Pitkät perinteet - Pienet saavutukset

Sarjan toisessa osassa matkaamme Belgian, Ranskan ja Saksan ympäröimään pikkuvaltioon Luxemburgiin, Länsi-Eurooppaan. Vaikka eletään jo lokakuuta, niin ainoastaan Tornado Luxembourg on pelannut kauden ensimmäisen ottelunsa. Ranskan kolmossarjassa Tornado voitti avausottelunsa Corsaires Dunkerquenea vastaan lukemin 11-5.

Luxemburg on sijaintinsa vuoksi jäänyt osittain isojen naapurivaltioidensa varjoon. Pieneen valtioon mahtuu kuitenkin runsaasti kukkuloita ja kauniita maisemia. Luxemburgin vanhakaupunki linnoineen ja upeine rakennuksineen valittiin UNESCOn maailmaperintökohteeksi vuonna 1994. Luxemburgin läpi virtaava Pétrusse-joki antaa kaupungille myös oman tunnelman, jonka jokilaakso tarjoaa myös pienellä maaseutualueella upeita näkymiä.

Urheilumaailmassa Luxemburg ei ole liiemmin suuria saavuttanut. Maalla on kuitenkin kaksi mitalia sekä kesä- että talviolympialaisista. Maan ainoa olympiakulta tuli vuonna 1952 Helsingissä, kun tuolloin keskimatkoja juossut Joseph Barthel voitti 1500 metrin juoksun. Luxemburgissa joukkuelajeista suosituin eurooppalaiseen tapaan on jalkapallo. Jääkiekolle on hiljalleen alkanut löytyä kuitenkin jalansijaa, mutta jalkapallon, koripallon ja muiden palloilulajien takana lajilla on edelleen vaikeuksia menestyä.

Toisessa erässä kansainväliseen jääkiekkoliittoon

Isompia turnauksia Luxemburgissa ei 1900-luvun alkupuolella järjestetetty. Luxemburgissa sijaintinsa vuoksi oli tuolloin jääkiekolle aikaa hyvin pieni pala vuodesta. Kansanperinne kuitenkin tietää, että jääkiekkoa pelailtiin nykyisen Kockelscheuerin jäähallin alueella jo hyvin kauan sitten.

 — Kockelscheuerin jäähalli rakennettiin 70-luvulla ajanviettokeskukseen, jossa oli metsää ja useita lampia. Löysin mieheni kanssa todella vanhoja kuvia, joissa ihmiset pelaavat jääkiekkoa lammenjäillä Kockelscheuerissa. Kun olin lapsi 50-luvulla, niin luistelimme samalla alueella, ja siellä oli aina joku pelaamassa jääkiekkoa, muistelee maan yksi merkittävimpiä kiekkovaikuttajia Monique Scheier.

Virallisten tietojen mukaan tuolloin Luxemburgin jääurheiluliittoon kuulunut Luxemburgin jääkiekkojaosto liittyi kansainväliseen jääkiekkoliittoon jo 1912. Luxemburg oli tuolloin seitsemäs jäsen kansainvälisessä jääkiekkoliitossa. Heitä ennen olivat liittyneet Itävalta ja Saksa sekä perustajajäsenet Belgia, Ranska, Iso-Britannia, Sveitsi ja Böömi (nykyinen Tsékki).

 — Vaikka Luxemburgin jääkiekkojaoston tiedetään liittyneen kansainväliseen jääkiekkoliittoon jo 1912, niin minkäänlaista varmaa tietoa silloisesta kiekkoilusta maassa ei ole, tietää Monique Scheier.

 — Luxemburgin tiedetään liittyneen IIHF:ään jo vuonna 1912. Kuitenkaan kukaan ei tiedä varmaksi sitä, että oliko tuolloin minkäänlaista kansallista jääkiekkoyhdistystä, kertaa myös Benny Welter.

