Jim Rutherfordin pitkää uraa Carolina Hurricanesin toimitusjohtajana voi luonnehtia monella tapaa. Joukkue jäi lukuisia kertoja ulos pudotuspeleistä, eikä noussut ennakkosuosikin asemaan, mutta onnistui pelaamaan kahdesti Stanley Cup -finaaleissa. Jälkimmäinen, kevät 2006, toi kirkkaimman palkinnon, minkä kukaan NHL-piireissä voi saada.
Tämän jälkeen Hurricanes kuitenkin putosi vauhdilla alas, eivätkä viime kausien elvytysyritykset onnistuneet. Samaan aikaan Pittsburgh Penguins keikkui itäisen konferenssin huipulla - lähellä, mutta silti niin kaukana. Oli aika tuulettaa toimistoa. Sekä Rutherford että Penguins kaipasivat vaihtelua, joten ingressi tuhkimotarinalle oli valmis.
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
65-vuotias Rutherford ei tullut kesällä oppimaan talon tavoille, vaan käytti surutta kokemustaan hyödyksi heti alkumetreillä. Päävalmentaja Dan Bylsma sai kenkää, ja tilalle nostettiin junioreiden parissa kovaa tulosta tehnyt Mike Johnston. Ensimmäinen sulka JR:n hattuun.
Pian tapahtui myös siirtopommi, joka sai Penguins-kannattajat puremaan kynsiään. James Neal, täydellinen maalitykki Jevgeni Malkinin vierellä, vaihdettiin Nick Spalingiin ja Patrick Hörnqvistiin. Näinkö tämä dinosaurus tuo Hurricanesin kohtalon myös Pittsburghiin?
Kautta ei kuitenkaan ehditty kauaa pelata, kun lisäsulka iskettiin Rutherfordin lätsään. Hörnqvist tekee tukun henkilökohtaisia piste-ennätyksiään Sidney Crosbyn ja Malkinin kanssa, mutta lisäksi raataa ilta toisensa jälkeen kaikkia niitä töitä, joista ei Nealin kohdalla voinut edes uneksia. Kotikatsomoiden asiantuntijat joutuivat nöyrtymään ammattilaisen edessä.
Kauppa Nashville Predatorsin kanssa ei ollut Rutherfordin kesän ainut meriitti. Jussi Jokisen ja Brian Gibbonsin päästämistä muihin seuroihin ihmeteltiin pitkään, mutta nyt ikävä alkaa olla historiaa. Blake Comeaulla kesti alle 30 ottelua rikkoa viime kaudella 61 Columbus Blue Jacketsin ottelussa tehty pistemäärä (16). Steve Downie edustaa sitä osastoa, jota Penguinsiin on kaivattu pitkään, etenkin Matt Cooken lähdettyä. Sulkien määrä se vain kasvaa.
Miestä tulee ja menee, mutta Fleury pysyy
Lokakuussa koitti kuitenkin hetki, kun pingviinikannattajat olivat valmiina repimään koko Rutherfordin hatun kahtia. Marc-Andre Fleurylle, tuolle sulavalle kevätkinokselle, kirjoitettiin neljän vuoden jatkosopimus. Näinkö jälleen kerran tuhotaan teräskaupungin haaveet kunniasta ja maineesta?
Marc-Andre Fleurylle, tuolle sulavalle kevätkinokselle, kirjoitettiin neljän vuoden jatkosopimus
Vastalauseiden täyttämät huudot ovat kuitenkin tasaisesti vaimentuneet talven aikana. Fleury pelaa uransa parasta kautta. Se näkyy niin itse tekemisessä kuin myös tilastoissa. Hän pelaa rauhallisesti, varmasti ja taitavasti. Lisäksi edessä luutii puolustus, joka on tasapainoisempi, nopeampi ja kiekon kanssa varmempi kuin vuosikausiin. Oli Fleuryn henkinen valmius kuinka suuri kysymysmerkki tahansa, Penguinsin peräpää näyttää erittäin valmiilta myös astetta kovempiin koitoksiin.
Fleuryn lisäksi tärkein yksittäinen kiitoksen kohde on Christian Ehrhoff, jonka Rutherford kaappasi kesän vapailta markkinoilta. Ehrhoff paransi otteitaan koko syksyn ajan, ja ennen joulukuun loukkaantumistaan saksalainen pelasi tasolla, jolla hän korvaa heittämällä niin menetetyn Matt Niskasen kuin Brooks Orpikinkin. Fleuryn on helppo varjella tolppaväliä tällaisen pelaajan takana.
Huipulle on pitkä matka
Matka menestykseen on kuitenkin vielä pitkä, ja jälleen kerran epäonni vaivaa teräskaupungin kiekkoylpeyttä. Sikotauti koetteli jo muun muassa Crosbya, Beau Bennettiä ja Olli Määttää, joille rikkonaiset kaudet näyttävät olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pascal Dupuis aloitti jo toistamiseen kautensa kovalla sykkeellä, mutta jälleen niin miehen 110-prosenttinen työmoraali kuin isähahmon roolikin puuttuvat veritulpan vuoksi kaukalosta ja pukukopista - kenties lopullisesti.
Rutherfordin odotettiin vielä siirtotakarajalla koristavan hattuaan paikkaamalla kipukohdat kärkikenttien laituriosastolla. Niin kauaa ei tarvinut odotella, sillä JR aloitti vuoden 2015 hankkimalla David Perronin Edmonton Oilersista. Kanukista maksettu ykköskierroksen varausvuoro on aina kysymysmerkki arvonsa suhteen, mutta lähtökohtaisesti Perronin pitäisi olla täydellinen lisä Penguinsin hyökkäyskalustoon.
Pudotuspeleissä Hörnqvistillä, Ehrhoffilla, Perronilla, Johnstonilla ja kumppaneilla on tilaisuus nostaa paitsi itsensä, myös Jim Rutherford koko NHL:n kuumimpaan kaartiin. Toinen vaihtoehto on viimeisistä hurrikaanivuosista tuttu - pettymys ja koko show'n aloittaminen alusta.