Espanjalaisen jääkiekon juuria voidaan lähteä kaivamaan 1900-luvun alusta. Tuolloin Katalonian alueella sekä Pyreineiden vuoristossa pelattiin jääkiekkoa luonnonjäillä. Club Alpino Español oli jo tuolloin pohjoisissa osissa aktiivinen, ja perintö tietää kertoa, että he olisivat pelanneet harjoitusotteluita brittiläisiä ja kanadalaisia vastaan.
kaikki lähti liikkeelle 1920-luvun alussa, kun San Sebastián Hockey Clubin johtaja teki aloitteen, että Espanjaan tehtäisiin jäähalli.Tuolloin runsaasti hotelleja omistanut suurliikemies Georges Marquet ilmoitti halustaan lähteä tähän projektiin mukaan, ja jäähallia alettiin rakentaa Madridiin. Jäähallin nimeksi tuli Palacio del Hielo y del Automóvil.
Jäähallista ei tullut suinkaan samanlainen kuin nykyään käsitämme termillä jäähalli. Rakennustöiden pääarkkitehti belgialainen Edmond de Lune teki hallin renessanssin aikaisen Ranskan perinteiden mukaan, ja hallista tuli hyvin elegantti sekä sisältä että ulkoa katsottuna.
Rakennusurakka vei pari vuotta ja maksoi lähes 10 miljoonaa pesetaa, mutta jäähalli valmistui 1922. Käytännössä koko espanjalaisen jääurheilun avajaistapahtuma vietettiin uudessa jäähallissa kolmaskymmenes päivä lokakuuta 1922 kuningas Manuel Azana Díazin kunnioittaessa tapahtumaa läsnäolollaan.
Avajaistapahtumassa oli merkittäviä vieraita, joita varten oli rakennettu muun muassa neljä orkesterihuonetta, luksuspukuhuoneita, ravintoloita, amerikkalainen baari ja niin edelleen. Tapahtumassa oli useita taitoluisteluesityksiä arvovaltaisille vieraille, mutta jääkiekon kannalta merkittävimpänä ensimmäinen kiekko-ottelu Espanjan maaperällä.
Ottelu pelattiin silloin Ranskan jäääkiekkomestarin Club des Patineurs de Parisin ja Belgian jääkiekkomestarin Bruxelles IHC:n välillä. Pariisilaiset veivet näytösottelun selvästi lukemin 13-2.
Ensimmäinen mestaruusturnaus
Ensimmäistä kertaa espanjalaiset seurajoukkueet ottivat yhteen tammikuun kahdeksastoista päivä 1923 juuri valmistuneen jäähallin jäällä. Tulloin yhteen ottivat Club Alpino Español ja Real Club de Puerta de Hierro. Ottelu päättyi Culb Alpino Españolille lukemin 6-2. Ennen ensimmäistä mestaruusturnausta pelattiin myös toinen harjoitusottelu Azul Hockey Clubin ja Real Club de Puerta de Hierron välillä, joka päättyi Azulin niukkaan 3-1-voittoon.
Ensimmäisen kerran Espanjan jääkiekkomestaruudesta pelattiin tammikuun viimeisellä viikolla vuonna 1923. Mestaruus ratkottiin viiden joukkueen turnauksessa, mutta vain neljä joukkuetta pelasi todellisuudessa Eis Hockey Clubin vetäydyttyä turnauksesta. Turnauksen vei melko ylivoimaisesti nimiinsä Azul Hockey Club, joka pääsi juhlimaan ensimmäistä Espanjan jääkiekkomestaruutta.
Alkuvuodesta 1923 neljä jääkiekkojoukuetta perustivat yhdessä jääkiekkojaoston osaksi Espanjan maahockeyliittoa. Samana vuonna perustettiin myös Espanjan talviurheiluliitto, ja Espanja liittyi kansainväliseen jääkiekkoliittoon maaliskuussa 1923.
Espanjalaisen kiekkoilun pioneerit
Jääkiekon Espanjaan toivat hyvin mielenkiintoiset ja vaikutusvaltaiset persoonat. Myöskin lajin pioneereina toimi aluksi mielenkiintoisia espanjalaisia. Kärjessä heistä Edgar Neville, veljekset Ángel, Juan ja Ricardo Arche sekä veljekset Miguel Ángel, Santiago ja Fernando Muguiro. Espanjalainen kiekkoilu tuskin olisi saanut yhtä hyvää starttia, elleivät nämä persoonat olisi olleet mukana.
