– Puhutaan siitä, että SM-liiga on kovatasoinen liiga, mutta kyllä ainakin viime kaudella Sveitsi ja Ruotsi ajoivat ohi. Elitserien oli Venäjän jälkeen varmasti kovatasoisin liiga koko maailmassa. Tietysti oli myös kiva pelata HIFK:ssa vanhojen kavereiden kanssa, mutta ei kovin hyviä muistoja jäänyt siltä ajalta, Olli Jokinen toteaa.
Jokisen mukaan yksi suurimpia ongelmia suomalaisessa kiekkoilussa on tunnelman puute ja ympärillä olevien ihmisten negatiivinen asenne.
– Jääkiekkoilijat haluavat voittaa ja hakevat latausta peleihin voittamisesta, mutta kyllä lisälatausta tuo sekin, että jo alkuverryttelyssä huomaa tulleensa jäähalliin. Suomessa IFK:n kotihalli on ainoa, missä on tunnelmaa jo alkuverryttelyssä, kun Ruotsissa ja Sveitsissä on jo silloin täysi hulina päällä. Täällä on hallit muutenkin puolityhjiä ja katsojilla perusnegatiivinen asenne kaikkeen, hän kritisoi.
– Suomessa on varmaankin kulttuurikin hieman erilainen. Ruotsissa jääkiekko nousi viime talvena huimasti ja otti kiinni siellä huippusuosittua jalkapalloa. Siellä lehdetkin ovat ihan erilailla mukana, täällä on koko kiekkokierroksesta maksimissaan kaksi sivua, kun siellä oli puolilehteä pelkästään jääkiekkoa. Eivätkä kirjoitukset ole niin negatiivissävyisiä kuin suomalaisessa lehdistössä.
Yksi iso ero Jokisen mukaan on nuorten pelaajien tasossa. Suomessa nuoret pelaajat eivät ole yhtä tasokkaita kuin Ruotsissa.
– En tiedä johtuuko se juniorivalmennuksesta vai siitä, että junnut istuvat penkillä tai pelaavat nelosketjussa. Olin aikanaan itse onnellisessa asemassa kun pääsin 17-vuotiaana liigaan, mutta tilanne ei ole monelle yhtä hyvä.
”Väärä päätös”
Jokinen oli aikanaan vuonna 1998 HIFK:n paidassa voittamassa Suomen mestaruutta. Tänä keväänä kaiken piti olla valmista uusinnalle ja joukkueen piti olla huippuhyvä. Kesken pudotuspelien seurajohto painoi paniikkinappulaa ja erotti päävalmentaja Hannu Aravirran.
– Se oli minun mielestäni väärä päätös, mutta mehän vain pelaamme ja kabinetissa herrat tekevät päätöksiä.
HIFK:lla oli kasassa ehkä yksi liigahistorian kovimpia nimilistoja, mutta silti joukkue putosi pudotuspeleissä Lukolle.
– Kaikki tiesivät, että meillä oli paras materiaali. Totuus on kuitenkin se, että pudotuspeleissä yksikään pelaaja, minä mukaan luettuna, ei onnistunut. Eikä Tomas Vokoun kovin montaa vetoa kiinni saanut. Hän ilmoitti silloin juhlittuaan Helsingissä pari päivää kauden loppumista, että kausi on paketissa, mutta lähti kuitenkin MM-kisoihin ja osoitti olevansa huippuveskari. Olisi ollut hieno pelata pitkästä aikaa pudotuspelejä vähän pidemmällekin.
MM-kisoissa Jokinen oli Suomen johtavia pelaajia. Kisat eivät kuitenkaan menneet ihan putkeen sen enempää hänen omalta osaltaan kuin koko joukkueenkaan osalta.
– Siellä oli joka pelissä neljästä viiteen äijää jäällä, jotka olisivat runkosarjassa olleet siviilit päällä katsomossa ja kolmen viikon sairaslomalla. Toiset pelaajat kieltäytyvät loukkaantumisten vuoksi ja toiset pelaajat pelaavat MM-kisoissa pitäen loukkaantumiset omana ja valmennusjohdon tietona.
– Kaiken kaikkiaan oli varsin opettavainen kausi.
