TPS:n viime kausien sijoitukset kertovat kaiken oleellisen: 13, 10, 13. Joukkueen rakentamisessa on aiempina kausina epäonnistuttu raskaasti. Toki aiempien vuosien ongelmien osaselitys oli seuran epävakaa talous, joka rajoitti käytössä olevia resursseja.
Talous on Turussa saatu kulukuurien myötä kuntoon ja uusittu seurajohto päätti panostaa alkavaan kauteen tosissaan. Tämä näkyy jokaisella osa-alueella. TPS:llä on huipputason ykkösmaalivahti, liigatasolle melkoisen nimekäs puolustus sekä mukavasti tasonsa näyttäneitä maalintekijöitä.
Lassilan varassa
Teemu Lassila on hyvinkin mahdollisesti TPS:n arvokkain pelaaja. Hänen edessään pelaavan joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspelissä, joten Lassilan on pystyttävä huipputorjuntoihin jokaisessa ottelussa.
Lassila on TPS:n tuki ja turva, mutta kolikon kääntöpuoli on hieman synkempi. TPS on aika lailla riippuvainen Lassilasta, joka tulee pelaamaan kaiken järjen mukaan niin paljon kuin vain jaksaa. Kuinka Lassila kestää otteluruuhkan? Entä jos kiistaton ykkösvahti loukkaantuu?
Vaikka legendaarinen Urpo Ylönen jäikin eläkkeelle edustusjoukkueen maalivahtivalmentajan työstä, niin TPS:stä tulee edelleen lahjakkaita maalivahteja. Seuraavat pelipaikkaa kyttäilevät lupaukset ovat omat kasvatit Kristian Järvinen sekä Kalle Hokkanen. Kumpikaan tuskin on valmis tosissaan haastamaan Lassilan asemaa saati sitten ottamaan ykköskopparin vastuuta, jos Lassila jäisi vamman takia syrjään.
Nakladal puolustuksen tärkein lenkki
Radek Smolenakin ja Ryan Laschin kaltaiset hyökkääjätähdet keräsivät isohkot otsikot saapuessaan Turkuun, mutta Laschin kanssa samalla ovenavauksella TPS toivotti tervetulleeksi Jakub Nakladalin, joka täytti kokoonpanon suurimpana ammottaneen aukon.
Viime kaudella TPS:llä oli peräpäässään enemmän peruspakkeja, joista ei ollut apua kiekolliseen peliin. Nyt rakenne on täysin päinvastainen, sillä kiekolliseen peliin kykeneviä pakkeja riittää jopa kärkikahdeksikon ulkopuolellekin.
Juuri tämän takia Nakladalin hankinta oli äärimmäisen oleellinen. Tsekkipuolustaja tulee pelaamaan isoja minuutteja tasakentällisin ja alivoimalla, mutta on myös käyttökelpoinen ylivoimalla pätevän laukauksensa ansiosta. Juuri monikäyttöisyytensä ansiosta Nakladal nousee TPS:n kiistattomaksi ykköspakiksi.
Tärkeä rooli on myös 41-vuotiaalla Petteri Nummelinilla. Tuore kippari on kiekollisesti äärettömän luova sekä myös ylivoimalla edelleen sarjan eliittiä, joten hän on kapteenin tehtäviensä lisäksi myös peräpään pelillinen liideri.
Toista kauttaan Turussa pelaava kanadalainen Steven Seigo lienee yksi liigan tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Niin surkea kuin TPS:n viime kausi olikin, niin yksi valopilkuista oli juuri Seigon ensimmäinen ammattilaiskausi. Seigo ei ole mikään siniviivapyssy, mutta tekee kiekollisena oikeita ratkaisuja ja antaa tärkeää taustatukea Nummelinille.
Kun Simon Gysbersin hankinta julkistettiin, oli syytä odottaa, että Ilveksestä siirtynyt kanadalainen ottaisi itselleen kärkiroolin. Harjoituskausi on kuitenkin ollut isolta mieheltä pettymys. Gysbers ei ole missään nimessä pettänyt, muttei myöskään ole noussut odotetulle tasolle.
Nuoret Mikko Lehtonen ja Niklas Friman ovat saaneet Kai Suikkaselta toistaiseksi eniten luottoa, joten he lienevät ykköskandidaatit ottamaan pakkikuusikon viimeiset paikat, vaikka Niko Karhun kaltaiselle isolle ja vahvalle peruspakille olisi enemmän tilausta.
On myös huomattavaa, että jo useamman kauden liigaa pelannut Veli-Matti Vittasmäki ei lähtökohtaisesti mahdu kahdeksan parhaan puolustajan joukkoon. Tähän on syynä Vittasmäen todella heikko viime kausi ja takamatkaa lisää entisestään kesällä tehty leikkaus, joka pitää hänet sivussa vielä pitkään.