Neville oli saanut kiekko-oppinsa Sveitsissä. Hän opetteli luistelemaan sveitisiläisessä lomakohteessa jo vuonna 1911 ja pyrki jakamaan taitojaan Espanjassa. Kiekosta Nevilleä ei paljoltikaan tunneta, mutta hän on tullut kuuluisaksi ohjaamistaan elokuvista ja tutustuikin useaan vaikutusvaltaiseen persoonaan, kuten Douglas Fairbanksiin ja Charlie Chapliniin.
Archen veljekset puolestaan olivat kaikki urheilijoita, jotka loistivat monessa lajissa. Kiekon lisäksi veljekset muun muassa hiihtivät, ja esimerkiksi Àngel oli kansainvälisellä tasolla menestynyt speedway-kuljettaja. Muguiron veljekset puolestaan pelasivat kaikki jääkiekon lisäksi jalkapalloa tuttuakin tutumassa Real Madridissa.
Maajoukkueen ensiesiintyminen
Espanjan maajoukkue nähtiin ensimmäistä kertaa tositoimissa vuoden 1923 loppupuolella, kun se osallistui Challenge de Haute-Garonneen, joka järjestettiin Alpeilla Bagnères de Luchonissa. Kyseessä oli seurajoukkueiden turnaus, johon Espanjan maajoukkue osallistui nimellä HC Madrid.
Turnaus meni Espanjalta vähintäänkin kohtuullisesti ja he onnistuivat päihittämään Brysselin kakkosjoukkueen lukemin 6-4. Brysselissä pelasi pitkän uran Belgian maajoukkueessa luoneita pelaajia, kuten David Meyer, Pierre van Reyschoot ja Willy Kreitz. Toisessa ottelussa Club des Sports d'Hiver de Parisia vastaan espanjalaiset nöyrtyivät lukemin 5-2, mutta pelasivat kuitenkin hyvin.
Turnaus toimi harjoituksena jääkiekon EM-kilpailuja varten, jotka järjestettiin Milanossa vuonna 1924. Espanjan maajoukkueen debyytti EM-tasolla ei mennyt alkuunkaan putkeen. Ennen turnausta Espanjalle tuli kaksi ikävää luokkaantumista.
Sveitsi osoitti urheiluhenkisyyttä ja suostui pelaamaan Espanjaa vastaan vajaamiehisenä, mutta Espanja jäi siltikin jalkoihin lukemin 12-0. Seuraava ottelu Espanjalla olisi ollut Ruotsia vastaan, joka olisi suosutunut myös pelaamaan vajaamiehisenä, mutta Espanja päätti jättää turnauksen kesken. Ensimmäinen turnaus jäi yhden ottelun mittaiseksi.
MM-kilpailuiden aikakausi
Espanja osallistui vielä 1926 EM-turnaukseen, mutta sitä seurasi pitkä hiljaisempi jakso kiekkoilussa. Hiljaisempi jakso päättyi 70-luvulla, jolloin 1972 perustettiin nykyäänkin voimissaan oleva Superliga Española de Hockey Hielo Espanjan jääkiekon korkeimmaksi sarjatasoksi.
Puitteet paranivat jälleen, ja Espanja esiintyi ensimmäistä kertaa kansaivälisen jääkiekkoliiton MM-turnauksessa vuonna 1977. Taival alkoi silloisesta C-sarjasta, joka järjestettiin tuolloin Kööpenhaminassa Tanskassa. Joukkueen kapteenina toimi tuolloin Frank Gonzales, joka on nykyään Espanjan jääkiekkoliiton johtoportaassa.
− Minulla oli tuolloin kunnia kapteenina johtaa nuorta joukkuetta, muistelee Gonzales vuosien taakse.
Kyseisen turnauksen jälkeen Espanja on osallistunut vuosittain MM-turnauksiin lukuunottamatta vuosia 1981, 1987 ja 1991. Menestys on ollut vähintääkin vaihtelevaa. Espanjan parhaaksi saavutukseksi voidaan laskea pyörähdys MM-turnauksen I-divisioonassa vuonna 2011.
