Vanhan legendan mukaan Neuvostoliiton legendaarisen punakoneen pelaajille jaettiin mailaa etäisesti muistuttavia puukappaleita, joista kukin peluri sai sorvaten ja hioen viimeistellä omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivan mailan. Oli tarina sitten totta tai ei, mailojen muokkausta on joka tapauksessa harrastettu niin kauan kuin jääkiekkoa on pelattu.
Enää mailoja ei käsitellä santapaperilla tai materiaalia hankita Suomen loputtomista metsistä. Sen sijaan termikirjasto on täyttynyt sellaisilla käsitteillä kuin kickpoint, flex sekä hiilikuitukomposiitti, joka vakiinnutti asemansa ensisijaisena mailamateriaalina viimeistään vuosituhannen vaihdetta seuranneina vuosina.
Mailalaboratoriossa ei luoteta pelkästään lajiväelle entuudestaan tuttuun laukaisututkaan.
Avaruusajan teknologian rynnistys jääkiekkoon kiteytyykin erinomaisesti juuri hiilikuitukomposiittiin. Komposiitti on keveydestään huolimatta erittäin joustava ja kestävä materiaali.
Rakettitiedettä lähentelevät kuitenkin myös ne menetelmät, joilla hiilikuitumailaa jalostetaan entistä paremmaksi ja pelin vaatimuksiin sopivammaksi ja joilla mailoja nykypäivänä räätälöidään eri pelaajien tarpeisiin istuviksi.
Suurnopeuskameroita ja liikkeenkaappausta – miten mailoja kehitetään?
Mailan matka suunnittelupöydältä kauppoihin kulkee pitkän ja huolellisen tuotetestausvaiheen lävitse.
Taival kohti uusia ja entistä parempia mailoja alkaa kuitenkin tiedonkeruusta, ja tarvittavaa tietoa ihanteellisen mailan ominaisuuksista mailanvalmistajat CCM, Bauer ja Warrior ammentavat mailalaboratorioistaan.
Toinenkin tapa datan keräämiseksi on mahdollinen, sillä suomalaisvalmistaja PAMA puolestaan luottaa tiedonkeruussa yhteistyöhön Tampereen yliopiston materiaalitekniikan laitoksen kanssa.
Minkään valmistajan laboratoriossa ei luoteta pelkästään lajiväelle entuudestaan tuttuun laukaisututkaan, vaan tietoa pyritään kartuttamaan kaikista mahdollisista seikoista, jotka vaikuttavat laukauksen laatuun. Laukaisijan liikkeitä kuvataan suurnopeuskameralla, minkä lisäksi sekä mailassa että kiekossa on liikesensoreita, joita ympäri laukaisutilaa asetellut kamerat seuraavat.
Vaikka käytettävällä muovijäällä luistelu onkin hankalampaa kuin oikealla, LeVangie vakuuttaa, että laukominen tuntuu varsin luonnolliselta.
Eri puolilla laukaisijaa sijaitsevat kamerat tuottavat tietokoneelle kolmiulotteisen mallinteen paitsi kiekon nopeudesta, lentoradasta ja kierteestä myös mailan taipumisesta hetki hetkeltä.
Esimerkiksi NHL-videopelisarjastaan tunnettu pelitalo EA Sports käyttää pelaajien liikkeiden kaappaamiseen ja virtuaalimaailmaan siirtämiseen samanlaista laitteistoa, joskin sensoreita EA kiinnittää mailan lisäksi pelaajaankin liikeratojen täydellisesti mallintamiseksi.
Tuotekehitysvaiheessa erilaisia laukojia aina junioreista aikuisiin marssitetaan kameroiden eteen laukomaan kiekkoa erilaisilla laukaisutavoilla. Näin voidaan todeta, minkälaiset hahmotellut ratkaisut, kuten jäykkyys, lapaprofiili, mailan materiaali ja rakenne, sopivat parhaiten kunkin kohderyhmän tarpeisiin ja mitkä niistä lopulta päätyvät lopulliseen tuotteeseen.
