Tappara aloitti ottelun korkealla karvauksella ja joukkueen viisikkopeli toimi totutunlaisesti. Molemmat joukkueet hakivat päätyjen kautta taklauksia. Myös maalien edustoilla annettiin ja otettiin vastaan kovuutta.

Ilves onnistui jatkamaan fyysistä peliään koko ottelun ajan, mutta Tappara lipsui paikoin ali- ja välillä ylisuorittamisen myötä kärpässarjaan. Teemu Rautiaisen tekemä 5−3-osuma oli osoitus siitä, että Ilveksen fyysinen olemus oli vastustajaa edellä.

Tappara löi ottelun alussa yllättävän paljon pitkiä kiekkoja.

Ilveksen Jerry D'Amigo oli mukana kaikessa, mitä kentällä tapahtui. Hän oli ärsyttämässä Veli-Matti Savinaista kiehumispisteeseen asti, ja ajamassa maalille melkein loukkaantuen itse.

Ainakin kaksi Ilveksen maaleista syntyi selvistä hyökkäyksenkäännöistä. Vastaavia tilanteita Tapparaa vastaan nähdään aniharvoin.

Tapparan karvauspeli putosi syvemmälle keskialueelle pelin edetessä ja joukkue repeili Ilvestä enemmän leveyssuunnassa. Ilves sahasi pystysuunnassa teräviä hyökkäyksiä, ja ajoi maalille hanakasti. Aleksi Elorinteen ja Alexander Bonsaksenin kaltaiset hyvät peruspuolustajat eivät pystyneet pelissä parhaimpaansa.

Tappara teki maalinsa tilanteista, joissa pelaajat menivät maalille ja kiekko tuli sinne sen jälkeen. Ilves vyöryi toisessa erässä itse kiekon kanssa ensin Teemu Lassilan, ja sitten Dominik Hrachovinan eteen.

Tappara yritti päätöserässä suoraviivaisempia hyökkäyksiä, mutta Ilves onnistui tukkimaan keskialueen.

Ilves ansaitsi voittonsa iskemällä Tapparan niihin osa-alueisiin, joihin minkään joukkueen − eikä varsinkaan Ilveksen, pitänyt pystyä iskemään.

Sarja jatkuu ylihuomenna torstaina, jolloin Tapparan on oltava se joukkue joka keksii keinot vastustajan peliä silmällä pitäen.