Vuonna 2012 joukkue pelasi erinomaisesti 2A-divisioonan MM-kisoissa ja seuraavana syksynäkin joukkue pelasi edukseen Sotšin olympiakarsinnoissa Ukrainassa, missä se kohtasi lisäksi Puolan ja Viron. Ukrainan joukkuetta tähdittivät lisäksi maan entiset NHL-tähdet Ruslan Fedotenko ja Aleksei Ponikarovski. Espanjan yksi kiistatta parhaista maalivahdeista Ander Alcaine on tyytyväinen joukkueensa esityksiin etukäteen ylivertaista Ukrainaa ja Puolaa vastaan.
− Minulla oli onni pelata loistavia joukkueita vastaan, jos vertaat meitä vaikkapa Italiaan ja Unkariin tai Kazakstaniin ja Slovakiaan Universiadeissa, Venäjää ja Sveitsiä vastaan nuorten olympiafestivaaleilla 2007... Se on aina hauskaa ja olen todella ylpeä.
− Puolaa vastaan olimme tasoissa ennen kolmatta erää, muistaakseni. Me vain menimme nauttimaan pelistä, yrittämään kehittyä ja tapella jokaisesta kiekosta, aivan kuten Ukrainaa vastaan. Mutta olemme realisteja ja tiedämme, että heidän taso on meistä kaukana.
Pohjalla
Hyvät otteet olympiakarsinnoissa olivat hyvää harjoitusta seuraavana keväänä Kroatiassa pelattavalle 2A-divisioonan MM-turnaukselle. Turnauksesta tuli kuitenkin Espanjalle suurin pohjanoteeraus pitkään aikaan. Voittokamppailuun ennakoitu Espanja hävisi shokeeraavasti kaikki ottelunsa ja putosi 2B-divisioonaan.
Joukkueesta puuttuivat sekä ykkösmaalivahti Alcaine että hyökkäyksestä Carlos Quevedo. Erityisesti Alcainen puuttuminen leimattiin suurimmaksi syyksi joukkueen putoamiselle. Alcaine löytää muitakin tekijöitä Espanjan MM-katastrofille.
− En usko, että meidän puuttuminen oli syynä. Minulla oli pieniä ongelmia polveni kanssa ja piti olla kuukausi pelaamatta, joten en voinut mennä. Joukkue ei harjoitellut kertaakaan ennen kuin he menivät kisoihin. Monella pelaajalla ei ollut otteluita, koska heidän joukkueensa ei päässyt pudotuspeleihin. Meillä oli Kroatiassa myös huonoa tuuria. Näiden kolmen asian yhteisvaikutus lähetti meidät 2B-divisioonaan.
Ensi keväänä Espanja saa yrittää nousua takaksin 2A-divisioonaan kotiyleisön edessä, sillä IIB-divisioonan MM-turnaus järjestetään huhtikuussa Jacassa Espanjassa.
− Meidät kerätään yhteen kaksi viikkoa etukäteen. On mahtava tilaisuus pelata kotikaupungissaan perheen ja ystävien edessä. Meidän pitää harjoitella enemmän yhdessä ja luulen, että voimme saavuttaa tavoitteemme, mikä on nousta 2A-divisioonaan. Se on todellinen paikkamme, uskoo Alcaine.
Alcaine uskoo myös, että maajoukkueen tulisi pealata vielä korkeammalla tulevaisuudessa.
− Meidän pitää voittaa ne joukkueet, koska näytimme Islannissa 2012 oikean tasomme. Uskon, että meidän pitää joka vuosi taistella noususta 1B-divisioonaan eikä 2A-divisioonaan. Se meidän kuitenkin täytyy tehdä nyt ja uskon, että pystymme siihen.
Tulevaisuuden maajoukkue
Kiekkoilulla on ollut jo pitkään asemansa Espanjassa ja jalansijan pysyvyys on pitkälti taattu. Eteenpäin menemiseksi maassa tarvitaan kuitenkin jotain uutta. Gonzales arvelisi uusien hallien täyttyvän, mikäli valuutta riittäisi niitä rakentaa.
− Espanjassa menee siinä mielessä hyvin, että meillä on niin paljon aktiivisia pelaajia kuin meillä on näissä puitteissa mahdollista. Viime vuonnakin Espanjassa pelattiin yli 500 ottelua. Koska täällä on talouskriisi, niin uusien hallien rakentaminen on hidastunut huomattavasti. Emme saa tarpeeksi uusia lajiin, koska resurssit eivät riitä, harmittelee Gonzales.