Testien perusteella pystytään myös myöhemmin opastamaan pelaajia sopivimman mailan valinnassa.
− Erilaisten testiryhmien käytöllä pyrimme esimerkiksi kokeilemaan, mikä lapaprofiili sopii parhaiten 15-vuotiaille. Saadun datan avulla pystymme kehittämään kohderyhmälle sopivimman lavan ja myöhemmin myös neuvomaan pelaajia sopivimman lavan löytämisessä, CCM:n mailalaboratoriossa työskentelevä mailankehittäjä Marc LeVangie valaisee.
CCM:n mailalaboratoriossa aidontuntuiseen laukaisutilanteeseen pyritään siten, että pelaajat laukovat luonnolliselta korkeudeltaan, toisin sanoen luistimet jalassa, ja muutenkin käyttämänsä mittaisilla mailoilla sekä teippaavat käytettävät mailat itse hyvän tuntuman löytämiseksi. Vaikka käytettävällä muovijäällä luistelu onkin hankalampaa kuin oikealla, LeVangie vakuuttaa, että laukominen tuntuu varsin luonnolliselta.
− Toisaalta tämä laitteisto on siirrettävissä myös oikeaan kaukaloon, aidolle jäälle, mitä olemmekin jonkin verran tehneet. Uskon tällaisen testaamisen yleistyvän ja jopa arkipäiväistyvän lähitulevaisuudessa.
Laadukkaiden laukausten metsästys
Tuotekehittelyn ohella mailalaboratorioita käytetään myös mailojen räätälöintiin sekä pelaajalle sopivimman mailan toteamiseen.
CCM:n koeasetelmassa pelaaja laukoo esimerkiksi eri jäykkyyksiä edustavilla mailoilla kattavan sarjan erityyppisiä laukauksia, minkä jälkeen voidaan todeta, millä mailalla laukaus oli tarkin ja kovin. Toisin sanoen, mikä mailoista tuotti parhaan laukauksen.
Riittävän suuresta laukaisumäärästä on helppo erottaa, mikä maila erottuu edukseen missäkin laukaisutyypissä niin tarkkuudessa kuin kovuudessakin.
Ikään kuin sivutuotteena videokuvasta ja datasta voidaan myös osoittaa laukaisutekniikan ongelmakohtia, jotka korjaamalla maila taipuu oikein ja kiekkoon kohdistuu suurin mahdollinen voima.
Koska mailan käyttäytyminen tunnetaan tietokonemallinnuksen avulla tarkasti, voidaan laukauksen laadukkuuteen tai kehnouteen johtaneet tekijät osoittaa pelaajalle itselleen selvästi ja ymmärrettävässä muodossa.
LeVangie pitää juuri tätä havainnollistamisen mahdollisuutta laitteiston parhaana puolena. Kerätyn aineiston avulla pelaajille on helppo perustella, mikä maila on heidän tarpeisiinsa sopivin. Hän selventää asiaa tyypillisellä esimerkillä koetilanteesta.
"On jopa hivenen huvittavaa, miten kaljaliigoissa näkee usein käytettävän jopa 85 flexiä, vaikka suurin osa NHL-pelaajistakin käyttää 75–85 flexiä."
− Jos tehtävänä on esimerkiksi laukoa kiekkoa yläkulmaan, mutta laukaus jää jatkuvasti matalaksi, on syypää datan perusteella useimmiten liian löysä maila. Voimme näyttää pelaajalle, että mailasi taipui näin paljon, mutta koska se oli liian löysä, se ei ehtinyt palautua taas suoraksi. Kiekon irtoamishetkellä maila oli siis yhä taipuneessa tilassa, minkä takia kiekkoa ei saatu nousemaan haluttuun korkeuteen.
Tavallisinta LeVangien mukaan kuitenkin on, että pelaajan käyttämä maila osoittautuu testien perusteella pikemminkin liian jäykäksi kuin liian löysäksi. Luonnollisesti jäykkääkin mailaa on sitä helpompi taivuttaa, mitä pidempi se on, mutta pelaajan pituuden huomioimisen jälkeenkin mailan jäykkyyttä kuvaava flex-lukema putoaa testien perusteella usein jopa 10–15:llä.
