Enää on kaksi jäljellä. SM-liigan finaalit käynnistyvät maanantaina, joten myös maanantaijäillä mennään jo finaalitunnelmissa.
Jokaviikkoisella vuorolla sirklaavat tällä kertaa toimittajat Ilari Isotalo, Antti Wennström ja Solmu Salminen.
SM-liigan finaalit käynnistyvät viimein. Oliko viikon tauko peleissä liikaa? Uskotko sen näkyvän finaalipeleissä?
Ilari Isotalo: Olihan se lähtökohtaisesti käsittämättömän pitkä tauko juuri kauden tärkeimpään hetkeen. En kuitenkaan jaksa uskoa, että se näkyisi ensimmäisen ottelun ensimmäistä kymppiä pidemmälle.
Katsojienkin osalta se hurmos on lähinnä ehtinyt viikon aikana marinoitua makeaksi kastikkeeksi. Joten suurta tappiota tästä ei liigalle kuitenkaan ehtinyt tulla.
Antti Wennström: Viihdenäkökulmasta viikon tauko on liikaa. Kuinka liiga on hyödyntänyt tätä taukoa? Tämän pitäisi paukkua joka tuutista. En ole yhtään tienvarsimainosta tai muuta merkittävää kampanjaa nähnyt. Vain tv-oikeuksia mainostetaan, ja se onkin toki jäänyt soimaan päähän. "Meillä näkyy finaalit..."
Liiga tarvitsisi lisää panostusta esirummutukseksi, vaikka animaatiofilmin "finaaliparin viikingeistä". Mieluiten tietysti joukkueiden historiaa ja kulunutta kautta läpikäyvää promootiota.
Tämän pitäisi olla MM-kisojen ohella Suomen kovin lätkäjuttu! Nyt se on sitä vain Tapparan ja Ässien seuraajissa.
Solmu Salminen: Höpö höpö. Ei se ainakaan pelaajien ja yleisön kevätkiimaan ole vaikuttanut. Tässähän on vain ollut aikaa kerätä ylimääräistä jännitystä. Otteluohjelma on käytännön syistä pultattava kiinni - näillä mennään ja kitisijät mönkikööt Pohjois-Koreaan.
Pelissä itsessään tauko tuntuu lähinnä pelaajilla ja heilläkin vain pari ensimmäistä vaihtoa. Avausmatsi menee tunnusteluksi, mutta siinä suurempia osatekijöitä ovat uusi vastustaja ja jännitys.
Tappara ja Ässät kohtaavat finaalissa ensimmäistä kertaa sitten kevään -84. Millaista sarjaa odotat joukkueiden välillä?
Isotalo: Kyllähän tässä keitoksessa on ainekset huikeaan finaalisarjaan. Antti Raanta vastaan Juha Metsola. Tapparan syöttökoneisto vastaan Ässien tiivis viisikkopuolustus.
Molempien joukkueiden taivalta seuranneena en yhtään ihmettelisi, jos tämä finaalisarja menisi aina seitsemänteen otteluun. Ja se jos mikä olisi huikeaa promootiota suomalaiselle kiekolle kaiken tällä kaudella nähtyjen sekoilujen jälkeen.
Wennström: Pelillisesti toivon eniten sitä, että Tappara saa Ässät tulemaan ulos puolustuskuorestaan. Tapparakin osaa parkkeerata panssarinsa pystyyn, mutta joka tapauksessa olisi pelille parasta että Ässät joutuisi takaa-ajoon. Se voisi saada aikaan muuta kuin jalkapallolukemia. Vastakkain on kaksi hyvää pelikirjaa, mutta kumpi reagoi tappiotilanteeseen paremmin?
Salminen: Enemmän rikki meneviä mailoja ja enemmän valitusta televisioinnin tasosta... Vakavasti ottaen odotan lyhyttä sarjaa. Vastakkain on kaksi ihan erilaista filosofiaa, järjellä pelaava Tappara ja tunteella pelaava Ässät. Kumpikin on tyylillään tehnyt tylyä jälkeä ja haastajaksi jäävä joukkue yrittää satavarmasti kuroa eroa umpeen ainoastaan omilla vahvuuksillaan, ei mukautumalla. Jos koittaa avata kassakaappia väärällä avaimella, se ei aukea kovempaa vääntämällä, vaan tarvittaisiin toinen avain.
Oli voittaja kumpi vain, tämä törmäys päättyy maksimissaan viidessä pelissä. Uskon, että kärsivällinen Tappara selviää myös Ässien rynnäköstä.
