiin enemmän, avaa apuvalmentaja Tony Virta.
— Uskomme lähtöihin etenkin vaihtotilanteissa. Pyritään vaihtamaan kiekolla ja yhdessä lähtemään viivelähdöllä. Ei me voida sitä muuttaa, sillä se on ollut meidän vahvuus ja siihen uskomme edelleen.
Valmennuksella on myös varasuunnitelma olemassa, mikäli vastustajat kyttää lähdöt pois.
— Kyllä meillä ajatus on, että välillä voi jättää yhden hyökkääjän repimään vastustajan viisikkoa auki, mutta sitä ei ole vielä tehty.
Maalipaikoille siniviivan kautta
Helsingin Jokereille on ollut käytännössä tunnusomaista se, että joukkue hallitsee kiekkoa pitkään hyökkäysalueella, mutta vaarallisille maalintekopaikoille pääsy on äärimmäisen vaikeaa.
Pitkät hyökkäykset ja maalille ajamatta jättämiset ovat valmentaja Virran mukaan tietoista pelisuunnitelmaa.
— Haluamme pitkiä hyökkäyksiä ja totta kai haluamme myös suoria hyökkäyksiä, mutta se ei ole aina mahdollista. Ja mikäli on tasavoimainen hyökkäys, siitä on äärimmäisen vaikeaa virkata maalipaikkaa, mutta tosiaan jos alueelle menemme, haluamme että ainakin yksi mies olisi maalilla.
— Olemme tehneet paljon maaleja siniviivan kautta. Siihen pyritään, että saadaan kiekko pelattua viivaan, yksi tai kaksi pelaajaa maalille ja viivasta vedon kautta maaleja. Kulmanousuja on hyvin vähän meidän peleissä johtuen siitä, että Venäjällä huippujoukkueissa on vahvoja puolustajia edessä, maalille ei niin vain mennä. Sinne toki pyritään, Virta toteaa.
Tony Virta muistuttaa maltillisen hyökkäämisen pelillisistä hyödyistä.
— Pitkillä hyökkäyksillä yritetään joskus tieten tahtoen saada vastustajia väsytettyä ja sitä kautta luotua maalipaikkoja.