− On jopa hivenen huvittavaa, miten kaljaliigoissa näkee usein käytettävän jopa 85 flexiä, vaikka suurin osa NHL-pelaajistakin käyttää 75–85 flexiä. Luotto omiin voimiin ja laukaisutekniikkaan on tällöin vähän liian suurta, LeVangie hymähtää.
Kasvavia ja voimistuvia nuoria LeVangie kehottaa niin ikään laittamaan jäitä hattuun mailan jäykkyyden kasvattamisessa.
− On tavallista, että mailan jäädessä liian lyhyeksi, uusi maila on entistä jäykempi. Yleensä kuitenkin pitkäaikainen pysyttely samassa jäykkyydessä osoittautuu hyödylliseksi, sillä silloin ehtii tottua mailaan sekä oppia sen, miten mailan tulee käyttäytyä ja taipua, mikä taas auttaa tekniikan hiomisessa. Hyppimällä jäykkyydestä toiseen tämä tuntuma katoaa, eikä pelaaja opi tuntemaan mailaansa.
ERI PELITAVAT VAATIVAT MAILALTA ERILAISIA OMINAISUUKSIA KUIN MYÖS ERI LAUKAISUTYYPIT.
Viime vuosina mailojen markkinoinnissa on painotettu jäykkyyden, keveyden ja kestävyyden ohella myös kickpointeja, joista voisi suomeksi puhua esimerkiksi varren taipumispisteinä, joista maila taipuu voimakkaimmin.
− Jos pelaaja vetää suurimmaksi osaksi nopeita napautuksia, niin silloin suosittelemme mailaa, joka taipuu varren alaosasta ja mahdollistaa nopeat laukaukset. Jos pelaaja tykkää vetää paljon lämäreitä ja suoraan syötöstä, niin silloin taas ihanteellinen olisi nilkkaosasta jäykistetty maila, sillä se antaa maksimaalisen voiman kiekolle. Varren keskeltä taipuva maila antaa taas mahdollisimman vaivattoman laukauksen, Bauer Suomen markkinointipäällikkö Jukka Pekkola kuvailee taipumisprofiilin käytännön merkitystä
− Taipumispisteen oikealla sijoittelulla saadaan aikaan jousipyssyefekti, jolloin maila tekee laukoessa työt, ei niinkään kädet, PAMA-mailoja valmistavan Ultimate Hockey Corps oy:n hallituksen puheenjohtaja Matti Jääskeläinen täydentää yleistajuistavalla esimerkillä.
CCM:n LeVangie tunnustaa taipumisprofiilin merkittävyyden, mutta painottaa kuitenkin, että kyseessä on lähinnä laukausta hienosäätävä ominaisuus, josta ei ole juuri iloa, mikäli mailan jäykkyys on muuten pielessä. Hänen mukaansa ensin on laitettava kuntoon jäykkyys, vasta sitten taipumisprofiili.
Itsetutkiskelun merkitys
Vaikka mailalaboratorion puitteet ovatkin kerrassaan vaikuttavat ja laukaisutestien hyödyt kiistattomasti osoitettavissa, ovat kyseiset testiolosuhteet vielä toistaiseksi suuren yleisön ulottumattomissa: sopivinta mailaa sekä CCM:n, Warriorin ja Bauerin laboratorioihin pääsevät etsimään satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta vain alansa huiput eli NHL-pelaajiston kuohuvin kerma.
Toisaalta parhaillaan Suomen kamaralla käynnissä oleva Bauerin Stick Studio -kiertue ja CCM:n piakkoin starttaava vastaava hanke ovat esimerkkejä LeVangien uumoilemasta mailanvalmistajien jalkautumisesta kuluttajien keskuuteen. Tosin laitteisto edustaa kummankin valmistajan laboratoriovälineistöön verrattuna hieman riisutumpaa mallia:
− Stick Studio -kiertueella on käytössä hidastuskamera ja puristusvoimamittari. Asiantuntijamme analysoi pelaajan biomekaniikkaa ja laukaisutekniikkaa ja selvittää, mikä mailoistamme sopii parhaiten kunkin pelaajan laukaisutyyliin, Pekkola valaisee.
