Kautta liigahistorian suorat potkut tai muunkaltaiset vaihdokset ovat olleet arkinen osa päävalmentajien työtä. Kun kyseinen katastrofi osuu omalle kohdalle, se on tietysti aina jonkunlainen kriisi. Silti yhdetkään potkut eivät määritä kenenkään valmentajan koko loppuelämää tai -uraa, sillä niin tavanomaisesta asiasta on kysymys.
Potkuitta täällä ei selviä käytännössä kukaan, ne jäävät yksittäisiksi poikkeustapauksiksi tai sitten tulkitaan vain hieman eri tavalla ennenaikaisia ilmoituksia sopimusten päättymisestä.
Joskus potkut ovat täysin välttämättömät. Jos ajatellaan vaikkapa Rauman Lukon kautta 2016-2017, on vaikea hahmottaa yhtään visiota, jonka avulla Juha Vuori olisi voinut jatkaa tehtävissään koko sopimuskautensa ajan.
Tappara, TPS ja KalPa ovat hyvissä ajoin tiedottaneet, että kuluva kausi jää nykyisen päävalmentajan viimeiseksi.
Harvoin päävalmentaja on yksin syyllinen kaikkeen. Lukonkin tapauksessa voi täysin oikeutetusti miettiä, millä tasolla viime kauden top 10 -pelaajat suorittivat syksyn peleissä. Vastuuta ei voi kokonaan sysätä vaihtopenkin takana seisovien valmentajien niskaan, mutta päävalmentaja on ammattilaisurheilussa tulosvastuussa omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.
Muutenkaan Suomessa ei ole vallalla kulttuuri, jossa valmentajan potkut ovat mielivaltaisia ja perustuvat aivan epäoleellisiin asioihin. Enemmän tätä käytäntöä oli jossain vaiheessa KHL:n puolella.
Oma täysin mystinen juttunsa on seurojen lokakuinen ilmoittelu, että ensi kaudella nykyisen päävalmentajamme aikakausi on nähty ja koettu. Pahimmillaan tällä vedetään matto joukkueen päivittäisen tekemisen alta, sillä nykyään ei kannata luulla, etteivät pelaajat seuraa sosiaalista tai mitä tahansa mediaa. Spekulaatiot tulevasta sinkoilevat moneen suntaan hetkissä, jolloin täytyisi kaiken energian suuntautua seuraavaan peliin.
Totuus on sekin, että päävalmentajan nimi vaikuttaa siirtoasioihin huomattavan paljon. Haluttiin sitä myöntää tai ei.
Monena päivänä jaksaa vielä ihmetellä, ettei näistä joukkueista yksikään halunnut pitää päävalmentajaansa. #Liiga pic.twitter.com/qq2xXpU74Y
— Janne Onnela (@dasb00t) 23. tammikuuta 2017
Kaudella 2016-17 tämän saa näyttämään vähän hassulta fakta, että vaihdoksestaan ilmoittaneet kolme joukkuetta majailevat kaikki sarjan kärkipäässä. Tappara, TPS ja KalPa ovat hyvissä ajoin tiedottaneet kuluvan kauden jäävän nykyisen päävalmentajan viimeiseksi.
Voi vain miettiä, olisiko tätä kautta kannattanut katsoa vähän pidemmälle ennen päätöstä uuteen suuntaan tarpomisesta. KalPaa vielä valmentavan Pekka Virran esimerkki Porissa osoittaa, että mestaruuden jälkeen seuran purteen hyppääminen ei automaattisesti onnistu. Tuolloin muuten päätös pestin jäämisestä vain yhteen kauteen syntyi helmikuussa, ei vielä synkällä syyskaudella.
Näillä näkymin Virta, Jussi Tapola ja Ari-Pekka Selin eivät jää työttömiksi, mutta on hieman kummallista, etteivät kärkikolmikon hienot peliesitykset enää tunnu painavan missään. Syksyllä tehdyistä päätöksistä ei toki pääse irti siksi, että peli toimii kevätkaudella.
Kriisivaiheen jälkeisestä muutosilmoituksesta mestaruuteen kirmasi viimeksi Karri Kiven Ässät, mutta yksikään valmentajakolmikosta ei ole tällä kaudella kulkenut niin syvissä vesissä, missä Porissa tuolloin seilattiin. Tapolan hankala vaihe ajoittui hänen ensimmäiseen kauteensa Tapparan peräsimessä, sen notkon jälkeen tamperelaisseura on noussut maan johtavaksi kiekko-organisaatioksi.
Siitä huolimatta Tampereellakin siirrytään muutosvaiheeseen, tosin ennestään tutussa komennossa.