Ensimmäisen jääkaukalon harjannostajaiset

Luxemburgin kiekkohistorian voi virallisesti katsoa alkaneeksi vuonna 1969, jolloin maan ensimmäinen jääkaukalo rakennettiin Beaufortin kylään. Jääkaukalo ei ollut katettu, vaan se sai kattonsa vasta kaksi vuotta sitten vuonna 2011.

 — Alunperin jääkaukalo Beaufortissa rakennettiin nähtävyydeksi turisteille, koska Beaufort oli suosittu turistikohde, kertoo Benny Welter.

Benny Welter pelaamassa jo 1969 rakennetulla stadionilla Beaufortissa.

Kuva © Teo Fournier

Kaksi vuotta myöhemmin (1971) perustettiin maahan myös ensimmäinen jääkiekkojoukkue Beaufort/Echternach IHCBE (nyk. IHC Beaufort), joka aloitti pelaamaan Belgian kolmanneksi korkeimmalla sarjaportaalla. Joukkueen johtoon astui Welterin kiekkoveljesten Michelin ja Bennyn isoisä Fred Welter.

 — Beaufort aloitti pelinsä Belgiassa. Tuohon aikaan otteluissa kävi keskimäärin 2000 katsojaa, ja etenkin turnaus nimeltään Coupe de Luxembourg oli todella suosittu, koska siellä pelasi joukkueita Saksasta, Ranskasta ja Hollannista, avaa Benny Welter.

Mistään vakavasta toiminnasta Beaufortissa ei kuitenkaan ollut tuolloin kysymys.

 — Beaufort oli aikoinaan puhdas harrastelijajoukkue. He pelasivat vain muutamia otteluita kaudessa ja ehkä muutaman turnauksen vuoden aikana. Silloin pelattiin vain huvin vuoksi, eikä se ollut mitään vakavaa, tietää nykyään Beaufortissa maalia vartioiva Bennyn veli Michel Welter.

Vuonna 1971 rakennettiin myös ensimmäinen katettu jääkaukalo Hosingeniin pohjoiseen Luxemburgiin, mutta kyseisen jääkaukalon historia jäi vain 14 vuoden mittaiseksi, ja se suljettiin jo vuonna 1985.

Jalansijaa kiekolle

Beaufortin pelailtua viisi vuotta Belgiassa alkoi myös muualla maassa kiekko saada parempaa jalansijaa. Vuonna 1972 rakennettiin jälleen uusi jääkaukalo, tällä kertaa Remichiin eteläiseen Luxemburgiin. Kyseinen kaukalo muistutti jo jäähallia, koska kaukalo oli yhtä sivua lukuun ottamatta katettu.

Vuotta myöhemmin perustettiin jälleen uusi jääkiekkoseura HC Remich (HC Rapids Remich). Surullisen kuuluisa tarina pätee myös Remichissä, ja Remichin kaukalo suljettiin vuonna 2004 ja samalla myös Rapids lopetti toimintansa.

Vuonna 1974 rakennettiin maan ensimmäinen jäähalli Kockelscheueriin, Luxemburgin kaupungin välittömään läheisyyteen. Pari vuotta myöhemmin myös Luxemburgin pääkaupunki sai oman joukkueensa Hiversport Hockeyn (nyk. Hiversport Huskies), josta erkani myöhemmin Tornado Luxembourg, joka on ollut perustamisestaan lähtien maan paras kiekkoseura. Nykyään Huskies hoitaa juniorijoukkueen roolia, ja pelaa Luxembourg Cupin lisäksi Ranskan juniorisarjoissa.

 — Vuosi 1974 oli merkittävä Luxemburgin kiekkohistoriassa. Silloin Luxemburgin jääkiekkojaosto irtaantui Luxemburgin jääurheiluliitosta, ja perustettiin oma Luxemburgin jääkiekkoliitto. Myös samana vuonna perustettiin nykyinen Tornado Luxembourg ja Kockelscheueriin rakennettiin maan ensimmäinen jäähalli, kertoo Monique Scheier.

