Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Colorado Avalanchesta Ottawa Senatorsiin kaupattu Matt Duchene oli Tukholman-ottelussa seurattu pelaaja. Globenissa paikan päällä oleva NHL-toimituspäällikkö Juha Oinonen vertasi Duchenen suoritusta Avalanchen ykkössentteriin Nathan MacKinnoniin.
Kaksikko pelasi vastakkain vain muutamia vaihtoja, joten vertailuperusteena oli enemmänkin pelaajan vaikutus joukkueensa suoritukseen.
MacKinnon oli ykkössenttereistä selvästi työllistetympi.
MacKinnonin johtama hyökkäysketju laidoillaan Gabriel Landeskog ja Mikko Rantanen pelasi Avalanche-hyökkääjistä ylivoimaisesti eniten. Avalanchen ykkössentteri olikin ottelun alusta asti pirteällä pelipäällä ja rakensi muun muassa Landeskogille parikin huippupaikkaa.
Duchenen peliaika oli yli neljä minuuttia MacKinnonia pienempi. 26-vuotiaan keskushyökkääjän ketjukaverit myös vaihtelivat ottelun aikana. Useimmiten Duchenen laidalla pelasivat Mike Hoffman ja Zack Smith. Ensimmäisessä erässä Senatorsin tasoitusmaali syntyi Duchenen voittaman hyökkäyspään aloituksen jälkeen.
Aloituksissa Duchene oli muutenkin MacKinnonia edellä. Senators-keskushyökkääjä voitti puolet aloituksistaan, MacKinnonin voittoprosentti oli murheellinen 35. Avalanche-sentteri tosin oli aloituksissa Duchenea enemmän.
Toisessa erässä MacKinnon jatkoi hyvää peliään. Nuori kanadalainen oli kiekon kanssa aktiivinen ja pelasi ajoittain jopa hieman riskilläkin. Toisaalta MacKinnon rakensi Mark Barberiolle hyvän maalintekopaikan kiekonriiston avulla.
Duchenekin piristyi toiseen erään ja pääsi pari kertaa hyvään maalipaikkaan. Toisaalta kanadalainen oli jäällä Avalanchen tasoitusmaalin aikana eikä varsinaisesti laittanut itseään tilanteessa likoon. Ajoittain oli kuitenkin jo nähtävissä Duchenen parasta osaamista.
MacKinnon onnistui tasoittamaan
Kolmannessa erässä MacKinnon nousi Avalanchen sankariksi liruttamalla tasoitusmaalin takatolpalta tyhjiin Rantasen hienosta syötöstä. MacKinnon ei saanut edes kunnon osumaa kiekkoon, mutta Avalanchen onneksi peliväline liukui siitä huolimatta ohi Craig Andersonin.
Aloituksissa Duchene oli MacKinnonia edellä.
Ennen tasoitusmaaliaankin MacKinnonilla oli pari hyvää tilannetta. Hyvä esimerkki ykkössentterin ratkaisuhalukkuudesta oli riskialtis kärkkyminen keskialueelle, kun kiekosta vielä taisteltiin puolustusalueella.
MacKinnon pääsi kärkkymisensä seurauksena hyvään vastahyökkäykseen, mutta menetti kiekon ennen kuin pääsi laukomaan.
Duchene jatkoi toisessa erässä nähtyä pirteää kiekollista peliä, mutta hyvistä paikoista huolimatta tehoja ei syntynyt. Ottelu oli kuitenkin nousujohteinen ja lupauksia herättävä suoritus uudessa joukkueessa − vanhoja pelikavereita vastaan.
MacKinnon oli ykkössenttereistä selvästi työllistetympi. Toisaalta ylivoimalla sentterikaksikko pelasi lähes sekunnilleen yhtä paljon. Senatorsin peluutus oli kaikin puolin tasaisempaa verrattuna Avalancheen. Luottamuksenosoitus oli sekin, että Duchene pääsi jatkoajalla jäälle ensimmäiseen vaihtoon.
Kokonaisuutena MacKinnon oli ykkössenttereistä näkyvämpi, vaarallisempi ja myös tehokkaampi − vaikka sekä sentteri itse että erityisesti laituri Landeskog maalipaikkoja tuhlailikin. Duchene taas antoi itsestään pirteän kuvan heti ensimmäisessä ottelussaan, johon valmistautuminen ei ollut helpoimmasta päästä.
Yhden ottelun perusteella ei voi pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta Duchenen pelissä oli paljon hyvää. Senators-hyökkäys on nyt aiempaa leveämpi ja myös terävämpi. Avalanche puolestaan joutuu entistä enemmän turvautumaan ykkösketjuunsa.