Vaikka rahatilanne Espanjassa on tiukka, eivät pelaajat ole Alcainen mukaan Uuden-Seelannin maajoukkueen tapaan maksumiehinä kun pitäisi lähteä pelimatkoille tai pitäisi hankkia uudet edustusasut, joten se puoli hoidetaan kuitenkin liitonpuolelta, mikä helpottaa kunnon maajoukkueen kasaamista vuosittain.
− Kyllä, liittomme maksaa kaiken.
Oman kortensa espanjalaisen kiekkoilun kekoon ovat kantaneet "maan sisäiset" maajoukkueet. Autonomiset alueet Baskimaa ja Katalonia ovat kasanneet muutamaan otteeseen omat joukkueensa ja ottaneet vuosien varrella toisistaan mittaa.
Molemmat ovat pelanneet myös muita maita vastaan. Nämä ottelut ovat kuitenkin toimineet lähinnä näytösotteluina, mutta silti paikallisten maajoukkueiden kohtaamiset ovat osaltaan edistäneet maan kiekkoilua.
− Baskimaalla ja Katalonialla on molemmilla ollut muutamia näyttäytymisiä. Viimeisimpänä historiassa Katalonia voitti Belgian Puigcerdassa, ja Baskimaan joukkue voitti Ranskan alle 24-vuotiaiden joukkueen, tietää Gonzales.
Espanjanlaisen kiekkoilun suunta kokonaisuudessaan on kuitenkin ylöspäin. Nuoria lupaavia pelaajia on alkanut hiljalleen suunnata myös ulkomaille keräämään kokemusta kiekkoilusta opiskelujensa ohessa. Jotkut ovat lähteneet pelkästään kiekon vuoksi, kuten esimerkiksi Quevedo, joka nykyän pelaa Suomessa.
− Meillä on Espanjassa jokunen pelaaja opiskelemassa ulkomailla, jotka pelaavat paikallisissa sarjoissa kiekkoa. Esimerkiksi alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa on seitsemän pelaajaa, jotka pelaavat ulkomailla. Nuoria on myös tällä hetkellä kolme miesten maajoukkueessa. Tämä luo mahdollisuuden nuorentaa maajoukkuetta, uskoo Gonzales.
Tulevaisuuden näkymät ovat siis kunnossa. Yksi tulevaisuuden pelaajista on Quevedo, joka näkee myös roolituksen maajoukkueessa olevan kuosissa. Voimahyökkääjä Quevedo ei pidä omaa tai jotain muuta pelityyliä erityisen tunnusomaisena espanjalaisille jääkiekkoilijoille, ja maajoukkueessakin pelaajia on tarjolla moniin rooleihin.
− Mielestäni Espanjassa on monenlaisia pelaajia ja kullakin on oma pelityylinsä. Siellä on samankaltaisia pelaajia kuin minä. Siellä on pelaajia, jotka tykkäävät haastaa enemmän puolustajaa 1-1-tilanteissa ja he ovat hyödyllisiä ylivoimalla, Quevedo pohtii ja jatkaa:
− Jotkut pelaavat yksinkertaisemmin: kun heillä on paikka laukoa, he laukovat. Jotkut haluavat käyttää enemmän luistelutaitoaan. Jokainen käyttää vahvinta taitoaan ja se määrittää, millaisia pelaajia he ovat.
Espanjan pienet suuret kiekkosarjat
Espanjan nykyinen pääsarja perustettiin vuonna 1972 ja se on ollut joka vuosi mukana siitä lähtien. Pääsarjan ohella on pelattu myös vuodesta 1973 lähtien cup-muotoinen Copa del Rey. Pääsarjan ensimmäinen mestari oli Real Sociedad ja hyvänä kakkosena oli CH Madrid.
Kiekkosarjassa on mukana esimerkiksi urheilujätti FC Barcelonan jääkiekkojoukkue, mutta liiemmin isäntäseura ei jääkiekkoon rahaa pumppaa.
− Meillä on kuuden joukkueen kansallinen sarja, viiden joukkueen kakkosdivisioona, jossa pelaa lähinnä alle 20-vuotiaiden joukkueita, alle 18-vuotiaiden kansallinen sarja, naisten seitsemän joukkueen sarja sekä 18-vuotiaita nuoremmat ikäluokat pelaavat erilaisia turnauksia Espanjassa ja Ransakassa, selvittää Gonzales Espanjan sarjatasoja.