Pääsi mailoja kokeilemaan suurnopeuskameran eteen tai ei, tärkein työkalu sopivan mailan löytämisessä on yhä oman itsensä ja oman pelinsä tuntemus, mistä sekä LeVangie, Jääskeläinen että Pekkola ovat yhtä mieltä. Eri pelitavat vaativat mailalta erilaisia ominaisuuksia kuin myös eri laukaisutyypit.
LeVangie havainnollistaa tätä eroa kahta hyvin erilaista pelaajaa, Sidney Crosbya ja Phil Kesseliä, vertaamalla. Laukaisukartoista voidaan nähdä, että siinä missä Crosby suosii maalin läheltä nopeasti laukaistavia napautuksia, Kessel sen sijaan laukoo runsaasti ranteella ja kaukaa maalista, jolloin myös tilaa ja aikaa on enemmän.
− Crosby haluaa, että laukaus lähtee nopeasti mutta laukauksen ei tarvitse olla kovin luja, sillä lyhyeltä etäisyydeltä maalivahti ei kuitenkaan ehdi reagoida laukaukseen. Tähän tarkoitukseen jäykkä maila on ihanteellinen, sillä se palautuu taivutustilasta nopeasti, joten laukaus lähtee nopeasti.
− Sen sijaan Kessel laukoo kauempaa, jolloin paras keino maalivahdin yllättämiseen on kova laukaus. Hänen käyttämänsä maila on Crosbyn vastaavaa löysempi, sillä löysemmällä mailalla laukaus on kovempi, mutta löysä maila vaatii enemmän aikaa jännittämiseen ja suoristumiseen. Hänen laukaisupaikallaan B-pisteen kaaren tuntumassa tilaa ja aikaa on kuitenkin yleensä enemmän kuin maalinedustalla.
Lyhyesti sanottuna löysemmällä mailalla saadaan aikaiseksi laadukkaita rannelaukauksia, mutta laukauksen tuottaminen on hitaampaa. Sen sijaan jäykemmällä saadaan tuotettua nopeita mutta hitaammin eteneviä napautuksia.
Oma lukunsa ovat lyöntilaukaukset, joissa mailaa jännitetään edellä mainittuja laukaisutyyppejä suuremmalla voimalla, joten jäykkäkin maila taipuu. Mitä jäykempi maila, sitä nopeampi suoristuminen, mikä taas tietää kovempaa laukausta.
"Golfissakin on jokaiseen pelitilanteeseen omat, erikoistuneet mailansa."
Tästä kaikesta on vedettävissä siis johtopäätös, jonka perusteella yksi maila ei voi olla täydellinen kaikkiin laukauksiin – puhumattakaan kaikkiin pelityyleihin. Mailan jäykkyyden ja ominaisuuksien valinnassa korostuukin pelaajan itsetuntemus, siis tieto siitä, miten ja mistä hän yleensä laukoo.
Mailalaboratoriossa tehtävien testien perusteella osoitetaankin, mihin laukaisutyyppeihin pelaajan kokeilemat mailat parhaiten soveltuvat, minkä jälkeen hän tekee lopullisen valintansa sen perusteella, mitä ominaisuutta pitää oman pelinsä kannalta olennaisimpana
Esimerkistä käyköön HPK:n junioreita edustavan 13-vuotiaan Topias Härmän tekemät laukaisutestit. Ikäisekseen isokokoisen ja hyvällä laukaisutekniikalla varustetun Härmän käsittelyssä 55 flex osoittautui armotta liian löysäksi, mikä näyttäytyi kokeissa laukauksen tehottomuutena sekä kovuuden että tarkkuuden suhteen.
