Liiga palasi maajoukkuetauolta ryminällä, kun keskiviikkona ihasteltiin muun muassa Lahteen palannutta Justin Hodgmania. Paluuottelu sujuikin loistavissa merkeissä, kun sentteri iski heti kättelyssä tehot 2+0.
Perjantaina katseet kiinnittyivät Hämeenlinnaan, kun Kärpät esitteli kaksi uutta tšekkiläisvahvistusta. Jiri Tlustylta ja Jan Hruškalta ei loisteliasta pisteilyä nähty, mutta lupa odottaa niitä jatkossa on.
Muuten viikonloppuna puhuttivat muun muassa Ässien uusi toimitusjohtaja sekä 80 vuotta täyttänyt Lukko. Alkuviikosta Lauri Tukosen ja Aleksi Saarelan sairastuvalle menettäneet raumalaiset eivät onnistuneet palaamaan voittokantaa, mutta Aaron Gagnonin maalitilin avaaminen ilahdutti.
Näihin ja muihin tärkeisiin aiheisiin pureutuu Jyväskylän tutkapari Valtteri Tahkola ja Jere Korkalainen.
Maajoukkuetauon aikana sarja sai rutkasti lisää tähtiloistoa ulkomaalaisvahvistusten muodossa. Millaisia tuntemuksia hankinnat sinussa herättävät?
Jere Korkalainen: Sekä Mathias Porselandin että Hodgmanin kohdalla voidaan puhua tutusta kuviosta: haastavan kauden alun jälkeen palataan ympäristöön, jossa kulttuuri on tuttu.
Jo ennen kauden alkua oli nähtävillä, että HPK:lta uupuu selkeä kärkipuolustaja, joka poistaa painetta muun muassa Oskari Mannisen ja Petteri Nikkilän harteilta. Sellaiseen Porselandilla on aiempien näyttöjen perusteella eväitä, ja konkarin peliaikaa on koko ajan nostettu.
"Peli muistutti lähinnä Suomen jalkapallomaajoukkueen tutuksi tekemää norsupalloilua."
Ruotsalainen pelasi viime viikolla kauden ensimmäiset ottelunsa, mikä näkyi otteissa vääjäämättä. Peli muistutti lähinnä Suomen jalkapallomaajoukkueen tutuksi tekemää norsupalloilua. Se on silti väistämättä selvää, että tuntuman löytyessä tulosta voidaan odottaa.
Hodgmanin näen näistä kahdesta suurempana kysymysmerkkinä, sillä pelaajan kunto on arvailujen varassa. Koska Iikka Kangasniemi on kärsinyt loukkaantumisista, hyökkäysosasto tarvitsi vahvistusta. Kysymysmerkeistä huolimatta alku on ollut lupaava.
Kaiken mennessä nappiin myös Pelicans saa loistavan pelaajan pudotuspelipaikkataistelussa. Puolustusmoraali sekä kurinalaisuuden puute tekevät kanadalaisesta uhkaavan mahdollisuuden.
Valtteri Tahkola: Oulussa etsittiin pitkän syksyn ajan mitat täyttävää kärkivahvistusta oululaisten hyökkäykseen. Kun kala tarttui syöttiin, saalis oli kotoisen liigan mittapuulla suuri, Jiri Tlusty.
Tlusty haki NHL-paikkaa viimeiseen asti, muttei läpäissyt Colorado Avalanchen lääkärintarkastusta ja joutui katsomaan muita vaihtoehtoja päätyen Ouluun ja Kärppiin. Tästä huolimatta 28-vuotiaasta hyökkääjästä voidaan odottaa teholinkoa, sillä 30 pisteen raja on ylittynyt NHL:ssä useasti.
Motivaatiosta miehen kohdalla ei tarvitse ainakaan huolehtia, sillä mies tuli hakemaan Oulusta ponnahduslautaa takaisin NHL:ään.
Toinen maajoukkuetauon aikana Kärppiin liittynyt tšekki, Jan Hruška ihmetytti useaa kiekkokannattajaa. Hruška hankittiin Ouluun paikkaamaan loukkaantunutta Niklas Olaussonia.
Kärpät oli ollut Hruškan perässä jo kauden alussa, ilmeisesti John Albertin loukkaantumisten takia, mutta mies saatiin Ouluun vasta nyt. Tlustyn liittymisellä oli varmasti asiassa paljon tekemistä.
Hruška on pelannut tasaisen vahvoja kausia Tšekin liigassa ja mies pääsi kolkuttelemaan maajoukkueen portteja viime kaudella. Hruškan näytöt ovat vielä antamatta, joten mies on kahdesta tšekistä se suurempi kysymysmerkki Kärpille. Tlustyn apua miehen potentiaalin täydessä mittaamisessa ei voi tässäkään väheksyä.
