Liigan pistepörssiä johtava HPK:n laitahyökkääjä Teemu Turunen kuuluu tuohon joukkoon.

HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen toi kaksi vuotta sitten Mikkelistä tuliaisinaan Hämeenlinnaan kolme uutta pelaajaa. Mestis-mestari Jukureista siirtyivät Pennasen mukana sarjan parhaana hyökkääjänä palkittu uuden tehopiste-ennätyksen tehnyt keskushyökkääjä Oula Palve, Mestiksen parhaana puolustajana sekä pudotuspelien parhaana pelaajana palkittu Teemu Suhonen ja Turunen. Hän oli tuolloin Mestis-joukkueen seitsemänneksi paras pistemies.

Heistä vain yksi on jäljellä HPK:ssa. Suhonen palasi kesken kauden Mikkeliin. Seuraavalla kaudella hän voitti puolustajien pistepörssin. Palve on debytoinut tällä kaudella miesten maajoukkueessa TPS:n pelaajana. Samaan aikaan käsistään näppärä Turunen nakutteli kaikessa hiljaisuudessa ensimmäisillä HPK-kaudellaan 30 ja sitten 32 tehopistettä. Piilossa isoilta otsikoilta. Hän on Jukurit-kolmikosta ainoa, joka jäi Hämeenlinnaan Pennasen kolmannelle kaudelle.

Kuluvalla kaudella Turusen oma tehopiste-ennätys Liigassa meni rikki jo joulukuun 26. päivä – Mikkelissä Jukureita vastaan. Nyt Turunen on Liigan tehokkain pistemies ja maajoukkuepelaaja.

Turusen luistelua, laukausta ja kamppailupelaamista aloitettiin parantaa vuoden 2014 syksyllä Mikkelissä, kun nuori laituri siirtyi Pennasen valmentamaan Jukureihin Helsingin Jokereiden A-nuorista.

− Kyllä poika aika nokallaan oli, kun hän Mikkeliin tuli, Pennanen hymähtää.

Erityisesti käännöksissä ja kamppailutilanteissa Turusen tasapaino petti usein. Hänen luisteluasentonsa oli liian etupainoinen. Sitä lähdettiin korjaamaan. Painopiste oli saatava keskelle.

− Se oli suoran luistelun haaste silloin. Siihen liittyvät toki myös lantion liikkuvuus ja keskivartalon voima. Jotta siinä oikeassa asennossa pystyy olemaan. Käännöksissä ulkoterän hyvä käyttäminen sekä ylävartalon käyttäminen kiekon kanssa ja ilman, Pennanen luettelee kehityskohteita.

Teränkäyttöä saatiin harjoittelemalla paremmaksi, mikä vaikutti paitsi pystyssä pysymiseen käännöksissä ja kamppailupelaamisessa, myös liu'un parantumiseen suorassa luistelussa.

Turusen henkilökohtaiseen harjoitepankkiin on alusta asti kuulunut paljon yhden jalan varassa tehtäviä suorituksia jäällä. Niiden tarkoituksena on paitsi kehittää tasapainoa myös auttaa häntä käyttämään terää tehokkaammin. Yhdellä jalalla on vaikea olla liian etupainoinen. Samalla myös ymmärrys ulko- ja sisäterän käytöstä kasvaa.

– Sitten se on ollut enää kiinni siitä, minkä verran hän on jaksanut tehdä määrää. Ja hän on kyllä jaksanut, Pennanen kehuu.

Minkä verran sitä määrää on sitten tehty? Kuinka monta tuntia Turunen on kieppunut jäällä yhdellä jalalla, nilkka vinossa pelkän ulkoterän varassa?

– En osaa vastata tuohon, mutta paljon olen tehnyt yhden jalan pumppauksia ja muita teränkäyttöhommia yhdellä jalalla, Turunen naurahtaa.

Mikkelissä aloitettujen harjoitteiden tekeminen on jatkunut tälläkin kaudella. HPK:lla on jääharjoitusten aluksi usein koko joukkueelle 15-minuuttinen teränkäyttöharjoitus. Sen lisäksi Turunen osallistuu säännöllisesti HPK:n nuorempien pelaajien ylimääräisiin jääharjoituksiin, joissa pelaajille vedetään erilaisia taitoharjoituksia. Seurajoukkueen harjoitusten lisäksi Turunen harjoittelee ajoittain omatoimisesti myös ulkojäillä.