Sen sijaan 75 flex tuotti erinomaisia yksittäisiä laukauksia, mutta sarjoista puuttui tasaisuus. 65 flexin osalta eri laukaisutyyppien laadukkuus oli tasapainossa, ja sarjat olivat muutoinkin tasalaatuisia, mikä kieli juuri sopivan jäykästä työvälineestä.
LeVangien neuvo tällaisessa tapauksessa onkin, että mikäli tarkoitus on keskittyä nimenomaan lyöntilaukauksiin, voi hyppy 75 flexiin tulla kysymykseen. Toisaalta hyökkääjän tontilla vaikuttavan Härmän kohdalla lyöntilaukauksien painottaminen ei olisi järkevää, joten monipuoliset laadukkaat laukaukset mahdollistava 65 flex on näin ollen sopivin vaihtoehto.
Laukominen on luonnollisesti vain yksi pelin ulottuvuuksista, jotka vaikuttavat lopulliseen mailan valintaan, mitä Warrior Suomen myyntipäällikkö Tomi Rissanenkin korostaa.
− Pelaajan mailassa on useita tärkeitä ominaisuuksia, joita on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä pelaajat arvostavat mailoissaan eri asioita: yksi arvostaa keveyttä, toinen jäykkyyttä, kun taas kolmas kiekkotuntumaa.
− Maalivahdinmailassa puolestaan tärkein ominaisuus on balanssi, joka vaikuttaa oleellisesti mailan käsiteltävyyteen. Monille tärkeää on myös mailan tuntuma sekä torjuttaessa että kiekkoa käsiteltäessä.
Muistuttaako tulevaisuuden mailakassi golfbagiä?
Pelaajien pelityyleihin liittyvät erot sanelevat sen, minkälaisia mailoja kenenkin on perusteltua käyttää. Toisaalta yhden jääkiekko-ottelunkin puitteissa tilanteet vaihtelevat suuresti, jolloin mailan vaihtaminen kesken ottelun voi olla järkiperäistä.
Esimerkiksi pelaajan rooli tai pelityyli tasakentällisin voi olla siinä määrin erilainen kuin erikoistilanteissa, että näissä tilanteissa on syytä käyttää ominaisuuksiltaan erilaisia mailoja. Montreal Canadiensin Jesperi Kotkaniemi kuuluu muun muassa niihin pelaajiin, jotka pelaavat ylivoimalla eri mailalla kuin tasakentällisin.
- Ihmettelen sitä, miksi useammat eivät tee niin. Golfissakin on jokaiseen pelitilanteeseen omat, erikoistuneet mailansa, LeVangie pohdiskelee.
Kotkaniemen ohella muun muassa Nashville Predators -puolustaja P.K. Subban vaihtelee mailaansa kesken ottelun pelitilanteen mukaan. Alivoimalla hän esimerkiksi parantaa ulottuvuuttaan ja kykyään syötönkatkoihin pelaamalla pidemmällä mailalla kuin tasakentällisin. Levangien mukaan kyseessä on oivallinen osoitus vastaamisesta erilaisten pelitilanteiden erilaisiin vaatimuksiin.
− Niin kuin golfissa myös jääkiekossa mailan pitää suoriutua monista eri tehtävistä, jotka vaativat erilaisia ominaisuuksia: erilaiset laukaukset, aloitukset, kiekonkäsittely. Kuten todettua, yhdellä mailalla ei voi tehdä täydellisesti kaikkea. Uskon siis, että pelaajat varautuvat tulevaisuudessa yhä suuremmissa määrin erilaisiin pelitilanteisiin erilaisten mailojen kokoelmilla.
Samoilla linjoilla on myös Jääskeläinen.
− Meillä ainakin ajatus lähtee siitä, että peliä kohden on peruspelimailat ja sitten erikoistilannemaila, jonka ominaisuudet ovat erilaiset. Se voi olla ylivoimahyökkääjillä esimerkiksi nopeampi varsi tai sitten pakeilla jäykempi varsi lyöntilaukauksiin.
− Kyllä me näemme, että erikoistilanteet tulevat tätä yhä enemmän vaatimaan tai vaativatkin jo.