Kärpillä on näiden hankintojen kohdalla paljon voitettavaa, mutta myös hävittävää. Kun Olausson, Jesse Saarinen ja Jari Sailio palaavat sairastuvalta, hyökkäyksessä alkaa olla melkoinen tungos. Suurin kysymys on se, että miten isoihin rooleihin hankitut pelaajat sopeutuvat väkisin pienentyvään rooliin, kun "vemppaosasto" tyhjenee.
Jukurit ja KalPa ennakoitiin lähes poikkeuksetta sarjan hännille ennen kauden alkua, mutta molemmat joukkueet taistelevat kärkisijoista. Mistä lento johtuu ja kuinka kauan uskot sen jatkuvan?
Valtteri Tahkola: KalPa on Savon parivaljakosta vähemmän yllättävä joukkue keikkumaan kärkikahinoissa. Jo viime kaudella nähtiin selkeitä viitteitä siitä, mitä tällä kaudella on nähty, mutta joukkueen ykkössentteri Jaakko Rissasen loukkaantuminen sekoitti joukkueen pelaamisen totaalisesti.
Ei ole epäilystäkään, että KalPan vire olisi hyytymään päin. Pekka Virran kiekkokontrolliin vahvasti pohjautuva pelitapa on saanut suoraviivaisempia piirteitä. Suorahyökkäyspelaaminen on saanut joukkueen pelaamiseen lisää kaivattuja tehoja, kun vastapuolella ei ole ollut yhtä paljon aikaa puolustuspelin organisoimiseen.
"Halkoja mestaruussaunan lämmittämiseen löytyy, mutta polku saunalle on kivinen ja kantoinen."
KalPan puolustuspelaaminen perustuu kiekkokontrolliin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että takalinjojen lukkona on liigan paras maalivahtikaksikko. Denis Godla tuo Eero Kilpeläisen taustalle vahvan vaihtoehdon.
Edelliskauden tapaan Kuopiossa loppukauden suurimmat uhkakuvat liittyvät joukkueen kärjen kapeuteen. Esimerkiksi liigan kärkisentteri Rissasen loukkaantuminen tekisi ison reiän Virran laivaan.
Halkoja mestaruussaunan lämmittämiseen löytyy, mutta polku saunalle on kivinen ja kantoinen.
Jere Korkalainen: Nämä kaksi joukkuetta osoittavat sen, miksi urheilu on kaunista: yllätyksen mahdollisuus piilee aina.
Kaudesta on takana jo lähes kolmannes, joten otantaa alkaa olla, eikä pelkästä sattumasta voida enää puhua. Yksi suurin syy mikkeliläisten menestykseen löytyy penkin takaa, sillä Risto Dufvan johdolla tulokkaat ovat onnistuneet kääntämään useita yhden maalin pelejä edukseen.
Hyvä esimerkki Dufvan joukkueen vahvuudesta johtoasemassa nähtiin lauantaina Tampereella, kun Ilveksen kiri jäi pahasti telineisiin. Väkevästi kiekossa pysyneet mikkeliläiset onnistuivat myös viime hetkillä suojelemaan ykkössektoriaan ihailtavasti.
Kolmas sija myös runkosarjan lopulla on liioiteltua, mutta kymmenen joukkoon selviäminen ei ole haihattelua. Neljällä tasavahvalla ketjulla operoivan mikkeliläislauman kautta voidaan jo nyt sanoa vähintään positiivissävytteiseksi niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
JYP kyntää tällä hetkellä sarjan tyvipäässä. Mistä jopa mestaruuskahinoihin povattujen jyväskyläläisten kehno kauden alku johtuu ja onko merkkejä paremmasta olemassa?
Jere Korkalainen: Loukkaantumisten taakse on aina naurettavan helppo piiloutua, mutta edes Ossi Louhivaaran ja Anssi Löfmanin poissaolot eivät tähän oikeuta. Paikkaajat Jerry Turkulaisen johdolla ovat kantaneet vastuunsa erinomaisesti. Puolustaessa tekeminen on ollut kelvollisella mallilla, ja erityisesti alivoimapeli ansaitsee ruusuja.
Siihen kehut käytännössä loppuvatkin. Kauden alla tasonnostoa odotettiin muutamilta pelaajilta, eikä niistä juuri yksikään ole onnistunut. Tunnollisena hyökkääjänä tunnettu Mikko Salmio on tästä paras esimerkki, sillä hän on toistuvasti luistanut puolustusvastuustaan.
Pelkästään yksilöihin vaikeuksia ei kuitenkaan voida henkilöidä. Joukkueen peli on näyttänyt siltä, että Marko Virtasen vaatimalle sapluunalle löytyy noudattajat ja oppositio. Erityisesti hyökkäyksiin lähdöissä nähdään toistuvasti epäselvyyksiä, kun puolustajat heittävät pakki-pakkia ja hyökkääjät kaartelevat jo hyökkäyssiniviivalla.