– Joukkueen kanssa teen ehkä vartin ja itsekseni jäiden jälkeen vielä toisen vartin. Kyllä usein sellainen puoli tuntia extraa tulee. Vähän riippuu toki päivästä ja siitä, minkälainen kuorma on takana, Turunen kertoo.

Vaikka harjoittelua ei ole tehty tuntitolkulla joka päivä, huolellisesti tehdyt lyhyet harjoitteet ovat vuosien aikana kertautuneet ja näkyvät Turusen otteissa parempana luisteluna.

Pelkällä tekniikalla ei luistelukilpailuissa pärjää. Jo Mikkelissä Pennasen valmennustiimissä fysiikkavalmennuksesta vastannut HPK:n apuvalmentaja Timo Turunen laittoi nuoren laitahyökkääjän ruokarytmin kuntoon ja opasti oikeanlaisesta ravinnosta. Harjoittelun osalta isossa roolissa olivat aerobisen kuntopohjan kehittäminen ja palauttavan harjoittelun merkityksen kirkastaminen. Lisäksi viime vuosina HPK:ssa on tutkittu unen merkitystä ja etsitty keinoja, joilla pelaajat nukkuisivat ja sitä kautta palautuisivat paremmin. Tämä kaikki on mahdollistanut sen, että Turusen jalkojen voimantuotto on kehittynyt.

– Hän oli aika raakile tullessaan Mikkeliin. Hän hyppää nyt mattotestissä 20 senttiä enemmän kuin silloin. Se näkyy välittömästi myös luistelussa, Pennanen kertoo.

Myös HPK:n huoltojoukot ovat yrittäneet tarjota auttavaa kättään tähtihyökkääjän suuntaan. Tälle kaudelle luistimen teroitukseen tarjottiin muutoksia, mutta Turunen torppasi ajatuksen, ainakin toistaiseksi.

– En suostunut vielä ottamaan käyttöön, Turunen naurahtaa.

HPK:ta on piinannut tällä kaudella aiempien kausien tapaan maalinteon tehottomuus. Joukkue laukoo paljon, mutta maaliodottamaansa nähden se suorittaa selvästi alakanttiin: 49 pelatun ottelun jälkeen HPK:n maalisaldo varsinaisella peliajalla, tyhjiin tehdyt poisluettuna oli 119 maalia, kun joukkueen maaliodottama oli 132,58.

– Olemme tehottomia. Jos maaliodottaman kautta aletaan tutkia, pitäisi meidän varmasti olla jossain toisessa kohdassa sarjataulukkoa. Tuhat maalia on NHL:stä saatu nyt tutkittua ja tiedämme, mistä maalit todennäköisemmin syntyvät. Sitä kautta saamme viestittyä asiaa pelaajille ja harjoiteltua enemmän, Pennanen kertoo.

– Turunen on kantanut isoa taakkaa tuloksenteossa tällä kaudella.

Tilastojen mukaan Turunen on hyödyntänyt maalintekopaikkansa odotusten mukaisesti: 11.2.2019 mennessä laituri oli tehnyt 16 osumaa, kun huomioidaan ainoastaan varsinaisella peliajalla tehdyt osumat poislukien tyhjiin tehdyt. Turusen maaliodottama oli 14,89.

Vertailussa maalipörssin kärkinimiin hän kuitenkin jää maaliodottamassa selvästi. HIFK:n Iikka Kangasniemi on omissa lukemissaan. Myös Kärppien kaksikko Ville Leskinen ja Mika Pyörälä, KooKoon Malte Strömwall, Tapparan Niko Ojamäki sekä Sportin Roope Talaja ovat olleet huomattavasti Turusta tehokkaampia.

– Kuinka monta kertaa hän on päässyt laukomaan ylivoimalla poikittaissyötöstä siitä samalta paikalta, mistä Kristian Vesalainen teki viime vuonna jatkuvasti maaleja? Suoraan syötöstä laukomisessa on vielä paljon töitä, Pennanen analysoi.

Yksi syy on laukaisutekniikassa. Vasemmalta laukovan Turusen oikea käsi, eli niin sanottu yläkäsi, lukkiutuu laukoessa liian lähelle vartaloa eikä kiekkoon tule laukoessa riittävästi painetta. Kuluvalla kaudella Turunen on Pennasen avustuksella hakenut oikeanlaista yläkäden liikettä. Siinäkin on käytetty apuna videoita NHL:stä. Turunen on opiskellut videoilta esimerkiksi Sebastian Ahon ja Patrik Laineen laukaisutekniikkaa.