Suikkanen kuitenkin tuntee Vittasmäen hyvin ja antaa hänelle varmasti mahdollisuuden, kunhan hän vain toipuu pelikuntoon. TPS:n toiveissa varmasti onkin, että Vittasmäki onnistuisi toivuttuaan palaamaan toissa kauden tasolleen, jolloin TPS saisi takalinjoilleen lisää puolustusosaamista.
Nelosketjun keskelle tunkua
TPS:n sentterikaluston roolit ovat ennalta varsin selvät. Niclas Lucenius ja Tero Koskiranta isännöivät kärkiketjuja ja Tadas Kumeliauskas hoitelee kolmossentterin tonttia. Neloskentän keskusmiehen tehtäviin on tarjolla useampikin oma kasvatti.
Viime kaudella liigadebyyttinsä tehnyt kookas Julius Vähätalo lienee vahvin kandidaatti, mutta harjoituskaudella vähälle vastuulle jäänyt Manu Honkanen on esiintynyt eniten edukseen. Eniten pelejä nelosen keskellä on kertynyt Teemu Lämsälle, joka ei kuitenkaan harjoituskauden perusteella ole vielä valmis miesten tasolle. On myös mahdollista, että nelossentterin rooli menee Marko Virtalalle, jota on peluutettu sentterinä harjoituskaudella.
Laitahyökkääjistä kärkiketjujen rooleista kolme on jo lukittu. Lasch on joukkueen ykköstähti ja häntä komppaavat Smolenak sekä Lauri Tukonen. Kakkosketjun roolista taistelevat ensisijaisesti Pelicansissa viime kaudet viettänyt Ilkka Pikkarainen sekä 17-vuotias huippulupaus Mikko Rantanen.
Rantanen ei ole ehtinyt pelata kuin kaksi ottelua harjoituskaudella, mutta nuorukainen on esiintynyt niissä selvästi edukseen. Tällä erää Pikkarainen saattaa joutua luopumaan kärkiketjun paikastaan, mutta minuutteja on silti luvassa, sillä Pikkarainen on erittäin käyttökelpoinen maskimies ylivoimalle.
TPS:llä riittää ratkaisuvoimaa kolmen ketjun tarpeiksi, mutta siinä missä puolustuspäästä ja keskushyökkääjien puolelta löytyy junioripelaajia, jotka pystyvät liigassa pelaamaan, laidoilla tilanne on toinen.
Virtala, Otto Karvinen ja Rasmus Kulmala taistelevat nelosketjun laitahyökkääjien pesteistä, eikä heidän takanaan paikkaa kyttäävistä Jasper Lindstenistä tai Niklas Salosta ole heidän haastajikseen. Onkin mielenkiintoista nähdä siirtääkö TPS loukkaantumisten sattuessa senttereitä laitureiksi vai ovatko Lindsten ja Salo kuitenkin etusijalla pelipaikkoja jaettaessa.
Raskain tilanne on kuitenkin Matias Soinnulla, joka tuli vuosi sitten Turkuun tekemään lopullista läpimurtoaan liigan eliittiin. Ellei Tukonen vaihda kesken kauden laitaa, niin Soinnun tie kärkiketjuihin on tukossa. Tyytyykö Sointu rooliinsa? Toisaalta joukkueen kannalta tilanne on mitä mainioin sikäli, että loukkaantumisten sattuessa TPS:llä on riveissään pelaajia, joita se voi huoletta nostaa rotaatiossa ylemmäs.
Maalivahtien osalta kilpailutilanne voisi olla tasaisempi, mutta muutoin TPS:n riveissä on mukavasti syvyyttä, vaikka juniorit eivät vielä aivan valmiita pelimiehiä olekaan. Peliajan suhteen mielenkiintoisin tilanne vallitsee puolustuksessa. TPS on nimittäin harjoituskaudella peluuttanut peräti kahtatoista sopimuksen alaista puolustajaa.
Muutama heistä pelannee pääasiassa A-nuorten puolella, mutta useammallekin nuorelle pakille Mestis-komennus voisi tehdä hyvää. Sopivan paikan löytäminen voi toki olla hankalaa, sillä paikalliskilpailija TUTO on tiettävästi varsin tyytyväinen pakistoonsa. Lyhytaikaisen keikkamiehen hankkiminen ei liene kovinkaan korkealla Mestis-mestaruutta tavoittelevan joukkueen prioriteettilistalla, eikä TPS varmaankaan ole kiinnostunut lainaamaan pelaajiaan koko kaudeksi.