Vuonna 1976 Luxemburgissa oli kaikkiaan kolme jääkaukaloa ja jäähalli. Jaakaukalot olivat Remichissä, Hosingenissä, Beaufortissa ja juuri rakennettu jäähalli pääkaupungissa Luxembourgissa.

Tuolloin juuri perustettuun Hiversportiin lähti muun muassa Beaufortista sankoin joukoin pelaajia, joka lopulta johti siihen, että pääkaupungin joukkueesta tuli täysin ylivoimainen, ja muiden joukkueiden taso laski huomattavasti.

 — Vuonna 1977 useita pelaajia lähti pääkaupunkiin juuri perustettuun Hiversportiin pelaamaan. Tämä johti siihen, että muilla paikkakunnilla pelin taso ei ollut enää entisellään. Se ei kuitenkaan suoraan johtanut yhdenkään joukkueen lakkauttamiseen. Esimerkiksi Beaufortin taso ei moneen vuosikymmeneen saavuttanut entistä tasoaan. Nykyään tosin asiat ovat jälleen mallillaan, valaisee Benny Welter.

MM-kisojen avaustilaisuus Luxemburgissa 2008. Kuvassa oikealla Monique Scheier.

Kuva © Christophe Hernandez

Juniorityön nosto pohjamudista – menestystä rakentamassa

Vuosien saatossa menestys vaati suurempia rahkeita. Kockelscheuerin jäähallia saneerattiin 80-luvun loppupuolella, ja kylkeen rakennettiin harjoitushalli, jossa myös tavalliset kengänkuluttajat pääsivät kokeilemaan jääkiekkoa ja jäällä oloa vapaammin.

Juniorityö Luxemburgissa ei ollut kiekkoilun alkutaipaleella kukoistanut juuri missään määrin. Hälyttäväksi tilanne havaittiin viimeistään vuonna 1987, jolloin junioreiden määrä maassa oli enemmän kuin hälyttävän alhaalla. Scheier päätti puuttua asiaan.

 — Vuonna 1987 Luxemburgissa ei ollut enää minkäänlaista junioritoimintaa. Viiden lapsen voimalla aloitimme uudestaan junioritoiminnan Luxemburgissa ja perustimme juniorijoukkueen Hiversport Huskiesin. Heistä kaksi oli lapseni Ronny Scheier ja Georges Scheier, ja kaksi olivat sisarenpoikani Benny Welter ja Michel Welter, kertoo Monique Scheier ja jatkaa tarinaansa:

 — Kaikki neljä muuten pelaavat vielä tänä päivänäkin maajoukkueessa, ja ovat olleet merkittävässä asemassa luxemburgilaisessa kiekkoilussa. Myös veljenpoikani Bob Schneider (syntynyt 1994) pelaa maajoukkuessa, joten viisi maajoukkueen pelaajista on tavallaan perheestämme, naurahtaa Monique Scheier.

Tornado Luxembourg erosi 1987 Hiversportista omaksi aikuisten tasolla pelaavaksi seurakseen, ja Hirversport Huskies on ollut siitä lähtien juniorijoukkue. Huskies sai tuulta alleen nopeasti, ja junioreita on tullut jatkuvasti enemmän mukaan. Nykyään Huskies on paisunut yli 100 juniorin organisaatioksi, joista riittää junioreita jokaiseen ikäluokkaan kiitettävästi. Luxemburgilaisen kiekkoilun vakiintumisessa Huskiesilla on ollut merkittävä vaikutus.

Luxemburgin jääkiekkoliitto sai sorvattua sopimuksen Saksan jääkiekkoliitton kanssa luxemburgilaisten joukkueiden pelaamisesta Saksan divisioonissa. Joukkueet pääsivät pelaamaan Saksan alueelliseen sarjaan Regionalligaan. Tornado tarttui tilaisuuteen, ja siirtyi pelaamaan Rheinland-Platinat ligaan. Etenkin Tornado viiletti sarjassa kohtuullisella menestyksellä.

