Toimittaja Riina-Maria Metson tuore kirja Rivipelaaja maalaa karua kuvaa jääkiekkoilijan ammatista. Eritasoisia loukkaantumisia sekä narsistisia ja käskyttäviä valmentajia riittää. Osansa saavat myös seurajohto sekä toimittajat. Tästä huolimatta kirjan sivuilla ääneen pääsevät pelaajat muistavat vakuutella, että homma on ollut pääsääntöisesti kivaa, eivätkä he vaihtaisi päivääkään pois.
Kirjassa toistuu näkemys siitä, että eri valmentajien suosioon tai epäsuosioon joutuminen on avainasemassa siinä, mihin suuntaan yksittäisen pelaajan ura saattaa luisua.
Jonne Virtanen nostaa erityisesti esiin Risto Dufvan, jonka äärimmäisen vaativuuden merkitystä hän pitää yhtenä uransa tärkeimmistä oppikouluista. Monet kokeneemmat pelaajat JYPissä eivät kokeneet samoin, jonka myötä he aiheuttivat päävalmentajalle potkut syksyllä 2011.
Pauli Levokari muistelee kiitellen Ässissä valmentanutta Mika Toivolaa sekä SaiPaa aikoinaan luotsannutta Heikki Mälkiää saamastaan luottamuksesta. Marlo Koponen puolestaan osoittaa kunnioitusta TUTO:ssa valmentaneelle Juhani Tammiselle, joka loi häneen itseluottamusta sekä auttoi itsereflektoinnissa. Koponen tosin mainitsee, että joukkue oli tuolloin vahvasti kahtia jakautunut. Osalle pelaajistoa "Don Tamin" prinsiipit eivät maistuneet.
Kirjan raflaavimmat esimerkit tulevat Levokarilta, joka on myös kirjailija Metson puoliso, sekä nimettömänä pysyttelevältä entiseltä liigapelaajalta. Jälkimmäisessä esimerkissä nimettömänä esitelty valmentaja huutaa kokemattomalle pelaajalle kuultuaan tämän jatkosopimuksesta. "Mä en olisi halunnut sinua joukkueeseen", hän mesoaa ja juoksuttaa kyseistä pelaajaa pelimatkan päätteeksi.
Toisessa esimerkissä Levokari kertoo Jokereista saamistaan potkuista, jotka kiteytyivät Spengler Cupissa tehtyyn virheeseen. Levokari sai käskyn pakata kamppeensa erätauolla. "Sinulle ei ole mitään käyttöä. Saat fudut", Levokari kertoo tuolloisen päävalmentajan Raimo Summasen todenneen.
Monet kirjan luvuista ovat mielenkiintoisia, mutta, johtuen laajasta näkökulmasta, ne jäävät harmillisen ohuiksi. Juuri kun aiheessa päästään kädenlämpöisyyttä syvemmälle, siirrytään jo seuraavaan lukuun ja aiheeseen.
Yhdessä mielenkiintoisimmista luvuista kirja pohtii jääkiekkoilun julkisuuskuvaa ja sen vaateita. Kirjailija Metso kysyy, miksi juuri Suomessa on sallittua kirjoittaa urheilijoista mitä tahansa. Hän nostaa tikunnokkaan erityisesti pelaajien persooniin käyvän solvaamisen. Metso toteaa journalistina olevansa hämmentynyt, kuinka hatarasti journalistisia ohjeita näytetään ymmärtävän jääkiekkotoimittajien keskuudessa.
Metson pyrkimys kiteyttää ammattikiekkoilun kulissien takainen elämä yksien kansien väliin on kunnianhimoinen. Harmillisesti kirja päätyy olemaan sirpalemainen kokonaisuus. Yksittäiset luvut on rytmitetty taitavasti ja teksti on vetävää. Aihepiiri on silti yksinkertaisesti liian laaja, mikä ei vähennä yksittäisten lukujen mielenkiintoa. Kokonaisuudesta on silti vaikea löytää punaista lankaa, ellei sellaiseksi laske ammattilaisjääkiekkoilijan työn kovaa luonnetta. Iltapäivälehtien painokoneet tuskin pysähtyvät tästä tiedosta.
Toinen haaste piilee haastateltavien vähyydessä. Levokarilla, Virtasella ja Koposella on paljon kokemusta ja he uskaltavat tuoda mielipiteensä julki. Kolmen pelaajan otanta tuntuu silti kevyeltä, minkä myötä kirjasta uupuu tietty uskottavuus. Näkemykset ovat kiinnostavia, mutta valveutunut lukija pohtii tuon tuosta kolikon toista puolta, jolle ei löydy kommentoijaa. Asiaa ei pelasta se, että satunnaisia kommentteja nähdään myös pelaajayhdistyksen ja Liigan alumnijärjestön edustajilta.
Rivipelaaja nostaa esiin valitettavan tuttuja teemoja, kuten ihmisten ala-arvoisen käytöksen toisiaan kohtaan, ammatin kovat terveysriskit sekä julkisuuden mukanaan tuomat roiskeet.
Kirja jää lukuisten mielenkiintoisten tietoiskujen ja näkemysten viidakoksi, joka uskoakseni riittää useimmille aiheesta kiinnostuneille lukijoille. Kovin ehjää kokonaisuutta se ei silti muodosta. Toivon mukaan Rivipelaaja herättelee silti jatkokeskustelua esittämistään väitteistä ja aiheista, joista suurin osa on jääkiekkokulttuurissamme valitettavasti kestoaiheita.
Klo 14.55: Artikkelia korjattu: Valmentajan juoksuttama pelaaja ei ollut Levokari, vaan nimettömänä pysyvä ex-liigakiekkoilija.