Numeraalitulosten osalta kehitystä on jo tapahtunut. Turunen teki viime kaudella 17 maalia ja kuluvalla kaudella maaliennätys rikkoutui jo alkuvuonna 2019. Turunen tekee edelleen valtaosan maaleistaan läheltä maalia, mutta tällä kaudella maaleja on syntynyt myös suorasta luistelusta kauempaa maalista. Tästä esimerkkinä pariin otteeseen on nähty lähes identtinen osuma, jossa Turunen luistelee vasemmalta laidalta hyökkäysalueelle, leikkaa siniviivan jälkeen keskelle ja ampuu puolustajan jaloista kiekon rannelaukauksella maaliin.

– Suorasta luistelusta ammuttu ranne alkaa olla jollain tavalla vaarallinen. Lisäksi hän on pirun hyvä, kun mennään lähelle maalia. Hän on todella taitava tekemään niistä paikoista maaleja, Pennanen kehuu.

Huomionarvoista on myös se, että kahdella edellisellä liigakaudellaan Turunen laukoi enemmän matalan todennäköisyyden laukauksia pienistä kulmista ja kaukaa. Luistelu- ja kamppailuominaisuuksien kehittymisen ansiosta Turusen hyvä kiekonkäsittelytaito on päässyt paremmin esiin. Tällä kaudella hän on laukonut jo huomattavasti paremmista sektoreista.

– Olen miettinyt asiaa niin, etten ampuisi turhista kulmista ja turhaan menettäisi kiekkoa. Pitää malttaa odottaa, että pääsen parempaan sektoriin ampumaan. Kärsivällisyyttä on tullut lisää, Turunen pohtii.

Kärsivällisyyden vastapainoksi Pennanen peräänkuuluttaa myös yhteistyöjääkiekon merkitystä. Se korostuu, kun vastustajien taso kovenee.

– Yhteistyötä muiden pelaajien kanssa pitää parantaa. En sano, että yhteistyö on nyt huonoa, mutta hän on tottunut Liigassa siihen, että voittaa yksi vastaan yksi -tilanteita ja luo maalipaikkoja. Maajoukkueessa kiekosta pitää pystyä luopumaan nopeammin. Muuten veli venäläinen vie sen aika nopeasti, Pennanen toteaa.

Maajoukkueturnauksissa on korostunut kolmas kehityskohde, kamppailupelaaminen. Huipulla vastustajat ovat poikkeuksetta isompia, fyysisempiä ja taitavampia. Se, mikä Liigassa toimii, ei aina ole siirrettävissä kansainvälisille kentille.

– Maajoukkuepeleissä kaikki puolustajat ovat fyysisiä ja maalille on vaikea mennä, Turunen tunnustaa.

Mitä muuta 179-senttinen hyökkääjä voi tehdä kuin yrittää hankkia punttisalilta lisää vääntövoimaa ja ruista ranteeseen? Turusella on kahden turnauksen kokemuksella jo muutamia kikkoja mielessään.

– Pitää kehitellä erilaisia pyörähdyksiä, jotka auttavat pääsemään maalille. Mailakamppailut ovat myös isossa osassa. Pitää miettiä, yritänkö pelata ensin vastustajan mailaa vai kiekkoa. Niissä tilanteissa on vielä kehitettävää, Turunen pohtii.

Turunen puhuu tavoitteistaan varovaisesti. Hän ei mainitse joka pojan unelmaa NHL:ää, mutta ulkomaille hän myöntää mielivänsä. Sitten joskus. Lyhyen aikavälin tähtäimessä on esiintyä useammin maajoukkueessa ja päästä arvokisoihin. Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ei vielä ota kantaa arvokisoihin, mutta hän on tyytyväinen Turusen otteisiin syksyn maajoukkueotteluissa.

– Hänen roolinsa oli puolustavampi. Erikoistilanteista hän pelasi alivoimaa, mutta ei ylivoimaa. Hän tuli hyvin kuvioihin mukaan. En olisi toista kertaa kutsunut, jos ei olisi ensimmäisellä kerralla näyttänyt pystyvänsä pelaamaan tällä tasolla, Jalonen toteaa.