 — Luxemburgin jääkiekkoliitto sai solmittua sopimuksen saksalaisten kanssa, mikä oikeutti Luxemburgilaisten joukkuiden pelaamisen saksalaisessa kiekkosarjassa Rheinland/Pfalz – Saar – Lux (tuttavallisemmin Rheinland-Platinat liga). Tornado Luxembourg voitti sarjan useaan kertaan, mutta sponsorien vähäisyys esti nousemisen sarjaporrasta ylemmäs puoliammattilais-sarjaan, harmittelee Monique Scheier.

Kokemuksien haku ulkomailta jatkui usean kauden ajan, ja luxemburgilainen kiekkoilu otti askeleita eteenpäin. Edes puoliammattimaiseksi asti kiekkoilussa ei kuitenkaan vielä 80-luvulla kehitytty.

Armenialaisilla oli vaikeuksia saada luxemburgilaisia kiinni.

Kuva © Christophe Hernandez

Luxembourg Cup

 — IIHF:n vaatimuksiin kuuluu, että täytyy olla oma jääkiekkosarja, mikäli mielii maajoukkueena osallistua sen järjestämiin turnauksiin. Siksi Luxemburgissa päätettiin perustaa Luxembourg Cup, taustoittaa Michel Welter.

Kaudella 1993-94 pelatiin ensimmäistä kertaa koskaan Luxemburgin jääkiekkomestaruudesta. Mestaruutta ratkotiin Luxembourg Cupiksi nimetyn sarjan ohessa. Tulloin sallittiin myös ulkomaalaiset joukkueet Luxembourg Cupissa, mutta he eivät voineet taistella mestaruudesta. Ensimmäiseen Luxembourg Cupiin osallistui saksalainen EHC Trier ja Hollantilainen IHC Maastricht sekä luxemburgilaiset Tornado Luxembourg ja IHC Beaufort.

Koko turnauksen vei ylivoimaisesti nimiinsä Tornado Luxembourg. Luxembourg Cup pelattiin kaksinkertaisena sarjana, jossa Tornado ei hävinnyt ainuttakaan ottelua. Luxemburgin mestaruuden Tornado voitti kaatamalla Beaufortin tylysti maalierolla 30-5.

Vuonna 1995 Tornado Luxemburg lähti kokeilemaan siipiään jääkiekon Eurooppa Cupiin. Luxemburgilaiset joutuivat kuitenkin taipumaan jo ensimmäisellä kierroksella Espanjalaiselle CHH Txuri Urdinille. Tornado koki karvaan tappion, sillä San Sebastiánin kaupungista kotoisin oleva Txuri Urdin oli vain yhden maalin etevämpi kahden ottelun sarjassa. Espanjalaiset kaatoivat Tornadon ensimmäisessä ottelussa lukemin 5-4, ja toisessa joukkueet päätyivät 2-2 tasalukemiin. Espanjalaiset voittivat siis yhteismaalein 7-6.

Vuosina 1995-97 Luxemburgin mestaruudesta ei pelattu ollenkaan, koska joukkueiden määrä oli vähäinen. Luxembourg Cup kuitenkin jatkoi tavalliseen tapaan, ja kaudella 1994-95 sarjassa oli jo kuusi joukkuetta. Tuolloin joukkueet olivat belgialainen Chiefs Leuven, saksalaiset ESV Kaiserslautern ja EHC Trier/EC Dillingen, ranskalainen Image Club Epinal ja luxemburgilaiset Tornado Luxembourg ja Lokomotive Luxembourg. Turnauksen voitti vuonna 1995 belgialainen Chiefs Leuven.

Kaudella 1997-98 pelattiin jälleen Luxembourg Cup ja Luxemburgin jääkiekkomestaruutta ratkotiin täysin omassa sarjassaan. Ainoana luxemburgilaisena joukkueena Luxembourg Cupiin osallistui Tornado, joka jäi Cupissa toiseksi, mutta voitti jälleen ylivoimaisesti Luxemburgin kiekkomestaruuden jättämällä taakseen Rapids Remichin, IHC Beaufortin ja Lokomotive Luxembourgin.

