Mitä eroa on Kärpillä nyt ja putoamiskeväänä 1989? Paljon, mutta pelilliset tulokset eivät juuri tällä hetkellä eroa kaudesta 1988-89. Nykypisteiksi muunnettuna Kärppien pistekeskiarvo tuolloin runkosarjassa oli suurinpiirtein sama kuin nyt.
Jäähallit ovat yhä samat kuin reilut 35 vuotta sitten. Tuolloin ykkösdivisioonassa nousua tavoitellut Jokerit tuli runkosarjan toiseksi, päästen JoKP:n kanssa liigakarsintaan Kärppiä ja Ässiä vastaan. Porilaisten menestys oli laantunut 1970-luvun huippuvuosien ja sitä 1980-luvun alkupuolella seuranneiden finaalivisiittien jälkeen, eikä tähän kauteen oltu satsattu merkittävästi. Myös Kärpät oli menettänyt lukuisia tähtipelaajiaan vuosien varrella, mutta ihan näin alas nuorentuneen joukkueen ei odotettu vajoavan.
Mutta niin vain se on siinä tilanteessa, että kokematon urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja vetävät laivaa kohti liigapohjaa.
Nuori helsinkiläisjoukkue onnistui shokeeraamaan oululaiset liigakarsinnassa voitoin 3−2. Nuorukaiset kuten Teemu Selänne, Keijo Säilynoja ja kumppanit toimivat seuran runkona, kun se nousi kolme vuotta myöhemmin SM-liigan mestariksi asti. Kärppien maalissa oli viimeksi Tampereen NHL-tapahtumassa Oulun visiittiään muistellut Daryl Reaugh, pienistä vammoista kärsineenä.
Putoaminen aloitti toistakymmentä vuotta kestäneen korpitaipaleen ykkösdivisioonassa, konkurssissa ja sitten nousujohteisessa sinnittelyssä kohti paluuta SM-liigaan. Meni yli kymmenen vuotta pidempään kuin luultiin, siinä missä Ässät loi Poriin kiekkokuumeen ja dominoi itsensä takaisin SM-liigaan heti keväällä 1990.
Kärpät vuonna 2024 ei ole joukkueen rakenteelta yhtään samanlainen kuin vuonna 1988. Joukkueessa on vankasti kokeneita ja kansainvälisen tason pelaajia. Liigan kärkivahvistuksia, maajoukkuekokemusta, kärkitason materiaali kokonaisuutena. Hyviä puolustajia, hyökkääjiä ja kauden lähtötasoltaan kelpaavat maalivahdit. Talous on kunnossa, eikä sakkaa kuten tuolloin, kun Kärpät ei saanut Oulun kaupungin kanssa painiessaan edes Raksilan kioskien tuottoja itselleen. Pöydän pitäisi olla katettuna menestykselle.
Mutta niin vain se on siinä tilanteessa, että kokematon urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja vetävät laivaa kohti liigapohjaa. Joukkue, jossa päivittäinen tekeminen on mennyt yliyrittämiseksi, mikromanageroinniksi ja siihen, että kun mailaa puristetaan ja pelilliset eväät on syöty loppuun, ratkaisun arvellaan löytyvän katsomalla lisää videoita.
Tiiäkkönää oikiasti. Vaikka todennäköisyydet tämän mittakaliiberin joukkueen putoamiselle, tai edes liigakarsintaan joutuminen on nykypistetahdillakin äärimmäisen epätodennäköistä, niin tällä siunatulla lauantai-illan hetkellä JYP, HPK ja Pelicans voisivat kaikki nousta Kärppien ohi kuroessaan pelimäärien erot umpeen. Vain Jukurit säilyisi takana. Voitteko siellä kotikatsomoissa uskoa? Tässähän päästään jo haaveilemaan uudesta Jokerit-kohtaamisesta!
Se ei ole täysi vitsi. Kärpät sen sijaan tällä hetkellä on. Minkäs verran näitä joukkueita oli muuten tarkoitus vähentää, kun tämä uuden liigan toimitusjohtajan väliaikainen malli siirtyy historiaan?
Olennaista ei ole kuitenkaan tuijottaa sitä, miksi Ville Mäntymaan valmentamalla joukkueella ei nyt kulje, tai sitä, pitäisikö hänet korvata uudella päävalmentajalla maanantaina vai torstaina.
Olennaista on miettiä sitä, miksi Kärpät on jälleen tässä tilanteessa, jo niin monen hukattujen resurssien kauden jälkeen?
Suurin konkreettinen syy alisuorittamiselle löytyy yhdistelmästä kunniahimon ja osaamisen puutetta. Seura on tehnyt henkilövalintojaan helpon, sopivan ja mukavan kautta. Ei sen, että jokaiselle paikalle haettaisiin näillä resursseilla parasta mahdollista täyttäjää. Kun katselee viime vuosien nimilistaa, ainakin Mäntymaa, Lauri Mikkola, Lauri Marjamäki, Lasse Kukkonen, Mikko Myllykoski menevät huolella enemmän tutun ja turvallisen kaverirekryn kuin markkinoiden kovimman nimen kategoriaan. En edes aloita apuvalmentajista, joiden sopimukset näyttävät pidemmiltä kuin asuntolainat.
Hitto vie, jos Kärpät olisi maksanut Jukka Jalosen, Rikard Grönborgin tai esimerkiksi Tommi Niemelän penkin taakse, se pelaisi pudotuspelejä vaikka edellä mainittu kaverikaarti puolustajina.
Kuka näitä huonoja päätöksiä sitten tekee? Ainakin Kärppien hallituksen rooli urheiluun liittyvissä päätöksissä näyttää liian suurelta. Hallitushan seuran linjan valitsee, ja se vaikuttaa kaverirekryjen suureen määrään. Kokeneempi ja itsenäisempi urheilutoimenjohtaja valitsisi parempia valmentajia!
Muille liigapaikkakunnillehan tämä on tietysti herkullinen tilanne. Vuosien varrella Jokerien, TPS:n ja HIFK:n otteista on nautittu myös käänteisessä mielessä, siten kun isot resurssit piiputtavat.
Jos ensi keväänä nähdään liigakarsinnoissa uusinta 36 vuoden takaa, minua ei pidetä hallilta millään pois. Aion nauttia täysillä tämän näytelmän tuskasta ja ihanuudesta. Katkeransuloiseen loppuun asti!