Miten se murtautuminen kansainväliselle huipulle onnistuisi pelaajalta, jonka luistelu, laukaus ja kaksinkamppailupelaaminen eivät ole huipputasolla? Mikä on Turusen superominaisuus, joka erottaa hänet liigatason pelaajista?

– Hänen vahvuutensa on pelin ymmärtäminen, pelinlukutaito. Hän pystyy pelaamaan hyvin ja luotettavasti eri rooleissa. Hän tekee fiksuja valintoja. Kaikin puolin monipuolinen pelaaja, Jalonen kuvailee.

Mailankäsittely- ja pelinlukutaidon ohella juuri monipuolisuus on Turusen omassakin visiossa avain huipulle. Hän pelaa HPK:n hyökkääjistä eniten, lähes 19 minuuttia ottelua kohden. Liigan pistepörssin kärkikymmenikössä olevista hyökkääjistä ainoastaan Tapparan Kristian Kuusela ja Lukon Justin Danforth ovat saaneet keskimäärin selvästi enemmän peliaikaa.

Suhteuttaessa Turusen erikoistilanteissa saamaa vastuuta, hänen monipuolisuutensa ja pelinlukutaitonsa alkavat näkyä. Pistepörssin kärkikymmeniköstä kaikki pelaajat pelaavat luonnollisesti runsaasti ylivoimaa. Turunen, Kuusela ja Danforth ovat pistepörssin kärkinimistä ainoat hyökkääjät, joita käytetään runsaasti myös alivoimalla. Turunen pelaa kärkikymmeniköstä vähiten ylivoimaa suhteessa joukkueen ylivoimaminuutteihin.

Syyskaudella Turunen pelasi aina keskushyökkääjä Otto Paajasen kanssa. Vuodenvaihteen jälkeen luotsi Pennanen rikkoi kaksikon ja siirsi Turusen pelaamaan Niclas Luceniuksen rinnalle. Samalla aiemmilla kausilla tasaisesti molemmilla laidoilla pelannut Turunen siirtyi ensimmäistä kertaa tällä kaudella vasemmalta laidalta oikealle. Tämän vuoden puolella Turusta on kokeiltu myös Robert Leinon rinnalla.

Taustalla ketjujen muokkauksessa Pennasella on ollut hyökkäyspään tehojen jakaminen laajemmalle.

– Turunen ei ole riippuvainen siitä, kenen kanssa hän pelaa, päävalmentaja muistuttaa.

– Nykymaailmassa huomaan, että joskus pelaajat ohjautuvat vähän vääristä asioista. Ettei mennä Mestikseen tai ei haluta pelata tietyissä paikoissa ja halutaan ylivoimalle, Pennanen pohtii.

Turunen poikkeaa Pennasen kuvailemista pelaajista. Liigan pistepörssin kärkinimen tekemistä on ohjannut itsensä kehittäminen. Oman ja sitä kautta joukkueen pelin vieminen eteenpäin. Se on vaatinut Turuselta myös sitkeyttä. Kahden tilastollisesti hyvin Nuorten SM-Liigassa pelatun kauden jälkeen KHL-Jokereista tai Liigasta ei ollut luvassa pelipaikkaa. Piti lähteä pääkaupungista Etelä-Savoon.

– Jos siinä olisi paljon statukseen ja tulokseen liittyvää asiaa, veikkaan, ettei hänkään noin sitkeä olisi ollut. Varmasti jossain kohtaa hänkin on miettinyt, että täällä mä vedän Mestistä Keuruulla, mutta jos häntä ohjaisivat sellaiset asiat kuin missä hän pelaa, kenen kanssa ja kuinka paljon hän tekee pisteitä, veikkaan, ettei hänestä olisi tullut näin hyvää, Pennanen toteaa.

Toki Turunenkin on kiinnostunut voittamisesta ja tuloksen tekemisestä, mutta se ei ole hänen pääasiallinen motivaationsa lähde, joka ohjaisi toimintaa. Valmentajana Pennanen kokee päässeensä helpolla, kun motivaatiota ei ole tarvinnut pumpata. Hän kiittelee suojattinsa omatoimisuutta ja kuvailee omaa rooliaan tukijana ja vierelläkulkijana – silloin, kun sille on ollut tarvetta.

– Jos motivoituu itsensä kehittämisestä, itse pelistä ja joukkuepelistä, on tällainen tarina mahdollinen.

Muokattu 15.2.2019 kello 17.00: Otsikkoa muokattu.