Luxemburgin joukkuekartta kaudella 2012-13.

Kuva © Marko Säntti

Uusi aika

Systeemi jatkui samana kauteen 2003 asti, jolloin pelattiin viimeistä kertaa lähes kymmenen vuotta voimassa olleella sarjasysteemillä. Tuolloin tehtiin päätös, että Luxembourg Cupia ei enää pelata ulkomaalaisten kanssa, vaan sarjassa voi pelata ainoastaan luxemburgilaiset jääkiekkojoukkueet. Samalla myös erikseen pelattu Luxemburgin mestaruussarja lakkautettiin, ja Luxembourg Cupista tuli maan pääsarja. Maan puolustajaikoni on tyytyväinen, että Luxemburgiin saatiin vihdoin täysin omilla joukkueilla pyörivä kiekkosarja.

 — Olen iloinen, että meillä on mahdollisuus pelata oman maan joukkueiden kesken hyvä kiekkosarja. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, koska maassa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi joukkueita. Tukena toimivat siten naapurivaltioiden kiekkojoukkueet. Nyt meillä on mahdollisuus nostaa maan jääkiekon tasoa paljon ja tehdä jääkiekosta tunnetumpaa, myhäilee Ronny Scheier.

Säännöllisesti sarjaa ei kuitenkaan pelattu heti alusta alkaen. Kaudella 2006-07 pelattiin ensimmäistä kertaa Luxembourg Cup kokonaisuudessaan Tornado Luxembourgin, IHC Beaufortin, Puckers Luxembourgin ja Hiversport Huskiesin välillä, jonka Tornado jälleen vei selkeästi nimiinsä.

Vuonna 2010 sarja sai todenteolla tuulta alleen, kun yritys nimeltään Alter Domus lähti sarjan pääsponsoriksi, ja sarja nimin onkin siitä lähtien ollut Alter Domus Cup. Ensimmäisen Alter Domus Cupin vei historiallisesti nimiinsä Lokomotive Luxembourg, koska tätä ennen Luxemburgin mestari oli joka vuosi ollut Tornado Luxembourg.

Sarjaa on pelattu kaudesta 2010-11 alkaen säännöllisesti ja Alter Domus Cup toimii maan pääsarjana tänäkin päivänä. Vaikutukset näkyvät hiljalleen maan kiekkoilussa, kunhan sarja saa täysin vakituisen aseman. Luxemburgilaisen kiekkoilun tulevaisuuden kannalta esimerkiksi 21-vuotias IHC Beaufortin kasvatti Thierry Beran on mielenkiintoinen. Kaudella 2012-13 hän oli sarjan pistepörssissä sijalla seitsemän ja viimeisteli kahdeksaan otteluun huikeat 11+11-tehopisteet. Mies teki myös maajoukkueessa viiteen otteluun tehot 3+3 III-divisioonan MM-kilpailuissa viime keväänä Etelä-Afrikassa.

Kaudella 2013-14 Luxemburgin metaruustaistelun kaavaa muutetaan hiukan.

 — Seuraavalla kaudella sarja pelataan kahdella kierroksella. Ensimmäinen kierros pelataan Puckers Luxembourgin, Hiversport Huskiesin ja IHC Beaufort II:sen välillä. Heistä voittaja pelaa loppusarjassa Tornado Luxembourgia, Tornado Luxembourg II:sta ja IHC Beaufortia vastaan. Nämä kolme joukkuetta pelaavat sillä välin omissa sarjoissaan Ranskassa ja Saksassa hakien kokemusta, ja kehittääkseen luxemburgilaista kiekkoilua, avaa Monique Scheier tulevaa kautta.

Kiekkoilu on siis sarjan myötä saanut uutta tuulta alleen maassa. Maalivahti Michel Welter painottaakin yhteistyön arvoa.

