Maineikas NHL-tappelija Derek Boogaard kuoli viisi vuotta sitten alkoholin ja vahvojen särkylääkkeiden yhteisvaikutuksesta johtuneeseen yliannostukseen. Urheilutoimittaja John Branch kirjoitti Boogaardin lyhyestä urasta hienon kirjan "Tappelija".
Boogaard oli värikäs persoona niin kaukalossa kuin siviilielämässä, joten kanadalaishyökkääjästä olisi helposti voinut kirjoittaa sensaatiohakuisen ja väkivaltaa ihannoivan tarinan.
Koska Boogaardin NHL-ura perustui tappeluille, on iskujenvaihdot myös kuvattu laajasti ja yksityiskohtaisesti. Yhtä ansiokkaasti on kuitenkin kuvattu myös tappeluista seuranneet vammat kuten jatkuvasti ruhjeilla olleet kädet, päävammat ja uniongelmat.
Boogaardin lyhyeksi jääneessä elämässä oli uskomaton draaman kaari, jollaista parhaiden käsikirjoittajienkin on vaikea saada aikaiseksi. Nimenomaan tämän tarinan Branch haluaa kertoa.
Kuinka Boogaard taisteli tiensä pienestä kanadalaiskylästä NHL-pelaajaksi ja Wild-fanien suosikiksi. Ja kuinka äärimmäinen pelityyli johti äärimmäisiin ongelmiin ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.
Muutakin kuin tappelija
Kirja on jaettu kolmeen osaan: juniori- ja alasarjavuosiin, uran huippuhetkiin Boogaardin varanneessa Minnesota Wildissä ja uran sekä elämän viimeisiin vaiheisiin New York Rangersin organisaatiossa, kun Boogaard oli jo vaikeasti päihdeongelmainen.
Nimestään huolimatta kirja esittelee johdonmukaisesti Boogaardin monipuolisemmin kuin pelkkänä tappelijana. Boogaardin lempeä ja huomaavainen luonne sekä laaja sosiaalinen verkosto tuodaan toistuvasti esille. Myös tämän saamaa arvostusta Wild-organisaatiossa korostetaan, samoin erilaisia hyväntekeväisyysprojekteja.
Boogeymaniksi nimetty jättikokoinen kanadalainen ilmoitti jo alakoulussa haluavansa NHL-ammattilaiseksi ihailemiensa Maple Leafs -tähtien Wendell Clarkin ja Doug Gilmourin tapaan. Koska Boogaard ei lapsena osannut esittää vaihtoehtoista urasuunnitelmaa, joutui hän jälki-istuntoon.
Boogaardin taidot jääkiekkoilijana olivat rajalliset, mutta kaksimetriseksi ja yli satakiloiseksi hän oli hyvä luistelija. Ennen kaikkea Boogaard oli motivoitunut tekemään kaikkensa päästäkseen NHL:ään, jopa murskaamaan vastustajia nyrkeillään.
Uransa alussa Boogaard oli tappelijana keskinkertainen, mutta oppi pikkuhiljaa hyödyntämään kokoaan ja ulottuvuuttaan, mikä teki Boogaardista yhden NHL:n pelätyimmistä tappelijoista.
Uransa huipulla Boogaard oli arvostettu ja peliaikaan suhteutettuna hyvin palkattu pelaaja. Järkälemäinen hyökkääjä aiheutti pelkällä läsnäolollaan pelkoa ja epävarmuutta vastustajissa. Joukkuetovereiden keskuudessa Boogaard oli sosiaalisuutensa vuoksi pidetty ja hauska hahmo. Myös mediassa Boogaard esiintyi aktiivisesti.
Jatkuvilla tappeluilla oli kuitenkin seurauksensa. Boogaard ei erinäisten vammojen takia pystynyt ammattilaisena pelaamaan yhtään kokonaista kautta, ja sekä annetut että vastaanotetut iskut johtivat Boogaardin lopulta lääkeriippuvuuteen.
Monipuolinen ja kattava lähdeaineisto
Toimittaja Branch oli tehnyt mittavan taustatyön haastattelemalla kymmeniä ihmisiä kuten Boogaardin sukulaisia ja ystäviä, pelikavereita ja valmentajia sekä muita kiekkovaikuttajia.
Lisäksi Branch oli saanut Boogaardin isältä käyttöönsä muun muassa lääkitystietoja, potilaskertomuksia ja puhelutietoja. Tämän ainutlaatuisen materiaalin avulla oli mahdollista kuvata Boogaardin viimeiset vaiheet ja päihdeongelman syveneminen.
"Tappelija" ei tyydykään olemaan pelkästään Boogaardin elämäkerta. Branch ottaa kirjallaan myös kantaa tappeluihin ja tappelijoiden kohteluun. Boogaardilla todettiin riippuvuus kipu- ja unilääkkeisiin, mutta siitä huolimatta hän sai kyseisiä lääkkeitä reseptillä, vaikka päätyi ostamaan niitä myös katukaupasta.
Boogaardille lääkkeitä määränneet lääkärit mainitaan kirjassa nimeltä, mutta jostain syystä yksikään ei ole halunnut kommentoida asiaa. Perusteellisesti kirjoitetun kirjan lähes ainoa avoimeksi jäävä asia on, miksi Boogaardille määrättiin toistuvasti vahvoja kipulääkkeitä ja unilääkkeitä, vaikka väärinkäytöstä oli näyttöä.
Ahkerasti tapelleella hyökkääjällä oli toki runsaasti erilaisia vammoja, mutta kirjan mukaan esimerkiksi päävammoihin kiinnitettiin huomiota vasta kun Boogaard jo käyttäytyi sekavasti ja kaatuili Rangersin harjoituksissa.
Kuolemansa jälkeen Boogaardilla todettiin vielä CTE eli krooninen traumaattinen enkefalopatia - rappeuttava aivosairaus, joka syntyy toistuvista päähän kohdistuneista iskuista ja aiheuttaa muun muassa sekavuutta, mielialan vaihteluita ja muistiongelmia.
Kokonaisuutena "Tappelija" on todella antoisa ja mielenkiintoinen kirja. Traagisesta lopustaan huolimatta Boogaardin tarinaa oli todella viihdyttävää lukea. Henkilökohtaisesti pidin myös siitä, että kirja otti kantaa tappeluihin, mutta ei saarnaavalla ja moralistisella tavalla, vaan esittämällä eri tahojen faktat.
Jääkiekko on täynnä mielenkiintoisia persoonia ja tarinoita. Derek Boogaard on eittämättä yksi mielenkiintoisimmista.