− Pääsarja on puoliammattimainen, kun useimmat pelaajat opiskelevat tai käyvät töissä On siellä täysammattilaisiakin, mutta ei kovin montaa eivätkä he ole kovin hyviä. Meillä on toinen divisioona, mutta siellä on paljon eroja jääkiekon tasossa ja taloudessa. Meillä ei ole karsintajärjestelmää, koska nousijajoukkueella ei olisi rahaa pelata ykkössarjassa, tietää puolestaan Alcaine.
Alcainella on useamman vuoden kokemus FC Barcelonan pääsarjajoukkueesta, jossa hän debytoi kaudella 2008-09. Vaikka kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista urheiluseuroista, ei jääkiekko herätä suuria tunteita Katalonian pääkaupungissa.
− Jääkiekko ei ole suuri show Barcelonassa. Syynä on se, että Barcelonassa on paljon urheilulajeja ja paljon muutakin tekemistä, eikä jääkiekko viehätä espanjalaisia. He suosivat jalkapalloa, koripalloa ja käsipalloa — Barcelona on hyvä niissä lajeissa.
− Kaikki kuvittelevat, että joukkueella olisi suuri budjetti, mutta se ei ole totta. Vaikka se on osa FC Barcelonaa, seura ei kuluta paljoa rahaa jääkiekkoon, koska heidän mielestä kaikki muut lajit ovat tärkeämpiä kuin jääkiekko. Joukkueen katsojaluvut eivät olleet kärkitasoa, vaikkapa Jacalla ja Txuri-Urdinilla ne olivat paremmat, Alcaine selvittää.
Harjoittelua ja muutoksia
Yksi suurimmista ongelmista pienemmissä kiekkomaissa on, että media-aika on enemmän kuin kortilla. Myöskään Espanjassa tilanne ei ole yhtään sen helpompi. Kuten esimerkiksi Luxemburgissa, ainoastaan NHL:stä näytetään loppuotteluita.
− Sarja ei saa paljoakaan näkyvyyttä sanomalehdissä tai televisiossa. Yksi kanava lähettää joskus NHL-otteluita, kuten esimerkiksi pudotuspelit, harmittelee Alcaine.
Vaikka kyseessä on puoliammattilaissarja, niin harjoittelua mahtuu myös Espanjan kiekkosarjan joukkueiden ohjelmaan melko runsaasti.
− Harjoittelen joka päivä, paitsi torstaina ja sunnuntaina. Pelaamme joka lauantai. Sarja alkaa syyskuun alussa ja loppuu maaliskuun lopulla, kertoo Alcaine omista kokemuksistaan.
Aiemmin Espanjan kiekkosarjassa on ollut tiukka ulkomaalaiskiintiö. Tälle kaudelle Espanjan liigan säännöt kuitenkin muuttuivat ulkomaalaiskiintiön osalta. Loogisesti kolikolla on aina kääntöpuolensa, ja myös Alcaine näkee asiassa hyviä ja huonoja puolia.
− Joukkueessa saa olla niin monta eurooppalaista kuin haluaa, mutta vain yksi amerikkalainen tai venäläinen. Taso on korkeampi tänä vuonna, mutta vain joissain joukkueissa, koska osalla ei ole rahaa palkata ulkomaalaisia. Sarjan kilpailullisuus on siis heikompi.
Italian kaltaista kaksoiskansalaisten tulvaa maan pääsarjaan ja maajoukkueeseen hän ei usko muodostuvan.
− Ei, koska heidän täytyisi pelata kaksi vuotta Espanjassa saadakseen passin. Luulen, että ulkomailta tulevat pelaajat eivät ole espanjalaisia parempia. Joitain poikkeuksia on, mutta jos maajoukkueemme ja ulkomaalaiset pelaisivat ottelun vastakkain, me voittaisimme, päättää Alcaine.
Espanjassa tähtäimet ovat siis korkeammalla. Resursseja on olemassa, kunhan ne hyödynnetään. Kiekkoilulla on ollut pitkä tie elegantista jäähallista nykypäivään ja moderniin kiekkoon, mutta se on ottanut hiljalleen askeleita eteenpäin. Kenties joskus näemme Espanjan MM-turnauksien korkeimmissa divisioonissa. Se on kuitenkin vielä kaukainen ajatus.
Lähteet: Espanjan kiekkoilun alkuvaiheet. Kirjoittanut Patrick Houda. http://www.fedhielo.com/images/hockey/docs/fedh_historia_hockey_hielo.pdf