 — Toivon, että Tornado ja Beaufort pärjäävät hyvin omissa ulkomaalaisissa sarjoissaan. On myös tärkeää, että junioreita saadaan paljon Luxemburgiin, ja yhteistyössä pystytään turvaamaan maajoukkueen tulevaisuus, painottaa Michel Welter.

Maajoukkueetta vakiinnuttamassa

Ensimmäisen kerran Luxemburgin jääkiekkomaajoukkue esiintyi vuonna 1992 Johannesburgissa Etelä-Afrikassa silloisen MM-kilpailuiden lohkossa C. Joukkueen kapteeni oli tuolloin Carlo Welter, joka johdatti joukkueensa viidenneksi kahdeksan joukkueen turnauksessa. Luxemburg voitti turnauksessa Turkin ja pelasi tasapelin Israelia vastaan häviten muut ottelut.

Turnauksen jälkeen Luxemburgin maajoukkuetta ei nähty missään muodossa viiteen vuoteen. Kuusi vuotta Etelä-Afrikan turnauksen jälkeen kuitenkin juniorimaajoukkue teki debyyttinsä. Alle 18-vuotiaiden maajoukkue avasi ottelunsa Luxemburgissa juniorien alemmassa EM-turnauksessa. Turnaus oli sikäli merkityksellinen, että se oli ensimmäinen kansainvälinen turnaus, jonka Luxemburg koskaan on järjestänyt. Itse turnaus oli pannukakku, ja Luxemburg jäi turnauksen viimeiseksi häviten jokaisen ottelunsa.

 — Olimme tuolloin (1998) todella nuoria, ja ensimmäiset juniorit ikinä Luxemburgin paidassa. Olen sitä mieltä, että silloin oli vielä turhan aikaista viedä luxemburgilaista juniorikiekkoa maailmankartalle, miettii Michel Welter.

Heti vuonna 1999 alle 18-vuotiaiden maajoukkue teki kuitenkin paluun kaukaloon Bulgarian Sofiassa. Tämä junioreiden EM-turnaus meni Luxemburgilla jo huomattavasti paremmin, ja joukkue onnistui nousemaan turnauksessa viidenneksi kahdeksasta joukkueesta voittamalla Islannin ja Irlannin.

Aikuisten maajoukkue keräsi palikoitaan usean vuoden ajan ja palasi kaukaloihin vuonna 2000 MM-kilpailuiden D-lohkoon Islannissa jääden kuitenkin viimeiseksi. Vuoden 2001 MM-kilpailut Luxemburg jätti jälleen väliin, mutta vuoden 2002 jälkeen Luxemburg on osallistunut joka vuosi MM-kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä. Puolustaja Christophe Hernandez avaa maajoukkueen peliä.

 — Islannin kilpailuiden jälkeen pääsimme ylös ja tulimme alas usean vuoden ajan. Voin kokemuksesta kertoa, että II-divisioona on jo täysin erilainen sarja. Siellä tulee vastaan pelaajia, jotka pelaavat jo ammatikseenkin. Kun pelasimme esimerkiksi Kroatiaa, Kiinaa, silloista Jugoslaviaa ja vastaavia maita vastaan, niin meillä ei ollut juuri mahdollisuuksi. Saatoimme hävitä 16-0 tai 20-0, harmittelee Hernandez.

Taistelua ei siis ole käyty II-divisioonan voittamisesta, vaan pikemminkin sielä säilymisestä.

 — Silloin III-divisioonan kaksi parasta nousi II-divisioonaan ja II-divisioonan kaksi huonointa tippui III-divisioonaan. Taistelimme oikeastaan vain kolmannesta paikasta, jolla olisimme säilyneet sarjassa, mutta ei Luxemburg ainakaan vielä silloin kuulunut II-divisioonaan. Olimme poikkeuksetta altavastaajia, kertoo Hernandez.