SM-liigassa ehdittiin pelata viikon aikana myös keskustelua aiheuttanut pronssipeli. Pitäisikö kyseistä ottelua järjestää ollenkaan Suomessa?
Isotalo: Vaikka Jyväskylässä tällä kertaa olikin hieno tunnelma ja upea kamppailu, enää näe pitemmällä mittakaavassa järkeä tähän pakkopullapeliin. Pronssipeli on lähtökohtaisesti kahden pettyneen joukkueen kohtaaminen, joten sen pelaamista tulisi tietenkin pohtia.
Wennström: SM-liigatasolla olen alkanut taas lämmetä pronssipelille. Ottelun merkitys riippuu tietysti eniten siitä, ketkä ottelussa pelaavat. Kyllä vuosikausia kyntäneelle joukkueelle pronssikin on iso asia. Joka vuosi sellainen seura ei toki sinne asti veny ja pelillisesti vedetään pakkopullaosastolla.
Salminen: Ei pitäisi. Pronssipeli on lyödyn lyömistä, häviäjät laitetaan kilpailemaan, kumpi on vähemmän huono. Jos pelaaja sanoo pronssimitalin tuovan hyvän mielen, hänen asenteensa jarruttaa hänen uraansa. Ripulinruskean värin arvostaminen toisaalta sopii nöyrään suomalaiseen jeesjees-mentaliteettiin, joten kai tässä kansa saa sitä, mitä se haluaa.
Pudonneiden joukkueiden kohdalla on nähty jo julkaistuja siirtoja. Nosta omiin silmiisi mielenkiintoisin hankinta.
Isotalo: HPK:n hankkima Craig Schira on kieltämättä näkemisen arvoinen kaveri. Pienikokoinen pakki voi olla joko nerokas haku tai täysi huti. Kiintoisaa nähdä, kuinka kanadalainen sopeutuu SM-liigan vauhtiin.
Wennström: Yleensä antavana osapuolena siirtomarkkinoilla mellastava SaiPa otti hyvän kiinnityksen Janne Tavista. 16 maalia kuluneella kaudella iskenyt pelaaja antaa hyökkäykselle uskottavuutta ja syvyyttä.
Salminen: Maajoukkueenkin luottopakin Lasse Kukkosen kotiinpaluu on tähänastisista suurin siika. Kärpät odottaa saavansa timanttisen oman pään jyrän, vaan kuinka käy? 31-vuotiaalla Kukkosella on halutessaan hauista mitä näyttää, mutta comebackin taustalla voi siellä syvällä sydämessä kuitenkin olla rauhallisen, aikuisen miehen halu asettua aloilleen. Ja näistä riittää varoittavia esimerkkejä. Neljän vuoden sopimus on riski. Kärpät kiinnitti joko lauman johtajan tai väsyneen hiihtelijän.
Lähetä jollekin finaalijoukkueen pelaajista terveisiä.
Isotalo: Terveiseni lähtee Tappara-taistelija Ville Niemiselle. Olet kertonut ihailleesi jo nuorena Hakametsän katossa roikkuneita viirejä. Nyt sinulla on enemmän kuin hyvä mahdollisuus tuoda uusi vastaava Tampereelle.
Wennström: Joel Armia. Sinua seurataan suurennuslasilla Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Sinua rakastetaan ja vihataan. Nyt sinulla on upea sauma pistää jokaista kritisoijaa maalinteolla turpaan, ja pelata itsesi ikuisesti porilaisten sydämiin.
Salminen: Varamaalivahdit Mika Noronen ja Juha Järvenpää: voimia. Teillä on näkymättömin, aliarvostetuin ja vaikein rooli tässä ottelusarjassa. Metsola ja Raanta pelaavat spottivaloissa nollapelejä ja porukka laittaa mestaruuden voittamisen heidän ansiokseen. Te sparraatte treeneissä, valmistaudutte otteluun kuin muutkin ja kannustatte joukkueitanne, vaikka sisällä myllertää. Halu näyttää, harmitus vastuun puutteesta, huono omatunto panoksesta joukkueelle, salaiset toiveet toisen veskarin loukkaantumisesta ja syyllisyydentunne, kun niin huomaa ajattelevansa. Ei käy kateeksi.
Fiiliksenne ovat ymmärrettävät ja inhimilliset. Olette tietyllä, painavalla tavalla finaalisarjan kovimmat jätkät.
