Jukka Rautakorpi ei monessa paikassa herätä paljon helliä tunnelmia. Tähän on monta syytä, useimmat valmentajan itse aiheuttamia. Silti lähes kaikissa piireissä miestä kunnioitetaan. Hämeenlinnassa kaikki muistot Rautakorven kausista eivät jää välttämättä kultaisiksi, mutta silti valmentajaa olisi syytä kunnioittaa HPK:n kuilun partaalta pelastamisesta syvästi.
– Minä olen urheilun edustaja, en talouden tai bisneksen. Olen valmentaja ja vastaan urheilusta. Urheilun tärkein tehtävä on saavuttaa jotain. Tässä lajissa se saavutus on mestaruus, Rautakorpi linjasi ratkaisevan finaalin tappion jälkeen.
Rautakorven puheissa vilahteli kantavana teemana läpi pudotuspelien kuinka "urheilu on keskiössä". Tämä on yksi tärkeä osa kokeneen valmentajan filosofiaa: minkään ulkopuolisen tekijän ei anneta häiritä, haitata tai vaikuttaa urheilullisen tavoitteen saavuttamiseen.
Vaikka HPK:n hopeamitaleihin päättynyt kausi ei aina ruusuiselta näyttänytkään, onnistui Rautakorpi lopulta sulkemaan joukkueensa todelliseen "urheilu-umpioon". Joukkue keräsi voimaa toisistaan, sisältään, kollektiivista. Jokainen yksilö oli sitoutunut tavoitteisiin, eikä välittänyt mistään muusta.
Tulos näkyi kaukalossa. Rautakorpi hilasi ryhmänsä sijalta 13. runkosarjan viidenneksi, ohi HIFK:n, läpi KalPan ja lähes mestaruuden porteille. Pitkäjänteisen ja järkähtämättömän työnteon lopputulos oli hopeamitali, mutta siinä samalla Rautakorpi taisi itse pelata ratkaisevaa roolia Pallokerhon nostamisessa jälleen henkiin, menestyjäksi.
– Joukkue oli tänä vuonna paljon valmiimpi pelaamaan pudotuspeleissä. Tämä laji tietysti aina tähtää pudotuspelipelaamiseen. Viime vuonna emme missään nimessä olleet vielä valmiita. Joukkue oli fyysisesti ja henkisesti selvästi valmiimpi menestymään. Ei näitä joukkueita yhdessä kaudessa rakenneta.
– Nousujohteisesti oli tarkoitus rakentaa tätä ryhmää, ja se menikin koko ajan eteenpäin. Eihän tämän ryhmän yksilöpotentiaali ole välttämättä ihan valtava. Mutta kevättä kohden joukkuepelaamisen taso nousi huomattavasti.
Nousu ei riittänyt aivan maaliin asti, mutta sen ei pitäisi vähentää yhtään niitä mielikuvia, mitkä Rautakorven ajasta Hämeenlinnassa jäävät ihmisille mieliin. Jääkiekko voi pelinä tarjota meille kaikille paljon, eikä se välttämättä tarkoita aina näyttävää hyökkäyspeliä, isoja taklauksia tai pelkkää helppoa hupia.
Rautakorven "umpio" tarjosi katsojalle jotakin syvällisempää: katsauksen ryhmädynamiikan ytimeen. Kuinka yhden miehen johdolla, yhden yhteisen asian eteen sitoutuen, on mahdollista päästä yli mistä tahansa ulkopuolisista esteistä.
– Kiitokset kaikille hämeenlinnalaisille näistä parista vuodesta. Menimme paljon eteenpäin siitä, missä seura oli silloin kun tänne tulin. Uskon että tästä Kerhon on hyvä jatkaa eteenpäin. Tällä turvattiin tiettyjä asioita.
Kiitos kuuluu sinulle, Jukka. Opetit tällekin toimittajalle lopulta paljon urheilusta, jääkiekosta ja hengen voimasta.