Luxemburgin jääkiekkoliitolla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa pelaajille matkoja, sillä matkat ovat usein melko pitkiä. Jos Suomessa mietitään, että lähtisinkö pelaamaan MM-kisoihin, niin hyvin monessa kiekkomaassa, kuten Luxemburgissa, homma toimii täysin erilailla.

 — Arvostan kyllä pelaajiemme asennetta. He tekevät kaikkensa, että pääsevät edustamaan maataan. Monet ottavat lomaa, maksavat matkansa ja antavat lähes kaiken vapaa-aikansa rakastamalleen lajille, ylistää myös Luxemburgin kiekkoliittoa johtava Monique Scheier.

Luxemburgin maajoukkue Dunedinissa 2009.

Kuva © Christophe Hernandez

Kotikisoja

Maajoukkueen matkaan on sattunut kaksin kappalein kotikisoja. Luxemburg järjesti MM-kilpailuiden III-divisioonan turnauksen vuosina 2008 ja 2010. Molemmilla kerroilla kisat ovat herättäneet myös yleisön liikkeelle.

 — Vaikkakin Luxemburgin sarjaotteluissa ei ole täysiä halleja koskaan, niin MM-kilpailuiden aikana Kockelscheuerin jäähalli on usein täynnä väkeä, kun Luxemburg pelaa. Näillä otteluilla on suuri merkitys luxemburgilaiselle jääkiekolle, kertoo tyytyväinen Monique Scheier.

Turnaukset on järjestetty aina Kockelscheuerin jäähallissa, sillä se soveltuu katsojakapasiteetiltaan sopivasti MM-kilpailuihin. Lisäksi erillinen kilpahalli ja harjoitushalli tekee harjoittelun mahdolliseksi viereisessä kaukalossa ottelujenkin aikana. Myös hallin jää on maassa verrattaen omaa luokkaansa.

Seuraavanakin vuonna Luxemburg pelaa MM-kilpailuiden III-divisioonassa, ja tuolloin turnauksen isäntämaana toimii jälleen Luxemburg. Kisat järjestetään perinteiseen tapaan Kockelscheuerin näyttämöllä. Luxemburgin lisäksi kisoihin saapuu Pohjois-Korea, Hong Kong, Georgia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Bulgaria.

 — Tavoitteemme on tottakai järjestää todella hyvä turnaus. Meillä on onneksi hyvä jäähalli ja hyvät puitteet järjestää kainsainvälinen kiekkoturnaus. Toivon, että otteluihin saapuu paljon katsojia myös ulkomailta, toivoo Monique Scheier.

Vaikka kyseessä olisi kotikisat, niin turnauksiin valmistautuminen on pienessä amatöörikiekkoon perustuvassa systeemissä hyvin vaikeaa. Menestystäkin on kuitenkin tullut.

 — Ikävä kyllä meillä on todella vähän jääaikaa varattuna MM-turnauksia varten, ja siksi emme saa koskaan valmistautua turnauksiin kovin hyvin. Tornadon ja Beaufortin ottelut Saksassa ja Ranskassa ovat parasta valmistautumista. Uuden-Seelannin hopeamitalia voi kuitenkin pitää joukkueen parhaimpana suorituksena, miettii Monique Scheier.

Lyömätöntä kiekkohistoriaa

Vaikka Luxemburg ei kuulukaan jääkiekkohistorian maineikkaimpiin maajoukkueisiin, heidän riveistään löytyy pelaaja, jonka ennätyksiä tuskin rikotaan lähiaikoina. Uudessa-Seelannissa pelatun vuoden 2009 III-divisioonan MM-turnauksen jälkeen maajoukkueuransa päättänyt puolustaja Rafael Springer on modernin MM-historian vanhin pelaaja ja vanhin pisteen saalistanut pelaaja.

Vuonna 1958 Saksassa syntynyt Springer oli turnauksen aikaan kunnioitettavassa 50 vuoden iässä. Ennätyssyötön hän sai vuotta aikaisemmin juurikin vuonna 2008 Luxemburgissa pelatussa III-divisioonan MM-turnauksessa.