Täten tähtikriitikko Tahkolalle täytyy heittää kysymys, että oliko Virtasen jatkosopimus viime vuonna perusteltu ja onko mitään mahdollisuuksia, että seuralegenda häärii penkin takana myös ensi kaudella?
Valtteri Tahkola: Viime kauden otteilla ja materiaalin realisoimisella jatkosopimus oli tälle kaudelle perusteltu. Vaikka Virtasella on vahva johdon tuki takanaan, tulevan kauden optiota tulee tarkastella kriittisesti.
Tällä kaudella nimilista on paperilla niin laadukas, että JYP lähti kauteen sen puolesta yhtenä ennakkosuosikeista mestaruusjahdissa. Yksi suurimmista agendoista tälle kaudelle oli, että kaukalossa nähdään "pelaavampi JYP". Tätä ideologiaa tukemaan hankittiin muiden muassa Antti Suomela, Robert Rooba, Juha Uotila ja Urho Vaakanainen.
Näistä hankinnoista huolimatta etenkään hyökkäyksen rakenne ei tue ominaisuuksiltaan pelaavampaa JYPiä, vaan soveltuu enemmän peliä rikkovaan kiekkoon.
Loppukauden menestys määrittyy pitkälti siitä, löytyykö joukkueen sisällä yhteisymmärrys pelitavasta. Pelaako JYP kiekollista peliä, vai rikkovaa, kamppailupelaamiseen pohjautuvaa jääkiekkoa?
Viime kaudella JYPin suunta kääntyi ratkaisevasti juuri silloin, kun joukkue yksinkertaisti pelaamistaan. Joukkueen rakenteen perusteella se olisi tälläkin kaudella jopa suotavaa.
Kannattajakulttuuri ja tunnelma hallissa puhuttivat jälleen. Esiin nousi muun muassa Jukurien myynti- ja markkinointijohtajan linjaus, ettei vierasjoukkueelle saisi viheltää. Eihän tämä nyt näin voi mennä?
Valtteri Tahkola: Mielestäni tämä linjaus oli todella outo. Urheilun suola on nimenomaan vahva tunne. Tunne on jääkiekossakin pelin keskiössä ja tekee tästä lajista sen, mitä itse siinä rakastan.
Jo vuosikymmenten takaa ikimuistoisimpien paikalliskamppailujen, kuten HIFK-Jokerit, Tappara-Ilves ja monien muiden upeus pohjautuu joukkueiden ja niiden yhteisöjen väliseen viha-rakkaus-suhteeseen.
Kotijoukkueen fanien pitää näyttää kotiluolassaan, että tämä on meidän koti, meidän hiekkalaatikko. Vastustajajoukkueen pelaajien pitää tuntea ennen ottelua vatsanpohjassaan, että nyt astutaan sille areenalle, jossa yleisön paine ja tunne puskevat ihon läpi heti alkulämmittelyistä lähtien.
Kotiyleisön tuoma kuudes kenttäpelaaja ei ole mikään klisee, vaan pitää paikkansa. "Huutojäähyt", vastustajan kärkipelaajien mureneminen kotiyleisön grillissä, kaikki nämä perustuvat siihen vahvaan tunteeseen, ja mielestäni tämä linjaus sotii kaikkea tätä vastaan.
Jere Korkalainen: Täytyy muistaa, että linjaukseen mukaan lähti Jukurien virallinen kannattajajoukko. Käsite lupsakoista savolaisista siis elää ja hengittää ilmeisen vahvasti.
Jos leikki jätetään sikseen, itse en tällaista silti voi ymmärtää. Kollegan mainitsema prässi sekä tuomareille että vastustajalle kuuluu urheiluun kautta linjan. Henkilökohtaisuudet ovat asia erikseen, mutta Vaasan tyylinen "Tervetuloa helvettiin"-kulttuuri on mielestäni erinomainen tervetuliaislahja.
Vastustajalle viheltäminen sisääntulossa kuvastaa sitä alkukantaista tunnetta, jonka näyttäminen kiekko-ottelussa on äärimmäisen toivottavaa. Tilanteeseen sidonnainen kuittailu jatkukoon, hyvä veli -kerhot pelin jälkeisellä huurteisella erikseen.
Viikon pelaaja: Justin Hodgman, Pelicans
Hodgman palasi Pelicansiin väkevästi iskemällä viikon kahteen otteluun tehot 3+1. Kirsikkana kakun päälle hyökkääjä iski voittomaaliin KooKoon verkkoon jatkoajalla lauantaina.
Viikon twitaatti:
Hei @MinnaMarsh miksei se maali nyt jum....ta synny?
— Jonne Virtanen (@monsterimonni) 12. marraskuuta 2016