Lisäksi Luxemburgin joukkue pitää hallussaan MM-historian suurinta ikäeroa. Springerin oma pakkipari Uudessa-Seelannissa oli häkki päässä pelannut vuonna 1991 syntynyt Kai Linster, mutta nuorin pelaaja oli vuotta nuorempi Bill Skamarakas. Ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla pelaajalla oli siis hämmästyttävät 33 vuotta.

Springerin oma pelaajaura on erittäin omalaatuinen. Hän aloitti pelaamaan vasta 18-vuotiaana ja lopetti uransa jo kertaalleen 25 vuoden iässä keskittyäkseen enemmän taidealaan. Jälkikäteen päätöstään katunut Springer palasi kentille 10 vuotta myöhemmin ja maajoukkueessa hän debytoi 2002 II-divisioonan MM-kisoissa 43-vuotiaana.

Jättiläismainen Rafael Springer päivystää vaihtopenkillä.

Kuva © Jussi Siiriäinen

Springer on monialaosaaja taiteessa. Kirjailijana, kuvanveistäjänä, maalaajana ja suunnittelijana uran luonut boheemi taiteilija osoitti taiteilijaluonnetta myös kaukalossa. Uuden-Seelannin turnauksessa vanhan liiton edustajana hänen kypärässään ei luonnollisesti ollut visiiriä, mailana hänellä oli legendaarinen puinen Jofa, ja kruununa alku- ja loppuverryttely oli yhtä kuin tupakka hallin edessä.

Vaikka 195-senttisen puolustajajärkäleen liikehdintä kentällä oli melko kankeaa ja paikoin jopa hidasta, Springer on silti elävä esimerkki siitä, kuinka ikä ei estä tekemästä ja saavuttamasta asioita, joita rakastaa. Springer saavutti maajoukkueurallaan neljä pronssia ja yhden hopean.

Tulevaisuuden palikat kasassa

Luxemburg sai viimeinkin aikaiseksi vakituisesti pelattavan oman kiekkosarjansa, ja maajoukkue on tahkonnut yli kymmenen vuotta pitämättä vuottakaan taukoa kisoista. Myös kotikisoja on Luxemburgille suotu jo kaksin kappalein, ja kolmaskin on luvassa ensi keväänä. Edessä on kuitenkin todella pitkä matka puoliammattilaisuuteen.

 — Luxemburgissa kiekkoillaan vain amatööreinä. Kuitenkin ne, jotka lajissa ovat mukana, antavat kaikkensa viedäkseen lajia eteenpäin maassamme. Vaikka taso ei ole niin kova kuin esimerkiksi Suomessa, niin se johtuu siitä, että joudumme rahoittamaan itse pelaamisemme, eikä meillä ole riittävästi sponsoreja, että voisimme järjestää enemmän aikaa kiekolle ja saisimme enemmän jääaikaa, tietää Ronny Scheier ja jatkaa:

 — Jokainen meistä tekee kaikkensa sen eteen, että luxemburgilainen kiekko on joskus todella tasokasta, ja se on ainakin minulle pääasia lajin parissa. Minusta on kuitenkin mukava pelata, ja haluan kehittyä kiekkoilussa siinä missä muutkin. Oli kyseessä sitten Tornado tai maajoukkue, niin haluan asioiden edistyvän.

Palikat ovat siis saatu kuosiin Luxemburgissa, ja eteenpäin menemisen halusta ei ole kiekkoilun edistyminen kiinni. Ensi kevään III-divisioonan MM-kilpailut tulee näyttämään uutta suuntaa luxemburgilaisessa kiekkoilussa, joka on viimein löytänyt pysyvän jalansijan.

 — Kun 2014 MM-kilpailut järjestetään Luxemburgissa, niin toivon todella, että se on hyvää mainosta luxemburgilaiselle jääkiekolle. Kultamitalin voittaminen voisi olla paras tapa mainostaa kiekkoiluamme, päättää Michel Welter.